Do Standards
Eclipse Music
Haikean kimurantti mustalaisviulu soi leiritulien loimussa. Alkukujerruksen jälkeen alkaa jauhamaan djangomaniamylly. Tasavarmoin tsupsutuksin ja soolokitaran nypläyksin tuttuakin tutumpaa Häämuistojen valssia. Nyt kimurantein kääntein, tiukasti sykkien. Todellisia muistoja mustalaisswingin pyörteissä tarjoten.
Asialla helsingin piirikunnan valkolaiset, Django Collective Helsinki. Vanhan mustalaisswingin suomalaiset huippuosaajat. Ja huippua on myös soittojälki. Vanha leirinuotioiden ja mustalaisleirien tunnelma on tosin muuttunut nykyaikaisemmaksi toteutukseksi, mutta väliäkö se, sillä niin on muuttunut kuulijakuntakin.
Viulistina Grappellin ja muiden menneiden vuosikymmenten gipsy jazzin viulujulkisten jalanjäljissa astelee hieman kevyempi kenkä, Laura Airola. Ei suinkaan musiikillisesti ja taidoiltaan, vaan harvemmin kuultuna naispuolisena djangoilijana. Monissa opinahjoissaa oppinsa imenyt Airola osoittaa soitollaan, kuinka ”akateeminen” soittajakin löytää upeasti mustalaisjazzin syvimmän olemuksen ja sielun.
Yhtyeen kovan koplan, kolmen kitaristin soitanto on parasta A-luokkaa, niin suomalaisen mittapuun, kuin kansainvälisen katsantokannan mukaan. Komppijauhaa sadaosien tarkkuudella mustalaissielua soitantoon ja soolokitaroinnut osuvat nappiin.
Aki Hauru hoitelee pääasiallisesti soolosoittajan roolin, tosin herrat Kimmo Iltanen ja Tomi Kettunen tuovat oman osaamisensa myös “tarinankertojina” esille. Hienon hallittua ja upeaa työstöä kaikilta.
Taustajytisyttäjä, basisti Tero Tuovinen antaa oivan, ja aistikkaan taustan. Puolittain näkymättömänä, mutta sykken yhtenä tärkeänä sielunsäikeenä.
Aistikkaan hienoa yhteensoittamista ja djangomaista sielukkuutta. Omana erikoisuutena se, etteivät kaikki kappaleet ole menneiden vuosikymmenten django-kopioita, vaan omien sävellysten lisäksi useat standardit ja tutut sävelet on sovitettu tuonne vanhojen leiritulien musiikkiperinteen ”vaatteisiin”. Siitä ylimääräiset taputukset, suuren kuuntelijayleisön puolesta.
Kokonaisuutta vankistaa hienosti myös Jousikaiku -jousikvartetti.
Kuunnelkaa Djasngo Collective Helsingin tämä levy ja nauttikaa täysin siemauksin. (OR)
Pistän tähän loppuun vielä selvennykseksi lainauksen romano.fi sivustolta niitä varten, jotka vetävät herneen nenään nimikkeestä mustalaisjazz (ja yrittivät vääntää sitä romanojazziksi?!!):
” Mustalaisjazz (Gypsy Jazz/Gypsy Swing) on Jean “Django” Reinhardtin 1930-luvulla aloittama ja tunnetuksi tekemä musiikkityyli. Mustalaisjazz on suosittua myös Suomen romanien keskuudessa ja sitä soittavia ryhmiä löytyy meiltäkin, kuten Amengo Drom. Tämä Ranskassa alkunsa saanut musiikkityyli soitetaan pääosin akustisilla kitaroilla, joka lienee yksi syy siihen miksi se on suosittua myös Suomen romanien keskuudessa. Usein kokoonpanoissa on kitaristien lisäksi myös basso ja viulu. Mustalaisjazz on instrumentaalimusiikkia, eli solistia ei käytetä laisinkaan.”
Laura Airola, viulu, Aki Hauru, kitara, Kimmo Iltanen, kitara, Tomi Kettunen, kitara, Tero Tuovinen, basso
+ Jousikaiku Quartet
01. Anniversary Song 04:51
02. Malagueña 03:36
03. Out of Nowhere 04:52
04. Smile 05:24
05. Dynamisme 03:24
06. Jardin d’hiver 04:5
07. Taj Mahal 03:21
08. Snake Charmer 04:57
09. Limehouse Blues 03:57
10. Où es-tu mon amour? 04:54.
11. Mabel 04:34
12. I’ve Found a New Baby 03:26
