Ruotsalainen bändiliideri Bosse Broberg on hauskalla tavalla kekseliäs: uusi levy ZZZKaa’s Dance on omistettu käärmeille. Ilmeisesti albumin nimi jäljittelee foneettisesti käärmeen sähinää, jonka tanssiin viitataan.
Varsinaiseen “käärmeen lumoamismusiikkiin” asti ei kuitenkaan mennä (mikään ei tietenkään estä kuulijaa visioimasta kobraa huojumassa Brobergin orkesterin tahtiin – tai improvisoimasta itse käärmetansseja, musiikin kuuntelun myötä). Inspiraatio on ilmeisesti otettu eläinkunnan kehityksestä ja evoluutiosta yleensä. Nimikkeistökin kunnioittaa evoluutioteoriaa yleensä ja “evoluutiojazzin” meininkiä erityisesti.
Mutta musiikki otetaan tosissaan ja hyvää jälkeä onkin syntynyt. Bosse itse linjaa tyylisuunnan, että se on “progressiivista jazzia avantgarden ja klassisen välimaastossa”. Sijaitkoon sitten siinä maastossa, sopii minulle. Broberg sanoo saaneensa inspiraation Duke Ellingtonin varhaisesta “viidakkomusiikista”, mutta musiikista tällaisten viitteiden löytäminen kuunnellen on hieman hankalaa.
Joukko kokeneita solisteja – John Högman, Lennart Åberg ja Krister Andersson etunenässä – pitävät ottavasti mielenkiintoa itsellään. Kollektiivina yhtye on uskottava ja pätevä, joskin hieman “hitaasti lämpiävä”. Puhaltajilla riittää myös laskemista, kuten Pys Djungellopp, jossa lyömäsoitinsooloa koristellaan yllätyksellisin puhallinaksentein.
Big bandin -soundi on kyllä muhkea ja mahtava – ehkä ajoittain vähän liiankin mahtava? Ainakin tilanteeseen nähden ajoittain voimankäyttöä voi pitää hieman yliampuvana. Puhaltimien tutti-pauhu soi niin muhkeana, että se tahtoo välillä turruttaa tarkkaavaisenkin korvan.
Sointikuva on yleisesti ottaen varsin maukasta kuultavaa, mutta Bossen tapa rakentaa esitykset suosii ehkä hieman liikaa paatoksellisia, lähes “neo-Wagneriaanisia jazzkuvioita”, jos näin haluaa asian ilmaista. Tämä tendenssi ilmentyy varsinkin biisien alussa. Anstiftan on tällainen, samoin Den Cerebrala Vitapans Sang. Molempien esitysten sävy muuttuu elämänmyönteiseksi aggressiivisen, oikeastaan päällekäyvän startin jälkeen.
Bossen big band on taitava ja lukutaito on selvästi kovaa luokkaa. Bändin sointikuva on jossain määrin tunkkainen, hieman kuin varhaisella UMO:lla, ellette pahastu tällaisesta vertailusta. Fri Kobra tavoittaa a cappella-osineen jännittävän viidakkotunnelman parhaiten, ja Dimhöljd Mamba pitää vahvasti otteessaan.
Nautiskellaan siis ruotsalaisten evoluutiojazzista – samalla näkisin mielelläni, että Bossen bändi kutsutaan festareille Suomeen. Tällainen svengijengi on ilman epäilystä parhaimmillaan live-estradilla.
Bosse Broberg (trumpet); Krister Andersson (clarinet, tenor saxophone); Johan Hörlén (soprano saxophone, alto saxophone); Lennart Aberg (soprano saxophone, tenor saxophone); John Hogman (baritone saxophone); Hans Dyvik, Patrik Skogh, Jan Kohlin, Jan Allan, Peter Asplund (trumpet); Thomas Driving (flugelhorn); Sven Larsson (trombone, tuba); Olle Holmqvist, Bertil Strandberg (trombone); Mikael Skoglund, Gösta Rundqvist (piano); Hans Backenroth (double bass); Jesper Kviberg (drums).
Recording information: SR Studio 4, Stockholm; SR Studio 5, Fasching, Stockholm; SR Studio 4, Stockholm; SR Studio 5, Fasching, Stockholm
Editor: Ann Marie Belfrage
Photographer: Sven Boija
Translator: George Kentros
1. Anstiftan/Constrictor’s Instigation 4:09
2. Den Cerebrala Vitapans Sang/Anthem of the Cerebral White-Ape 2:56
3. Rucklarfrossa/Rake-Shake 1:40
4. Ilustans Trädgård/In the Garden of Lust 4:20
5. Silvergrodans Klagan/Silver-Frog’s Lament 3:01
6. Pys Djungellopp/Py’s Jungle-Loop 10:13
7. Dimhöljd Mamba/Mamba Mist 4:59
8. Fri Kobra/Cobra Libre 4:30
9. Zzzkaas Dans/Zzzkaa’s Dance 12:04
