Brain Inventory Trio sai alkunsa vuonna 2009, kun yhdysvaltalainen pianisti Michael Jefry Stevens tapasi ensimmäistä kertaa suomalaisen saksofonistin Esa Pietilän Sveitsissä IASJ:n (the International Association of Schools of Jazz) kesäkokouksessa. Molemmat omaavat pitkän soittotaustan nimenomaan kokeilevan improvisoidun ja avantgardistisen musiikin parissa. Esa on soittanut paljon vaativia soolokonsertteja ja myös levyttänyt soolona mm. viimeksi “Karhean” yksinpuhelun vuonna 2009. Kokonaisvaltainen ja täydellinen improvisointi vaatii valtavaa panostusta ja rohkeutta, hyvää keskittymiskykyä ilmaista itseään. Siinä yhdistyy henkimaailma ja todellisuus. Esa Pietilän soittamisessa yhdistyvät minimaaliset suhinat ilman rajoja toimivaan raakaan vapaaseen puhaltamiseen.
Michael Jefry Stevens aloitti pianonsoiton jo 5-vuotiaana, mutta kouluaikoina hän puhalsi pasuunaa ja oli muutenkin mukana erilaisissa rock ja populäärimusiikin orkestereissa. Vasta lukio opiskelun viime vaiheissa hän “löysi” jazzmusiikin ja alkoi pääsääntöisesti keskittyä jazzpianon soittoon. Löydettyään improvisoidun musiikin “globaalin” olemuksen ja kansainvälisen sisällön hän alkoi kierrellä maailmalla soittamassa jo 1980-luvun loppupuolelta alkaen muodostaen samalla yhteisiä kansainvälisiä projektikokoonpanoja.
Yhteinen sävel Esan kanssa löytyi jo Sveitsissä. Kun Stevens sittemmin vieraili opetustöissä Helsingissä seuraavana vuonna, niin he miettivät yhdessä minkälaisen kokoonpanon he tarvitsisivat haluamansa musiikin sisällön toteuttamiseksi. Michael ajatteli yhtyeen täydentämistä sellistillä. Näin Trio muodostui, kun Esan ehdotuksesta mukaan lähti Juho Laitinen, joka esiintyy itsenäisenä sellistinä kamarimusiikkiyhtyeissä, tekee myös opetustyötä Sibelius Akatemiassa ja säveltää. Hän on oman instrumenttinsa moderni avantgardisti.
Trion musiikillinen sisältö oli jo ennalta pääpiirteittäin selvillä. Improvisoinnin ja vapaan ilmaisun pohjalta trio on luonut ennakkoluulottoman tavan lähestyä musiikillisia rajapintoja erilaisia suuntauksia yhdistellen omalla ilmaisutyylillään. Trio seikkailee ja tekee tutkimusmatkaa raavaan rohkealla ja rehevän raadollisella tavalla käyttänen vapaata ilmaisua siekailematta ja voimallisesti, jopa räjähdysherkästi hyväkseen luoden näin mielikuvituksellista äänimaailmaa ympärilleen. Siinä on omanlaista värinää ja kahlitsematonta voimantuottoa, tehokasta hallitsematonta hevosvoimaa, jota on vaikeata hallita. Ottomoottorin palotilassa on täysi rähinä päällä. Sitä ei voi enää hillitä, kun turboruuvatut “hepat” päästetään irti.. Ne muuttuvat tulenlieskoiksi niiden syöksyessä ulos pakokanavan polttavasta putken päästä vapaasti leijailemaan ympäristöön kuulijoiden äimisteltäväksi. Näin toimii, Crow, avantgardistinen “saksipiippu” punahehkuisena, nitroglyseriinin täyttämänä, ennalta arvaamattomana ja roiman alkuvoimaisena Pietilän käsittelyssä. Stevens lataa sekaan tiukan pöyhistelevän riemulaukan kovakouraisella kosketuksella “valkomustiolla”. Piano huutaa kivuliaasti armoa, mutta ei auta, sillä nyt maksetaan vanhoja kalavelkoja. Sama rähinä ja voimallisuus työntyvät esiin myös viimeisenä esitettävässä levyn nimikkokappaleessa The Wall.
Mutta ei tällä levyllä kaikki ole ihan näin suoraviivaista, terävää tanakkuutta ja jämäkkyyttä. Mukaan mahtuu aimo annos kaunista ambienttia maiseman maalausta, luonnollista vehreätä tuoreutta ja tunteellista tarinan kerrontaa. Levyllä on myös kaksi soolona improvisoitua kappaletta, joista toisen esittää Laitinen sellollaan ja toisen pianisti Stevens.
The Wall on mielenkiintoinen kokonaisuus raivoavaa tulisieluisuutta, mutta myös pehmeätä eleganssia, puhdasta alkuvoimaa ja rehevää kypsyyttä. Vaikka sen sisältö on oikeastaan puoliksi sävellettyä ja puoliksi täysin improvisoitua musiikkia, niin kaiken kaikkiaan se vaikuttaa ja tuntuu hyvin vapaamuotoiselta kokonaisuudelta. Tapa ilmaista tätä kaikkea saattaa monen kuulijan mielestä olla tietenkin sietämättömän epätavallista, mutta näinhän se aina on. Kaikkien mieltymyksiä ei voi mitenkään saada kiedottua yhteen pakettiin. Toiset tykkäävät äidistä ja toiset tyttärestä. Mieluimmin molemmat, sanoisin, sillä tämä levy on hyvää ja rohkeata musiikillista ilmaisua. Sen tarkoitus ei ole pelkästään jokaisen osapuolen miellyttäminen ja menestyminen, vaan maksimaalinen ilmaisun vapaus. (JKi)
Esa Pietilä: saksofonit, Michael Jefry Stevens: piano, Juho Laitinen: sello
Konserttiäänitys: Ossi Pelttari, syyskuun 29.2010, Pop & Jazz Konservatorio, konserttisali, Helsinki. Miksaus: Rami Kaalamo ja Esa Pietilä, Mimix Studios, Espoo, 11. marraskuuta 2011. Masterointi: Rami Kaalamo. Tuotanto: . Kannen taide: Jeff Laibson (jlaibson@earthlinki.net). Kuva: Maarit Kytöharju (JUHO). Julkaistu: 23.3.2012.
- Improvisation nro 1 (Stevens / Pietilä / Laitinen) 10:25
- Improvisation nro 2 (Stevens / Pietilä / Laitinen) 6:13
- Choral (Pietilä) 6:20
- Crow (Stevens) 5:54
- Puu (solo cello) (Laitinen) 5:20
- Mosaic (Pietilä) 6:21
- Improvisation (solo piano) (Stevens) 3:17
- The Wall (Stevens / Pietilä / Laitinen) 5:04
Kokonaissoittoaika 47:74
{youtube}00bsQVAnY9c{/youtube}
