Tiresia
omakustanne
Ei yhtään pöllömpi uusi tuttavuus tämä täysin umpimetsästä (italialaisittain: poppelimetsikön siimeksestä) levylautaselle tupsahtanut albumi. Kenties joku näistä leikkimielisistä italialaispelimanneista on opiskellut myös ruotsin alkeita, koska nelikkoa kutsutaan nimellä Enten Eller. Tai sitten nimi on vaan napattu jostakin. Ehkä siksi, että sanapari kuulostaa hyvältä – ja ruotsinkieliseltä – lausuttuna tai kirjoitettuna.
No, nimestä viis, pääasiahan on musiikki. Se on pitkälti vapaata improvisaatiota, johon kvartetin kaikki jäsenet tasapuolisesti osallistuvat. Perusolemukseltaan se on myös akustista, vaikka sämpläyksiä ja efektejä on omien pääsoittimiensa ohella tarjoilemassa kaksikin miestä: trumpetisti Alberto Mandarini ja kitaristi Maurizio Brunod.
Kokonaiskestoltaan reilusti yli tunnin mittainen levy koostuu kolmesta pitkästä kappaleesta, jotka puolestaan rakentuvat useista tempoiltaan ja tunnelmiltaan erilaisista osioista. Ja suurin osa ajasta improvisoidaan, joko joku erikseen tai kaikki yhdessä.
Tiresian musiikki ei missään tapauksessa ole mitään otsa rypyssä väännettyä hikistä freetä tai aggressiivisesti purettua elämän angstia. Pikemminkin se on sujuvasti soljuvaa kepeää musisointia, jossa akustiset ja sähkövimpainten avulla tuotetut ainekset kulkevat sulassa sovussa yhdessä.
Musiikki on mielikuvituksellista, spontaania ja ennen kaikkea tasapainoista. Se vääntyy monille mutkille ja moniin suuntiin. Tunnelmia riittää avaruusmusiikin sfääreistä melodisiin ja harmonisiin jaksoihin. Paikoin vilahtelevassa kepeydessä ja leikittelevissä huumorin pilkkeissä on omalla tavallaan jotakin, ah, niin italialaista.
Kotoisilla härmäläisillä leveysasteillamme tuntemattomat muusikot osoittavat olevansa parasta A-ryhmää, eivät mitään turhanpäiväisiä tumpeloita, jotka olisivat vain omaksi halukseen tallentaneet autotallimusisointiaan omakustanteelle.
Mandarini säkenöi moneen otteeseen soitollaan oli hänen huulillaan sitten flyygelitorvi tai trumpetti. Soittaa hän sitten jälkimmäistä normaaliin tapaan, sordiinolla tai sämpläämällä, niin jälki on aina taattua.
Brunod väläyttelee sähkökitarallaan paikoitellen makeita sooloja. Perusteiltaan hän on kuitenkin, ainakin tämän perusteella, nimenomaan akustisena kitaristina varsinainen taituri, jonka soolot ovat usein hyvinkin melodisia.
Basisti Giovanni Maier käsittelee soitintaan monipuolisesti ja luovasti. Paikoitellen juuri hän kipparoi bändiä tunnelmasta toiseen ja hän on persoonallisen vahva solisti. Monipuolisuus on tunnusomaista myös rumpali Massimo Barbieron työskentelylle. Hän saa rumpusetistään irti vaikka mitä, ja lisävärejä tulee vielä lyömäsoitinten avulla.
Oman lisänsä ja viehätyksensä musiikkiin tarjoaa myös yli puolituntisella Aylanilla erikoisvieraana mukana oleva viulisti Emanuele Parrini. Hän on selvästikin perusbändin jäseniä kansainvälisesti tunnetumpi muusikko, jota on nähty mm. laulaja Tiziana Ghighlionin, Enrico Ravan, Cecil Taylorin seurassa sekä maineikkaan Italian Instabile Orchestran rivistössä.
CODA. Tiresiaa edeltävä SPLAS(H) Recordsin julkaisema konserttiäänitys Bollengon Jazzfestivaaleilta 2014, Pietas, sisältää paljon samantyyppisiä elementtejä kuin mitä Tiresiallakin on. Mutta selkeitä erojakin löytyy. Tällä levyllä yleismeininki on vauhdikkaampi ja rajumpi. Kitaristi Brunod heittäytyy yhdessä kappaleessa jopa rankaksi hevikitaristiksi vastapainona sille yleisilmeeltään melodiselle akustisen kitaran taitajalle, jona hän niin usein molemmilla levyillä esiintyy.
Paljon hienoja yksityiskohtia löytyy myös Pietas-albumilta. Sekä upeita sooloja (mm. Mandarini ja Maier). Kappaleet ovat nyt lyhyempiä ja niitä on enemmän (yhteensä 7 kpl) kuin Tiresialla.
Enten Ellerin vieraana on tällä kertaa sopraanosaksofonia ja huilua soittava Javier Girotto. Erityisesti hänen huilunsoittonsa säväyttää sekä myös värittää bändin soundipalettia.
Jos (italialainen) vapaa improvisaatio kiinnostaa, niin suosittelen (kumpaakin) lämpimästi.(TV)
Alberto Mandarini: trumpetti, flyygelitorvi, livesämpläys ja tehosteet, Maurizio Brunod: sähkö- ja akustinen kitara, livesämpläys ja tehosteet, Giovanni Maier: basso, Massimo Barbiero: rummut ja lyömäsoittimet.
Erikoisvieraana Emanuele Parrini (Aylan): viulu.
Äänitys: Pier Giorgio Miotto, Ronco Biellese (BI) Studio Pollaio, 2016. Kansi ja valokuvat: Luca d’Agostino. Design: Michele Bena. Julkaisuvuosi: 2017.
1. Morgane le Fey (20:17)
2. Andromedia (19:08)
3. Aylan (31:49)
Kokonaiskesto: 71:15.
Musiikki: Mandarini – Brunod – Maier – Barbiero (+ Parrini, Aylan).
