Voihan sitä näköjään ooppera sävellyksiäkin “ohjelmoida” jazzin mukavaan poljentoon. Mielestäni saksalainen basisti Dieter Ilg on saanut elämään Giuseppe Verdin musiikin jazzin keinoin nautittavaksi uudella tunnin pituisella Otello Live at Schloss Elmau levyllään. Nautittavaksi, kyllä, sillä itse en ole oopperamusiikin ystävä alkuunkaan, en ole tosiaan koskaan käynyt oopperassa, juuri siksi. Tämänkin levyn kohdalla voisi kysyä, että kuka pystyy näistä sovituksista löytämään Verdin musiikin tai jollain muotoa tunnistamaan mikä on kyseinen kappale. Minusta tämä levy on reipasta ja hyvää, ihan aidolta jazzilta kuulostavaa musiikkia ilman mitään kompromisseja, reiluhenkistä, peruselementit sisältävää, klassisvoittoista jazzia. Sen klassisuuden vaikutelman luo erityisesti trion pianisti Rainer Böhm sofistikoituneella ja vaikuttavan ilmaisukykyisellä soitollaan. Ilg itse sanoo, että Otello on innostava teos sovittaa, se on jatkuvassa liikkeessä.
Dieter Ilg on tehnyt pelkästään 2000-luvulla reilusti yli 30 äänitettä, joten työtä on ollut riittämiin, jos vuosittain tuutista tulee keskimäärin 3 levyä markkinoille. Hän osaa käsitellä teknisesti vaikeata kontrabassoa hienostuneen taiteellisesti ja luontevan helpon oloisesti ja saa taidoillaan tämän pianotrion kulkemaan välillä hyvin sutjakkaasti, kuten viimeisen kappaleen Otellon kohdalla. Loppua kohden tuntuu siltä kuin basson erinomainen groove jytke syöttäisi köyttä kelalta lisää ja lisää ja kuulija haluaisi, että köyttä riittäisi pitkään. Siinä syntyy aivan upea, valloittava “antaa mennä vaan” tunnelma. Lopussa vielä ranskalaisen rumpalin Patrice Héralin äänen käyttö lisää mainiota tunnelmaa. Loppu hyvin kaikki hyvin, on tapana sanoa. Mutta kyllä aloituskappaleessa Fuoco di gioia on myös räjähtävää latausta, mikä herättelee kummasti kuuntelemaan, jaha mitä seuraavaksi. Reilu menevä meininki jatkuu seuraavassakin O lá kappaleessa. Väliin mahtuu tanakka, Jago, mikä rehevöityy entisestään Héralin raivoisan mahtipontiseen äänen käyttöön. Tupla bonus arvotaan siitä. Väliin mahtuu kuitenkin myös tyyntä rauhallisuutta ja osasta kappaleista jää sellaisen tasaisen tappava vaikutelma, joissa kuljetaan sen saman kaavan mukaan kuin sadat muut vastaavanlaiset pianotriot. Siitä syntyy se aina kalvava tunne, että olen tämän jo kuullut kymmeniä ja kymmeniä kertoja.
Oopperasta en tykkää, mutta Ilgin sovittama “jazzverdi” kelpaa kyllä suunnattoman hyvin. Kokonaisuudessaan tämä levy tekee hyvän vaikutelman, siinä on erittäin hyvin mukaansa tempaavaa groovea, railakas tempo, maittava rytmitys, mikä tosiaan vie mukanaan. (JKi)
Dieter Ilg: kontrabasso, Rainer Böhm: piano, Patrice Héral: rummut
Äänitys: Florian H. Oestreicher, Schloss Elmau, 3 – 4. helmikuuta 2011. Miksaus: Florian H. Oestreicher & Dieter Ilg. Masterointi: F. H. Oestreicher. Tuotanto: Dieter Ilg. Kannen suunnittelu: © Georg Baselitz, “Volk Ding Zero – Folk Thing Zero”, 2009. Julkaistu: 28.10.2011.
- Fuoco di gioia (Giuseppe Verdi) 4:38
- O là (Giuseppe Verdi) 5:39
- Quando narravi (Giuseppe Verdi) 6:39
- Jago (Giuseppe Verdi) 5:00
- A questa tua (Giuseppe Verdi) 6:37
- Dio! Mi potevi (Giuseppe Verdi) 3:38
- Orror (Giuseppe Verdi) 4:56
- Le amare stille (Giuseppe Verdi) 1:40
- Mistero (Giuseppe Verdi) 5:23
- Ave Maria (Giuseppe Verdi) 4:03
- Otello (Giuseppe Verdi) 11:18
