Raul Mannola luokittelee itsensä madridilaiseksi ja monikansalliseksi maailman kansalaiseksi. Tämän taustalla on se tosiasia, että Raul oli 17–18-vuotiaana yksi Suomen lupaavimmista jazzkitaristeista 80-luvun alussa. Raul on vaihtanut kuluneiden vuosien aikana monet kielisatsit kitaroihinsa siirryttyään Kruunuhaassa sijaitsevan Sibelius-lukion kellaristudiosta kohti Espanjan pääkaupunkia. Madridin seudulla asuu yli kuusi miljoonaa asukasta ja muusikoita on sinne saapunut eri puolilta maailmaa.
Raul Mannolan johtama yhtye Aurora Clara on juuri julkaissut kolmannen levynsä Dreams. Edellinen julkaisu Clear Dawn julkaistiin vuosi sitten ja siitä on raportti
https://www.jazzrytmit.fi/s8-levyarvostelut/c29-levyarvostelut/aurora-clara-clear-dawn-raul-mannola/
Kokoonpano on uudistunut lyömäsoittajien osalta. Onkin mielenkiinoista, että usein orkestereissa näin tapahtuu. Voisi olla oman tutkimuksensa väärti johtavatko pidempiaikaiset suhteet näkemyseroon orkesterin johtajan ja rumpalin välillä.
Albumin avausraita, Beyond the Tetrachords, käynnistyy särökitaralla, joka notkeasti vaihtuu minuutin kohdalla flamenco-kitaraan ja huiluun. Tabla on hieno soitin, joka vaatii soittajaltaan herkkiä sormia. Flamenco-taputukset on myös oma taiteenlajinsa, joka kuulostaa helpolta, mutta kokeilkaapa itse. Sähkökitaran kielien venyttelyn, huilu- ja kiipparisoolon kautta edetään rauhalliseen fineen.
Raul itse toteaa, että edellisen sähköfuusiolevyn jälkeen Dreams on selvästi orgaanisempi ja rauhallisempi, sisältäen myös runsaasti akustisia elementtejä. Kahdella raidalla ei ole perkussioita lainkaan. Deep´n Blue on kauttaaltaan herkkää kuin Välimeri tyynellä säällä auringon laskiessa. Kitaran ja huilun vuoropuhelu perustuu Juan Carlos Aracilin ja Raulin keskinäiseen kuunteluun ja luottamukseen.
Shaktissa nostetaan hattua kunnioittavasti John McLaughlinille, joka oli 70-luvulla kaikkien kitaristien esikuva ja jonka nopeita juoksutuksia ihailtiin ja opeteltiin. Tablaa kannatta kuunnella tässäkin numerossa.
Akustiset kitarat, niin nailon- kuin teräskielisetkin sekä monet, pääosin brasilialaiset ja afrikkalaiset perkussiot tuovat väriä musiikkiin, jossa myös sähköiset soittimet ovat merkittävässä roolissa. Raul osoittaa taituruutensa niin flamencokitaralla kuin plektrasoitossa.
Paljon huilun ja sähkökitaran hurjia unisonoja sekä inspiroituneita improvisaatioita ja persoonallisia sävellyksiä tarjoava levy on saatavilla niin CD:nä kuin vinyylinäkin.
Hieno albumi, joka ehdottomasti kannattaa kuunnella kokonaisuutena, eli biisit peräkkäin.
Albumin päättää Epilog, jossa voi kuulla kaihoa suomalaiseen mielenmaisemaan.
1) Beyond the Tetrachords
2) Para Gato y Carlos
3) River of January
4) Dezoito de Setembro
5) Deep’n Blue
6) I Remember Shakti
7) Epilog
Raul Mannola – electric guitar, acoustic nylon and steel-string guitars
Juan Carlos Aracil – flute
Denis Bilanin – keyboards, acoustic piano
Nill Oliveira – electric bass
Marc Halbheer – drums
Iván Mellén – percussion on 1, 2, 3 & 4
Tino di Geraldo – tabla on 6
Kai Olander – tenor sax on 2
Produced by Raul Mannola and Juan Carlos Aracil
