Scapes I
Super Life Records 2020
Kun sain sähköpostilla ladattavaksi arvostelupyynnön trumpetisti Aki Himasen ja rumpali Aleksi Kinnusen helmikuun lopussa ilmestyneestä debyyttialbumista Scapes I, niin ilmoitin, etten ole halukas latailemaan koneelleni musiikkia. Samanlaisia pyyntöjä on tullut viime aikoina monilta tahoilta. Olen ns. ”Vanhan Liiton” miehiä ja olen valmis tekemään tätä työtä vain, jos saan fyysisen levyn käsiini.
Ymmärrän hyvin, että lataustekniikka on nykyaikaa ja periaatteessa helppo tapa. En kuitenkaan halua täyttää tietokonettani musiikilla, mitä sieltä ei tule kuunneltua jälkikäteen uudestaan, musiikin kuuntelukanavia kun on pilvin pimein. Siksi pyysin lähettämään levyn, mitä ei ollut olemassa, mutta Aki ystävällisesti ”poltti” CD:n ja lähetti sen minulle kuunneltavaksi. Nyt sitä sitten on kuunneltu antaumuksellisesti vanhan yli 20 vuotiaan Panasonicin viiden ”lättysen” jakorasiasta.
Täytyy sanoa, vaikka olen jo iällä, niin olen halunnut pysyä mukana jazzmusiikin muuttuvassa maailmassa ja kuuntelen mielenkiinnolla uusia virtauksia. Siksi mikään ei ole vierasta, läpi menee kaikki kokeileva musiikillinen marginaali aina ”piuhasulkeisiin” asti. Kaikkea on tullut kuunneltua.
Siksi Akin ja Aleksin tummanpuhuva elektronisesti tuotettu konemusiikki yhdistettynä vaistonvaraisesti ja suunnittelemattomasti jazzmusiikin kaavioihin trumpetin ja rumpusetin kera ole mitenkään vierasta musiikillista antia. Vastaavanlaista elektroakustisen avantgarden ja ambientin maastossa liikkuvaa musiikkia on tullut kuunneltua aikaisemminkin moneen kertaan. Näistä livenä mieleeni tulee näin nopeasti muistellen ainakin amerikkalainen Jon Hassell, norjalainen Nils Petter Molvær ja nuoremman polven suomalainen Virta -kolmikko. Tähän samaan sarjaan voisi laskea nyt tämä Himasen ja Kinnusen Scape ”ykkösen”.
Hyvältähän se kuulostaa, oikeasti olen jopa omalla tavallaan viehättynyt tämän suunnan ilmaisutapaan. Mielipiteitä toki on puolesta ja vastaan. Jotkut ovat sanoneet, että tällainen musiikki on kovin yksipuolisen monotonista eivätkä siksi halua kuunnella. Voihan asian niinkin nähdä, mielipidekysymyksiähän nämä kaikki ovat. Itse näen sen toisin. Arvostelut ovat pitkälti subjektiivisia ajatuksia.
Elektronisen musiikin tuottajina rutinoitunut kaksikko on tottunut hyödyntämään koneiden tekniikoita ja rakentamaan oman soundimaailmansa niiden avulla. Scapes I syntyi näistä lähtökohdista, kun siihen lisättiin halu yhdistää nykyaikaisen vapaan improvisaation perustajana ja oppi-isänä tunnetun Ornette Colemanin soitossaan 1960-luvun alussa luoma free-jazznäkökulma. Scapes I on näistä kahdesta elementeistä rakennettu kirpeän ilmava ja täyteläinen yhdistelmä. Tällä tavalla kaksikko on tutkinut samalla ryhmäimprovisoinnin mahdollistamiskeinoja koneiden kesken.
”Koneet antavat impulsseja muusikoille, mutta samalla myös reagoivat rumpujen ja trumpetin soittoon omalla ennalta-arvaamattomalla tavallaan”, näin ovat soittajat ilmaisseet tapansa tuoda musiikilliset tausta-aspektit esille. Pyrkimyksenä on ollut täysin uuden suunnan musiikin luominen.
Hitaasti liikkeelle lähtevä, mutta runsaasti ravisteleva Agbogloshie avaa pellit trumpetin pitkillä puhalluksilla ja symbaaleiden helistyksellä. Metamorphosis jatkaa tehden ahkerasti muodonmuutoksia tunkeutuen syvälle sielun syvyyksiin rytmikkäästi rumpujen tukemana. Kafkamaista mystiikkaa sisältävä kappale kertoo kuvainnollisesti syöpäläisen epätoivoisista yrityksistä löytää yhteys perheeseensä. Photosphere Interlude muistuttaa lyhyehkösti ympäröivän maiseman kuvauksellisuudesta.
Vierailijana levyllä esiintyvä pitkän linjan jazzmuusikko Tapani Rinne puhaltaa tällä kertaa tenorisaksofonillaan yhdellä raidalla Northern Web. Tämä kymmenminuuttinen on aivan upeaa kuunneltavaa, todellista ambientia taidejazzia, missä saksofonin soinnukas sävyisyys sisäistyy täysipainoisesti trumpetin hienojakoiseen hetkittäiseen taustasoittoon ja koneiden maailmaan. Perfecto!
Kylmän viileä Granules syöksähtää nousevasti esiin monimuotoisin keinoin rakennettujen louhikkosokkeloiden viidakossa harhailevien päänmenoksi. Lyhyt katkelma Stream Interlude vapauttaa kuitenkin labyrintteihin eksyneen kulkijan ulos päivänvaloon.
Levyn ainoa lainakappale Ornette Colemanin Lonely Woman osoittaa kunnioitusta tälle free-jazzin kantaisälle. Jazzstandardien rehevään joukkoon lukeutuva kappale alkaa Himasen ja Kinnusen esittämänä alkuperäisen sävellyksen tapaan rauhaisan hartaasti ja kauniisti trumpetin soitolla koneiden hiljaisen taustakumun ja putkikellojen kilahtelujen saattelemana vahvistuen vajaan kahden minuutin jälkeen symbaaleiden ja rumpujen mojovan uhkuvan rynnistyksen johdattelemana jyrähtelevään pauhuun.
Lopussa taas palataan alkuperäiseen teemaan ja lasketellaan rauhallisesti määränpäähän päättyen muutamiin jännittävän uhmakkaisiin kumahteluihin. Mahtipontisen väkevänä tulkintana kappale suorastaan räjähtää ilmoille puistattavan kihelmöivästi. Tätä oli pakko kuunnella useaan kertaan, sen verran huikaiseva on tämä Himasen ja Kinnusen tulkinta ”Yksinäisestä Naisesta”.
Lopetuskappale Ybl Miklós tér – Helsinginkatu on erikoinen kokonaisuus rumpukoneiden ja epäselvän kohinan keskeltä nousseen ymmärtämättömän ihmisäänen sekoitusta. Tämä oli mainion hauska päätös antoisan sähköisen konemusiikin ja trumpetti-rummut yhdistelmän oikullisen ennakkoluulottomaan yhteispeliin. (JKi)
Aki Himanen: trumpetti ja äänikoneet, Aleksi Kinnunen: rummut ja äänikoneet, Tapani Rinne: tenorisaksofoni (raita 5)
Äänitys: Aki Himanen, Aleksi Kinnunen, Miksaus: Aki Himanen, Masterointi: Aki Himanen. Julkaistu: 28.2.2020
1. Agbogloshie (Aki Himanen/Aleksi Kinnunen) 7.07
2. Metamorphosis (Aki Himanen/Aleksi Kinnunen) 9.56
3. Photosphere Interlude (Aki Himanen/Aleksi Kinnunen). 2.06
4. Northern Web feat.Tapani Rinne (Aki Himanen/Aleksi Kinnunen/Tapani Rinne) 10.12
5. Granules (Aki Himanen/Aleksi Kinnunen) 5.02
6. Stream Interlude (Aki Himanen/Aleksi Kinnunen/Tapani Rinne) 1.18
7. Lonely Woman (Ornette Coleman) 8.16
8. Ybl Miklós tér – Helsinginkatu (Aki Himanen/Aleksi Kinnunen) 5.30
Kokonaiskesto 49:58
