Absinthe
ECM Records 2614
Kitaristi Dominic Millerin nimi ei oletettavasti (ja valitettavasti) sano monellekaan lukijalle juuri mitään, vaikka mies on ehtinyt olla monessa mukana. Tosin sangen usein ”vain”nimettömänä rivimiehenä. Tämä on nimittäin ”vasta”Millerin toinen ECM-albumi (ensimmäinen, Silent Light, sisälsi joukon soolo- ja duonumeroita).
Nimi Absinthe viittaa luonnollisesti erityisesti (kuva)taiteilijoiden suuresti aikanaan suosimaan janojuomaan. Alkuperäinen absintti oli varsinainen päänsekoittajajuoma, joka – ainakin historiankirjoitusten mukaan –inspiroi eri alojen taiteilijoita heidän työssään. Kuinkahan moni maalaus, sävellys tai teksti syntyi ja kiteytyi sen voimalla…? – Ainakin jotkut saivat sen myötävaikutuksella päänuppinsa lopullisesti sekaisin.
Niin hurjaa ainetta tuo taikajuoma oli, ettäsen valmistus kiellettiin lailla noin sata kunta vuotta sitten, aikoina jolloin nautintoaineiden terveydellisistä vaikutuksista ei yleisesti ottaen välitetty vähääkään (EU-direktiivejäkään ei onneksi vielätunnettu…). No, vuosikymmenien tauon jälkeen absintin teko sallittiin sitten uudelleen, mutta miedommalla ja vähemmän huumaavalla reseptillä.
Jonkinlaisena mutta huomattavasti terveellisempänä tajunnanräjäyttäjänä voidaan pitää tätä albumiakin. Absinthe on maailmanmusiikin ja improvisoidun musiikin fuusiota. Ja sehän sopii muusikolle, joka on itsekin varsinainen maailmankansalainen. Kosmopoliitti, joka varttui ensimmäiset kymmenen ikävuottaan Argentiinassa. Sitten tämäamerikkalaisen isän ja irlantilaisen äidin poika asui vanhempineen Yhdysvalloissa, opiskeli Englannissa ja on nyttemmin asunut useita vuosia suuresti rakastamassaan Etelä-Ranskassa.
Varsinaisena ja täysverisenäworld music-levynä Absinthea ei kuitenkaan voi pitää, vaikka vaikutteita ja aineksia siitälöytyykin moneen lähtöön. Lapsuuden kotimaa ja sen musiikki ovat nimittäin albumin keskeisintäantia ja siihen koko albumin musiikillinen maailma perustuu.
Argentiinalaissävyjäja -vaikutelmia itse sävellysten (kaikki Millerin omaa tuotantoa) lisäksi korostaa myös nuoren lahjakkaan bandeonistin keskeinen rooli albumilla. Santiago Arias löytyi Buenos Airesin musiikkiklubeista Millerin sikäläisten ystävien vinkkien ja suositusten perusteella.
Ariason Millerin ohella keskeisessä roolissa itse musiikissa ja viisikon kokonaissoundissa. Hän tuo soitollaan ehtaa argentiinalaissoundia kokonaisuuteen ja korostaa sen usein haikean oloiselta vaikuttavaa melodiikkaa. Hänen ja Millerin sujuvan ja upeasti eteenpäin soljuvan yhteistyön lopputuloksena tarjolla on suorastaan ilahduttavan upeata ja nautinnollista kuunneltavaa.
Dominic Millerilläon oma persoonallinen ote ja soundi soitossaan ja hän on kuin kotonaan niin nailon- kuin teräskielisen akustisen kitaran varressa.
Millerin ja Ariaksen lisäksi soittajistosta on suorastaan pakko ottaa esiin myös rumpali Manu Katche. Tätäupean svengin omaavaa persoonallista kamerunilaisperäistärytmin ikiliikkujaa on kuultu monissa world music -yhteyksissä.
Dominic Miller on ollut kolme vuosikymmentä(!) Stingin luottomiehenäja takuuvarmana tyylikkäänäkitaristina. Hänen taitoihinsa ja moniulotteiseen kitarointiinsa ovat luottaneet myös mm. Paul Simon ja Placido Domingo. Luota siis sinäkin! Luvassa on mitämainiointa musiikkia ja hienoa muusikkotyöskentelyä. (TV)
Dominic Miller: kitarat, Santiago Arias: bandoneon, Mike Lindup: koskettimet, Nicolas Fiszman: basso, Manu Katché: rummut ja lyömäsoittimet.
Äänitys: La Buissonne studio, Pernes-les-Fontaines (EteläisessäRanskassa), helmikuu 2018. Julkaisuaika: maaliskuu 2019. Tuottaja:Manfred Eicher.
01. Absinthe 5:28
02. Mixed Blessing 4:48
03. Verveine 1:45
04. La Petite Reine 2:14
05. Chriania 4:30
06. Etude 5:42
07. Bicycle 3:52
08. Ombu 3:41
09. Ténèbres 4:23
10. Saint Vincent 5:27
Musiikki:Dominic Miller
