Sveitsiläisduo Andreas Schaerer & Bänz Oester tekee jazzista, oopperasta ja oikeastaan kaikesta musiikista pilaa levyllään Shibboleth. Levy on äänitetty jo jokunen vuosi sitten, mutta markkinoilla nyt. Internet oli vaitonainen kaverien muista projekteista – ilmeisesti keikkamyynti ei ole oikein iskenyt kipinää, ja ainakaan tämän levyn perusteella sitä ei tarvitse edes ihmetellä.
Molemmat muusikot laulavat, tai oikeammin ääntelevät mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla. Schaerer laulaa ja soittaa juutalaisharppua, Oester soittaa lisäksi “preparoitua bassoa” (ilmeisesti kieliin on ripustettu joitakin resonoivia tavaroita, jotka tuottavat säröääniä soiton tahdissa).
Parodiat oopperalaulusta – varsinkin falsetilla esitetty naislaulajan hurahtaneet ja ajoin mielipuolisilta kuulostavat “aariat” – lähestyvät ja ylittävät hyvän maun rajat mennen ja tullen. Ivamukailut pitäisi aina tehdä paremmin kuin esikuvansa, muutoin jäädään helposti pelkän rabulismin ja suunpieksännän tasolle.
Kuten nyt. Shibboleth ei ole innostava eikä usuta nauramaan tai laulamaan mukana. Tunnelma on yhtä teennäinen ja väkinäisen hauskuuttava kuin TV:n Hyvät ja huonot uutiset -sarjassa; tekijöillä on hauskempaa kuin yleisöllä. Itse asiassa kummassakaan tapauksessa yleisöä ei naurata yhtään. Ja Sveitsissä kun ollaan, on ilmeisesti obligatorinen kunniakysymys myös jodlata, niin kauheaa kuin se onkin – ilman jazzia ja erityisesti sen kanssa.
26 kantoniin, eli hallintoalueeseen, jakautunut Sveitsi on tunnetusti monikielinen maa; saksa (valtakieli), ranska, italia ja retoromaani, ja näistä vielä omat “Schwiezer”versionsa. Näitä kieliä varioidaan monipuolisesti Shibboleth-levylläkin, vaikka englanti kuvautuu jonkinlaisena yleiskielenä. Sanojen sisältämien ideoiden – sikäli kuin sellaisia on – seuraaminen on oudosta ääntämyksestä ja pilailusta johtuen kuitenkin vaikeaa.
Erityisiä suosikkinumeroita on vaikea yksilöidä. Parhaimmillaan kontrabassokuviot hetkittäin lähestyvät etäisesti maineikkaan Oregon-yhtyeen basistin Glen Mooren soolojuttuja. Näitä hetkiä ei ole paljon, eikä Mooren sitä paitsi tarvinnut antautua tarpeettomasti pitkitettyyn vitsailuun siinä määrin kuin Sveitsin duon.
Tuotos on kaverien antamien tietojen mukaan vedetty purkkiin kahdessa päivässä, ilman päällenauhoituksia tai korjauksia. Ehkä olisi kannattanut? Spontaani live-tunnelma on tietysti studiossa luotuna aina mukavaa, mutta niin on tasokas kuuntelunautintokin. Intiimissä klubitunnelmassa tällainen konsepti saattaa hyvinkin toimia, mutta levyltä kuultuna siinä todella on hirveän vähän keskittyneen kuunteluun elementtejä.
Bänz Oester – Double Bass, Percussion [Foot], Sruti Box [Shrutibox], Double Bass [Prepared]
Andreas Schaerer – Voice, Percussion [Mouth], Jew’s Harp, Sounds [Human]
Recorded, mixed, mastered by Benoît Piccand at HKB Studios Bern, Switzerland
01. Corde á linge 3:19
02. One lady asked me if I danced the jazz 2:26
03. Dans les herbes 2:24
04. Mount sebou 4:30
05. The antikythera mechanics 1:15
06. For the exclusive usese of the aristocracy 4:36
07. Marajô 3:13
08. Borschtsch 2:17
09. Bouncing bones 3:22
10. Wayfaring stranger 3:49
11. At Ruegenwalder’s 1:23
12. 2.A.M. 2:45
13. Finger Mäxu 3:30
14. Neulich beim Friseur 2:21
15. Blue monk 4:17
16. Schlaflied 2:33
Composed by Schaerer (tracks: 2 to 9, 11 to 14, 16) & Oeste (tracks: 2 to 9, 11 to 14, 16)
