Aleksi Heinola Quintet
Jazzaggression Records 2019, JALP718
Lähtee kuin lintu kädestä… näin ilmaistiin soran lapiointia kesätöissä aputyömiehenä työskennellessäni. Tämän levyn avaus tuo mieleen tuon lausahduksen, sillä niin rivakasti ja täydellä kuormalla lähdettiin liikkeelle. Eikä työtahti ryytynyt jatkossakaan, vaan maukas, tutunomainen ja turvallinen jazz vyöryi kuulijan korviin niitä hyväilleen. Oltiin hard bopin reviirillä nautiskelemassa…
Kyseessä on nuorenpolven rumpali Aleksi Heinola Quintetteineen. Levyn yhdeksästä raidasta on seitsemän hänen omaa käsialaansa ja loput kaksi Burt Bacharachia ja Walter Bookeria. Kaikki raidat täysipainoista tavaraa.
Niin on myös levyn soittokunta, jossa Heinolan lisäksi musisoivat trumpetisti Mikko ”Gunu” Karjalainen, saksofonisti Manuel Dunkel, pianisti Mikael Jakobsson ja ruotsalainen basisti Daniel Franck. Parasta A-luokkaa jokainen. Ja se kuuluu soiton kokonaisuudessa, kuten myös sooloissa.
Heinolan rumpalointi on täyteliään runsasta ja värikuvioista. Ei liian esiintunkevaa, mutta sopivan tiukkaotteista ja kokonaisuuden yhteensitovaa. Hän ei pyri liialliseen taiteellisuuteen tai erikoisjippoihin vaan antaa rytmin purkautua selkäytimestään rennon lutjakkaasti. Soitto rullaa villin vallattomasti, ilman turhia otsaryppyjä. Käsittelee arsenaaliaan suuntana maamme ykköskasti. Hieno juttu…
Karjalainen trumpetteineen kuten Dunkel sakspiippuineen ovat aina yhtä takuuvarmat. Heidän ammattitaito ja intensiivisyys sopivat paikkaan kuin paikkaan. He ovat myös yhdessä hieno parivaljakko, jonka yhteissoitanto kuin omat persoonakohtaaiset soolottelut ovat nannaa. Ehdottomia maamme ykkösrivin jazzmuusikoita.
Pianisti Jakobsson pistää mustavalkioihin niin kilkutusta, sielua kuin sujuvan maukasta komppausta. Hänen juoksutuksensa ja soolottelunsa ovat avaimia hyvään mieleen. Vaasan veri ei vapise, vaan sykkii svengaavaa tunnetta.
Läntisen naapurin basisti Daniel Franck jympyttelee paksukieliään ilman ”kielivaikeuksia” oikein mukavalla tatsiilla. Tumma tahditus on aistikasta ja mukavasti mukaansa tempaisevaa. Jo det är fint!
Levyn kokonaiskuva on nk. hyvän makuinen. Pääroolissa jazz. Hard bop. Retvakkaan räväkkänä ja pehmeän mietiskelevänä. Antaen näin sopivan vaihtelun levysisältöön. Samalla tämä moninaisuus antoi tilaa soolotteluille, jotka kutoivat omia maukkaita värejään rytmimattoon. Mattoon, jolla saattaa kuka tahansa kävellä. Niin niin keveissä avokkaissa kuin kumiteräsaappaissakin.
Sinänsä yksinkertainen, mutta hienosti rakennettu ja esitetty kokonaisuus. Tuttuihin peruselementteihin oli saatu sopivasti tuorestusta ja jokaisen soittajan omakuvaa. Helppo kuunneltavuus ja mukaansa tempaava rytmikkyys tekivät kuulijalle mukavan rennon olotilan. jossa pystyi nauttimaan täysilla jokaisen muusikon soiton yksityiskohdistakin. Eli keskinäisyys ei hävittänyt päällejyräyksellä toistaan. Olisiko kenties sanottava, että sisäsiistiä perusjazzia… hyvää sellaista.
Kuunnelkaa ja vaipukaa nirvanaan, jopa retroajatuksiin… mukavaa jazzailua on tarjolla. Suositukseni! (OR)
Aleksi Heinola drums, Mikko “Gunu” Karjalainen trumpet & flugelhorn, Daniel Franck double bass, Manuel Dunkel tenor saxophone, Mikael Jakobsson piano
Recorded 13 & 14 September 2018 – Musiikkitalo Helsinki Finland. Recorded by Jyrki Rehell & Kaj Mäki-Ullakko
Mixed by Kaj Mäki-Ullakko and Aleksi Heinola
Mastering by Jukka Sarapää at Timmion
Photography, layouts and production – Johan Fredrik Lavik.
1. Three fiddy 8:26
2. Rudy 9:26
3. Bossa 69 7:33
4. Wives & lovers 4:22
5.Silver maze 6:45
6. Bouncin’ at the s.u.p. 9:45
7. Chasing the spirit 6:26
8. Book’s bossa 6:37
9. Drift 7:08
All songs composed by Aleksi Heinola
except Wifes & Lovers written by Burt Bacharach and Hal David. Book’s Bossa written by Walter Booker.
