Alkujaan Ethan Iverson-Mark Turner Quartet nimellä tunnettu yhtye perustettiin vuonna 2003, mutta se muuttui kuitenkin varsin pian Billy Hartin nimeä kantavaksi kvartetiksi. Kun yhtye esiintyi Hartin kotikaupungissa, niin hän kysyi, voitaisiinko keikka hoitaa hänen nimissään. Muut eivät näköjään panneet pahakseen ja niin yhtye on esiintynyt siitä eteenpäin Billy Hartin nimissä. Hart tunnetaan myös yhteistyöstä mm. sellaisten nimien kanssa kuin Wes Montgomery, Jimmy Smith, Herbie Hancock ja McCoy Tyner. Hän on ollut mukana myös Miles Davisin levytyksillä.
All Our Reasons on yhtyeen ensimmäinen äänite ECM yhtiölle. Hard-bop voitaisiin sanoa olevan yhtyeen linjaus, kun se on soittanut New Yorkin klubeilla täysille saleille. Sitten ensimmäisen levytyksensä vuonna 2005 soittotyyli on ehkä muuttunut linjakkaammaksi, vapaasti ilmavammaksi, mikä tuntuu enemmän sopivan ECM-yhtiön formaattiin. Mene ja tiedä. Billy Hart ei ole ensimmäistä kertaa levyttämässä ECM:lle. Hän on ollut rytmittämässä mm. Charles Lloydin ECM-äänitteillä, kun taas Mark Turner ovat levyttänyt mm. Enrico Ravan kanssa. Sitä vastoin basisti Ben Street ja pianisti Ethan Iverson ovat uusia ECM artisteja.
Hartin sävellys Song for Balkis alkaa jämäkällä rummutuksella lähettäen yhtyeen matkaan alkutahdeilla, mitkä johdattelevat muut yhtyeen jäsenet hyvällä sykkeellä peruspainotteiseen nykyblues ilmaukseen. Turner on tenorisaksofonillaan liukkaasti mukana jatkaen vuoropuhelua pianisti Ethan Iversonin kanssa. Toinen hyvä esimerkki bluesin vahvasta otteesta on myös seuraava John Coltranen kappaleeseen Giant Steps perustuvat Ohnedaruth, missä Ethan Iverson liikuttaa soittamista pitkälti omalla aloitussoololla. Kappaleiden sävellykset jakautuvat lähes tasan Hartin, Iversonin ja Turnerin kesken. Nostalgia for the Impossible on nimestäkin päätellen hidas ja harras tulkinta, missä Iversonin pianon keskustelu Streetin basson kanssa on hyvin emotionaalista. Hartin monipuolinen kuvailu rummuilla tulee hyvin esiin kappaleessa Nigeria, missä hänen pitkähkö soolonsa vauhdittaa Turnerin nopeatempoiseen vapaaseen puhallukseen, johon Ben Streetin bassokomppi jäytää vankan rytmin. Kuulostaa hyvältä. Turnerin Wasteland oli varta vasten tehty tätä studio äänitystä varten. Old Wood puolestaan on lyhyt Iversonin pianolla improvisoidusti tulkittu palanen välissä.
Hartin rumpujen käsittelyssä on sellaista ennakkoluulottomuutta, mikä tarttuu myös muiden soittamiseen. Mark Turner on sanonut, että “Hartin tapa rytmittää on luotettavaa ja se luo uskoa myös omaan soittamiseen ja on auttanut samalla paljon hänen itsensä kehittymisessä.” Tämä levy on notkeaa kerrontaa, missä yhteispeli sujuu saumattomasti, rytmi säilyy koko levyn ajan mukaansa tempaavana ja vuoropuhelut ovat nokkelia. Sellaista uuden tuoksua, mitä ei jo olisi jossain välissä kuultu, ei levy sisällä, mutta se on kaiken kaikkiaan erittäin hyvin soitettua jazzia blues hengessä. Sietää kuunnella. (JKi)
Mark Turner: tenorisaksofoni, Ethan Iverson: piano, Ben Street: kontrabasso, Billy Hart: rummut
Äänitys: James A. Farber, Avatar Studios, New York, kesäkuu 2011. Tuotanto: Manfred Eicher. Kannen suunnittelu: Sascha Kleis. Kannen kuva: Peter Neusser. Sisälehtisen kuvat: John Rogers. Julkaistu: 2012.
- Song For Balkis (Billy Hart) 12:50
- Ohnedaruth (Ethan Iverson ,pohjautuu John Coltranen Giant Steps kappaleeseen ) 6:03
- Tolli’s Dance (Billy Hart) 5:27
- Nostalgia For The Impossible (Ethan Iverson) 5:51
- Duchess (Billy Hart) 6:29
- Nigeria (Mark Turner) 7:52
- Wasteland (Mark Turner) 7:08
- Old Wood (Ethan Iverson) 1:42
- Imke’s March (Billy Hart) 5:48
