Only Sky
ECM 24733
Levyn nimi viittaa ylös taivaalle, mutta vieläkin ylemmäs levyllä mennään. Only Sky alkaa nimittäin täysin ”avaruusromuna” (Jukka Mikkolan radio-ohjelmaa mukaillen). Avaruudelliset äänimaisemat jatkuvat kautta koko levyn. Vanhana ambient-konkarina David Torn on loihtinut yksinään kasaan mielenkiintoisia, osittain jopa kiehtovia soundimaailmoja.
Taustamaisemia rakentavat monenmoiset kitaraluupit, joiden päällä raivoaa ”soolo”kitara. Torn vääntää keppiään välillä raivopäisen hurjasti, aivan jonkun sekopoltsisen hevikitaristin tavoin. Vääntöä ja vingutusta löytyy. Sähköinen oud soi väkevästi sekin. Sen voimaperäistä ja vahvaa soundia olisin mielelläni kuunnellut enemmänkin. Vaan minkäs teet, kitara on kuitenkin selkeästi hänen pääsoittimensa ja lähes koko ajan äänessä.
Ei tämä nyt pelkästään edelläkuvatunlaista hurjaa revittelyä koko matkan ole. Ei tämä perusteiltaan kuitenkaan mitään heviä tai grungea ole. Oikeastaan vain Reaching Barely, Sparely Fraught sijoittuu rockin suuntaan. Muu onkin sitten aivan jotain aivan muuta. Monenlaista erilaista.
Perustempot ovat hitaanpuoleisia ja maltillisia. Ajoittainen hevimäisyys syntyy vain ja ainoastaan Tornin voimakkaista soolo-osuuksista. Levollisuus on kokonaisuutta parhaiten kuvaava sana. Monimuotoisuus on toinen hyvä avainsana. Musiikista löytyy mitä erilaisimpia tasoja ja tyylejä, myös esimerkiksi vaikkapa itämaisia sävyjä.
Levy alkaa hitaasti ja hiljaisesti, rauhallisena introna tuleville tapahtumille. Sitten käynnistyvät sähköoudin voimakkaat sävelet, joiden jälkeen palataan alun maisemiin pitkänä crescendona. Spoke with Folks jatkaa avauskappaleen jälkeen sekin rauhallisissa, billfrisell-kantrin merkeissä. Kunnes… se siirtyy hiljalleen rajumpaan rocktyyliseen tulkintaan hetkeksi. Loppupuolella taas rauhoitutaan.
Mistäpä David Torn, 62, sitten tunnetaan? Jazzin harrastajien keskuudessa varmastikin yhteistyöstä trumpetisti Dave Douglasin sekä altisti Tim Bernen (mm. Prezens-yhtye) kanssa. Mistä häntä taas ei juurikaan tunneta, on mm. elokuvamusiikki: Tornin säveltämää musiikkia voi kuulla kymmenissä elokuvissa, hänen tämän osaston sävellystuotantonsa on uskomattoman laaja.
Toinen vähemmän tunnettu asia on hänen osallistumisensa lukuisten erilaisten ja -tyylisten laulajien ja muusikoiden levytyksiin. Lista on loputon ja osittain jopa hämmentävä: Madonna, Manu Katché, Tori Amos, Jan Garbarek (myös pitkäaikainen bändikumppanuus), David Bowie (useita levytyksiä!), Don Cherry jne. jne.
Tässä Torn on kuitenkin täysin omillaan. Yksin. Toteuttamassa omia musiikillisia ideoitaan ja mieltymyksiään. Hämmentävästi, voimaperäisesti, kiehtovasti. Taatusti ristiriitojakin herättävästi. Taustat luuppeineen toimivat hyvin, ja kaiken keskellä soi Tornin kitara. Upeasti. Tyylikkäästi. Kitaristina hän on paljon parempi kuin hänen yleisen tunnettuudensa perusteella voisi luulla.
Avaruusromun ystäville! Mutta ei välttämättä pelkästään heille. (TV)
David Torn: kitara ja sähköoud.
Äänitys: D. James Goodwin, EMPAC Concert Hall, Troy, NY ja Cell Labs, NY, helmikuu 2014. Kannen kuva: Jes Appleby. Julkaisuvuosi: 2015. Vastaava tuottaja: Manfred Eicher.
01. At Least There Was Nothing (7:48)
02. Spoke with Folkes (6:46)
03. Ok, Shorty (3:18)
04. Was a Cave, There… (12:40)
05. Reaching Barely, Sparely Fraught (8:11)
06. I Could Almost See The Room (13:25)
07. Only Sky (9:15)
08. So Much What (5:22)
09. A Doddamned Specific Unbalance (9:13)
Musiikki: David Torn
