Slavic Souls
KHY Suomen Musiikki, KHYCD080/50541969550828
Kas kummaa… onko perulaissyntyinen Yma Sumac (1922-2008) noussut haudastaan? Vai mistähän Valtteri -poika on plagioinut tämän aikansa ihmeen, sopraanolaulajattaren, jolla oli yli neljän oktaavin ääniala. Samapa tuo sille, mutta tämä levyn avaus sekä säväytti, että toi mieleen upeita nostalgisia äänimuistoja. Nyt Dalindéon kanssa levyn avausasialla koloratuurisopraano Anna-Kristiina Kaappola, joka sittemmin vielä pyytelee vielä kuutosraidalla vaisummin: Tell Me.
Tuon hieman erikoisemman avauksen jälkeen voimissaan oleva Dalindéo päästeleekin sitten täyttä faartia. Tanakalla peruspoljentokompilla että pohjoismaisen rautalangan kulta-ajat mieleen tuovalla tatsilla, jossa on upeaa tilaa myös puhaltimille. Hienoa kiitolaukkaa…
Nimikkokappale Slavic Souls on lähtökohdiltaan samaa torvi- & rautalankavääntöä, nyt tavalliselle tossunkuluttajalle rytmitetyllä tango-poljennolla. Nostalgiaa tanssilavoilta. Hyvin kasattua tuorestettua sellaista. Kyllä mannen jatsarikin tykkäisi… Hyvien lavatanssitapojen mukaisesti seuraava raitakin on tangoa… Once Upon A Time In The North… liekö Perävaaran vaiko Suukosken lavalla…
Rytmiikka vaihtui… nyt mennään pitkin Porvoon moottoritietä. Kiilaten, kohjoten ja vasemmanpuoleista kaistaa omistaen. Täyteliäästi ja runsain länsimaisin jazzhevosvoimin vapaammin hengittäen. Liekö kohti slaavilaisuutta… tarkennettuna; itä-slaavilaisuutta…
Maisemat ja rytmit vaihtuvat kuin James Bondeissa. Tai Sergeo Leonen italowesterneissä, niissä Espanjan Almerian lähistöllä kuvatuissa… nyt ruotsalais-norjalaissävytteisen rautalangan että soulsetmaisen retron kuorruttamana.
Levy on kokonaisuudessaan monitahokkaan väkevää menoa… Pöyhösen 60-luvun retrosointiset kitarat että ynnä muut sähköiset vempaimet, pumppaavat levyyn sielun, jota vankistavat läpytyksillään niin kannutaputtelija Rasmus Pallos että rummunlyöjä Jaska Lukkarinen. Puhumattakaan paksukielen jumputtaja Pekka Lehdestä. Todella messevän täyteliäinen runko.
Kun tuohon tukirakennelmaan lisätään maslakat puhaltajat, tenorifonisti Pope Puolitaival että trumpetisti-urkuri Jose Mäenpää, meno ja meininki on massiivisen mahtavaa ja kulkutaudin tarttuvaa. Siis positiivisessa mielessä. Tarkkaan mietittyä ammattihemmojen ilottelua sekalaisissa musiikkimaailmoissa. Nyt ei ole tarjolla pelkkää Kiss-Kiss -karkkia, vaan Fazerin sekalaisia koko pussillinen. Maukas kokonaisuus…
Näin jälkikäteen on naureskeltu 1960 – luvun musiikille. Lähestytäänkö nyt tuota samaa idealismia? Kyllä lähestytään… tosin 50 vuotta jalostetummalla ilmeellä. Pelit ja pensselit ovat noista ajoista muuttuneet aikalailla ja sisällöt rikastuneet. Eivät kuitenkaan väärällä tavalla, vaan yhtäläisen imevästi kuin ennenvanhaan The Spotnicks, The Violents, The Vanguards, The Ventures, The Shadows…
Kun soitantoon lisätään vielä sopivasti nk. räkää alkavat vaarienkin puntit tutista ja mummojen flaneleissa kutista. Ei vanhuuttaan vaan nuoruuden nostalgiaa… onhan noista ajoista kulunut jo reilut puoli vuosisataa. Pöyhönen on onnistunut oivasti ymppäämään soitantoon hienon annoksen menneisyyttä.
Albumin nimen mukaista slaavilaisuutta olisi odottanut musiikilliseen sisältöön toki lisää, vai viitataanko levyn nimellä niiden meidän kulttuuripalkisille muuttaneiden slaavilaismuusikoiden sielunelämään. Niihin muusikoihin, jotka kuuleman mukaan söivät suomalaisilta ammattiveljiltä leivän… Niin tai näin, tällä levyllä musiikki soi retvakkaan reippaasti ja ammattitaitoisesti. Menoa ja meininkiä riittää itsekullekin sukukunnalle massivisesti maiskuteltavaksi…
Entäpä jazz? Onhan levyllä sitäkin. Ei tosin kaikille kuppikunnille sopivana. Nyt liikutaan paljon erilaisten tyylisuuntien rajapinnoilla. Taitavan osaavina. Joten olipa jazzia, slaavilaisuutta, koloratuuria, rautanlankaa, tangoa, elokuvamusaa… mitä tahansa, tämä levy on mukavan leppoisaa ja monitahokasta kuunneltavaa… rytmikkään melodista ja osin räväkkää viihdettä… taas kerran Pöyhösen ajatusmaailmasta. Ammattitaitoisesti toteutettuna.
Ehkäpä maestro Pöyhönen on hakenut yhtyeineen hieman iloisuutta meihin, mököttävän melankolisiin pihkapöksyihin. Meihin, jotka ollaan kateellisiä ja ahneita… iänikuisia valittajia. Ja silti maailman fiksuinta ja filmaattisinta porukkaa…
Hyvä me! Hyvä Pöyhönen!… soulia eli sielukkuuttahan me tarvitsemme. Hymyilkää ja nauttikaa! (OR)
Valtteri Laurell Pöyhönen, kitara, Jose Mäenpää, trumpetti, koskettimet, Petri Puolitaival, tenorisaksofoni, Rasmus Pailos, lyömäsoittimet, Pekka Lehti, basso, Jaska Lukkarinen, rummut
Feat. Heikki Tuhkanen (#3,9), pasuuna, Anna-Kristiina Kaappola (#1,6), laulu, Olli Haavisto (#10), pedal steel kitara
Recorded and mixed at E-studio, Helsinki, Finland
Sound engineer Janne Haavisto
Recording engineer Jyri Riikonen
Mixed by Janne Haavisto
Mastered by Didier Selin
01. Avalanche (Feat. A-K Kaappola) 3:26
02. Johnny’s Nightmare 3:20
03. Slavic Souls 2:41
04. Once Upon a Time in the North 4:10
05. Highway Lost 5:12
06. Tell Me (Feat. A-K Kaappola) 3:15
07. Leaving Lalibela 5:20
08. Hips and Curves 2:44
09. Tarantella Finlandese 3:36
10. Bolero for Miss B 4:03
All tracks composed and arranged by Valtteri Laurell Pöyhönen
Additional arranging by Dalindéo
