2 Blues for Cecil
TUM CD 059
Suomessa monesti vieraillut Andrew Cyrille (82) on todellinen pitkän linjan muusikko. Hän aloitti levytysuransa jo 1961 Coleman Hawkinsin kanssa ja oli tuon vuosikymmenen puolivälin jälkeen mukana Cecil Taylorin klassisilla Blue Note-albumeilla. Siitä lähtien hän on soittanut monien muiden, pääosin free-tyylin muusikoiden kanssa. Edelleen varsin aktiivisesti uraansa jatkanut Cyrille on viime vuosina tehnyt omissa nimissään levyjä ECM-yhtiölle mukanaan mm. kitaristi Bill Frisell.
Levyn toinen veteraani on Cyrillen ikätoveri italialainen trumpetisti Enrico Rava, joka hänkin ensilevytti jo yli 60 vuotta sitten ja nousi maineeseen ainakin Euroopassa 1960-luvun jälkipuoliskolla työskennellessään mm. Gato Barbierin ja Steve Lacyn kanssa. Rava vaikutti välillä New Yorkissa ja oli 1970-luvulla mukana Jazz Composers Orchestran projekteissa 1970-luvulla. Sittemmin Ravalla on ollut monia erilaisia kokonpanoja, joiden lisäksi hänkin soittanut lukuisissa muissa yhtyeissä etupäässä Euroopassa.
Basisti William Parker (70) ollut 1980-luvun alusta lähtien ollut lukemattomien free-tyylin muusikoiden luottobasisti, jonka luovuuten ja osaamiseen ovat tukeutuneet Cecil Taylorin, Peter Brötzmannin ja Bill Dixonin lisäksi lukemattomat muutkin suuntauksen artistit niin keikoiilla ja kuin myös sadoilla levytyksillä.
Kokemusta näillä herroilla on siis yllin kyllin. Mutta riittääkö into enää uuden luomiseen? Kyllä, sillä tämän levyn kuuntelu osoittaa miesten olevan yhä erinomaisessa vireessä. Levy on erinomainen näyttö heidän monipuolisista kyvyistään ja kekseliäisyydestään luoda hienoa musiikkia ilman turhia revittelyjä.
Olen lukuisten levyjen lisäksi kuullut Cyrillea livenä varmaan parikymmentä kertaa. Joka kerta hän on ilahduttanut kyvykkyydellään kehittää uutta. Ravasta minulla ei ole ollut havaintoja pitkään aikaan. Mutta tämä levy osoittaa hänen olevan edelleen hyvinkin varteenotettava artisti, joka oivaltavasti täydentää kahden muun mestarin työtä.
Levyn sisältö on hyvin koostettu kokonaisuus, jossa on kaksi pitkää vapaan improvisoinnin varaan rakennettua kappaletta, joissa toisiaan tarkasti kuuntelevien muusikoiden pitkä free-kokemus pitää kokonaisuuden luontevasti etenevänä jatkumona. Mukana on myös kaksi Cecil Taylorille omistettua bluesia, jotka puolestaan osoittavat näiden soittajien hallitsevan hienosti ja kiinnostavalla tavalla myös selkeän pulssin varaan rakentuvan musiikin tekemisen. Levyn herkin raita on taas kaunis ikivihreä My Funny Valentine, jossa Ravan tulkintaa voisi luonnehtia hellyyttäväksi.
Enrico Rava, flyygelitorvi, William Parker, kontrabasso, Andrew Cyrille, rummut
Äänitys: Ludovic Lanen, Studios Ferber, Pariisi 1-2. helmikuuta 2021. Miksaus Miikka Huttunen, Sonic Pump, Helsinki. Masterointi: Pauli Saastamoinen, Finnvox, Helsinki. Tuotanto: Petri Haussila.
1. Improvisation No. 1 (Cyrille, Parker, Rava) 10:55
2. Ballerina (Rava) 6:32
3. Blues for Cecil No. 1 (Cyrille, Parker, Rava) 10:09
4. Improvisation No. 2 (Cyrille, Parker, Rava) 6:28
5. Top Bottom and What’s in the Middle (Cyrille) 7:18
6. Blues for Cecil No. 2 (Cyrille, Parker, Rava) 8:42
7. Enrava Melody (Cyrille) 5:32
8. Overboard (Rava) 5:49
9. Machu Pichu (Parker) 5:40
10. My Funny Valentine (Rodgers, Hart) 3:10
