Se on kuin poronkarvatossut jalassa kävelisi. Pehmeän funkkaavasti. Sopivasti groovate. Somasti svengaillen. Kuitenkin niin etteivät kenkäheinät hiestä kostuisi…
Tämä on todellakin sellainen letkeä smooth jazz -paketti. Sellainen joka vie ajatuksen jonnekin 1960 -luvun kietämiin. Aikaan, jolloin rytmikäs B3 -luritti ja takoi rytmimattoa. Kitarointi kuullosti aidon svengaavalta osaamiselta ilman tekniikan ihmevempaimia. Fonisti puhalteli soljuvan letkeää, riemukkaan juoksevaa sooloaan, ei poikkitaiteellista tööttiä ja ihmeellisiä äänkuvioita. Kalvotaiteiluosasto nakutti omaa tahtiverkkoaan rumpujen että conga-percussion voimin. Basisti oli tyrkätty kesälomalle, urkurin hoitaessa tummemman tahtijumppeen.
Toisaalta paketti on tietysti nykymittapuun mukaan simppelin yksinkertaisesta. Vai onkohan sittenkään ihan näinkään…
Kitaristi Apicellan otteissa kuuluu Grant Greenin ja Wes Montgomeryn vaikutteet… käsinkosketeltavan inteensiivistä harmoniaa ja tunnetta. Hienon hallittua jazztyylittelyä. Rauhoittavaa svengiä, joka ei kuitenkaan pistä nukuttamaan. Ei, tekee vain rauhaisan hyvänolon tunteen. Toisaalta se saa tahtijalkaan rytmiherätyksen… ei Junghansin helvetillisellä kilinällä vaan sievästi sivellen… siis jazzaten.
Retrofiilistä lisää Dave Mattockin urkusoundi, sen vanhakantaisen maukas sointujen värigenre. Urkupillistön hieman nuhainen ulosanti. Mieleen tulee eittämättä nuoruus, B3 ja Leslien keinuva vonge, joka sai myös lantioon lisäkiihkoa tanssiparketilla… On se edelleenkin hienoa… ylikäymätöntä. Originaalia organismia…
Tenoristi Mayra Casalesin vuolaasti virtaava, mutta seesteinen, tarvittaessa tukevan terhakkakin työstö, tulee suoraan tunnemaailman selkärangasta. Jostain sieltä se vain pulppuaa. Tyylikategoriassa vanhat jazzinmestarit… ajalta, jolloin musiikki oli svengaavan kulkevaa…
Naputus-, koputus- ja kilkutusosasto tekee tasavarmaa tahtitikutusta. Yksiselitteisesti nakuttaen kuin mummolan pirtin seinäkello. Tasatahtisen varmasti. Ilman hurjempia poikkeavuuksia. Tatsilla, jota huonompikin rytmitajuinen tajusi…
Eli yksinkertainen on kaunista… tai ainakin helppotajuista ja viihdyttävää.
Svengaavan viihdyttävää kesämusaa, jota ei tarvitse ymmärtää. Antaa musiikin vain soljua pään lävitse rennon lutjakkaasti. Halutessa voi tarttua nautiskelumielessa puhtaasti soiviin sooloirtiottoihin. Ummistaa silmät ja vaipua nostalgiaan…
Mukavan leppoisa kokonaisuus. (OR)
Charlie Apicella – guitar, Dave Mattock – Hammond B3 Organ, Alan Korzin – drums, Stephen Riley – tenor sax, Mayra Casales – congas and percussion
Recorded May 11, 2011 at Knoop Studios River Edge, NJ, Usa
Engineered by Chris Sulit
1. The Business 5:23
2. 64 Cadillac 6:11
3. Donny Brook 6:06
4. Ironcity 4:46
5. Can’t help Falling in love 4:44
6. Cantaloupe Woman 5:16
7. Blue String 5:53
8. Shaw Shuffle 4:40
9. Stanley’s Time 9:40
