Tribute to Ella
Fredriksson Music FRMCD 006
Aili Ikosen faneille ehkä pienenä yllätyksenä Tribute to Ella on nimensä mukaan kunnianosoitus jazz legendaariselle vokalistille ja musiikkivaikuttajalle, damé Ella Fitzgeraldille. Monipuolinen suomalaissolisti (Herd, Proprius jne.) osoittaa tällä levyllä ketteryytensä ja valmiutensa perinteisen jazzmateriaalin parissa.
Jazzlaulun grand old lady Ella seisoo niin korkealla statuksella, että laulajalla on oltava sekä taitoa että itseluottamus kohdallaan lähtiessään seuraamaan häntä, ja vielä tulkitsemaankin modernilla tavalla. Aili Ikosella on.
Tavallaan solistin pitää tällaisessa projektissa asennoitua uudella ja herkällä tavalla musiikkiin – perinteinen sävelaineisto on jo paljon soitettua, ja Ailin oma työsarka mm. Kvaldan kanssa sisältää paljon kunnianhimoista ja varsin kompleksiakin juttua. Solistin kompetenssi kuitenkin kattaa niin big band-kirjallisuuden lauluosuudet kuin herkemmät ja pienimuotoisemmatkin laulutulkinnatkin.
Ailin äänenkuljetus on tarkkaa ylärekisterissäkin, ja jänneäänen käyttö inspiroitunutta ja täsmällistä, oikeastaan sen käyttö on paikoin ehkä jopa täsmällisempää kuin matalampien nuottien esitys. Falsetti muistuttaa glissandoineen ajoin erehdyttävästi saksofonia. Myös laulajille usein hankalat yläsävelistä laskeutumiset alempiin sujuvat nekin varsin varmoin askelin. Ailin laulajan attribuutti, muista erottava tuntomerkki, näyttää olevan kuitenkin monipuoliset ja vaikeat scat-jaksot, joita hän tekee yksin tai unisonossa puhaltimien kanssa.
Heti avausraita, kiihkeätempoinen How High the Moon vakuuttaa solistin poikkeuksellisista kyvyistä luovaan äänenkäyttöön ja korrektiin laulutekniikkaan. Huikeaa! Mieleeni ei nyt tule toista suomalaista naislaulajaa, joka jammailisi noin sytyttävästi äänellään – toisaalta rennosti ja ajoin lähes estottomasti, mutta samalla tarkasti artikuloiden ja nyanssitkin huomioiden. Ei sen puoleen tule mieslaulajaakaan mieleen.
Mutta ennen muuta Aili on valiolaatuinen laulaja, synnynnäinen jazzlaulukyky ja liikkuu harjaantuneesti Ella-aineiston parissa. Repertoaari kattaa vauhtinumeroiden ohella tunnelmallisia jaksoja, kuten In a Sentimental Mood. Laulu on silloinkin eksaktia ja fraseeraus adekvaattia, kulloisenkin tyylisuunnan vaatimukset huomioon ottaen.
What is This Thing Called Love ? ehkä muistuttaa, että Ailin on vielä kehittyminen voimankäytössä; keuhkojen pohjasta lähtevä huuto ei vielä kohoa täysin uskottavasti sointimaiseman yli. Ailin laulu ja äänijammailu ovat virheettömiä, mutta lähestulkoon sanattoman Little Jazz -raidan äänimaisema tuntuu kertovan, että perinteisten jazzskaalojen parissa tarvittaisiin vielä harmoniavarmuutta lisää.
Mutta Aili hallitsee tavattoman äänispektrin; hän liikkuu keveästi äänimaisemissa, laulaa soolona tai instrumentin kanssa, siirtyy tyylistä toiseen. Gershwinin The Man I Love päättää onnistuneen kokonaisuuden elegantisti balladitunnelmiin.
Tribute to Ella -bändi on pienimuotoinen, mutta vakuuttava ja otteissaan myös hyvin todentuntuinen luodessaan lähes ison orkesterin soundia. Janne Toivonen, trumpetti ja William Suvanne, saksofonit, huilu innostuvat jänteviin soolosuorituksiin ja täydentävät laulua osuvin fillein.
Basisti Mikko Pellinen on kyvykäs sovittaja ja hän on laatinut vanhoista lauluista bändimuunnelmat, jotka kunnioittavat perinteitä, mutta silti elävät ja hengittävät tässä ajassa. Bändin resurssit Pellinen osaa hyödyntää taitavasti, ja perustehtävästään – nuoren laulajan säestämisestä – yhtye suoriutuu erinomaisesti.
Tribute to Ella on erinomainen levy, jota ilman jazzinystävä ei voi olla, eikä kannata yrittääkään. Artikkelin lopussa on But not for me YouTube-videona, jossa on tilaisuus kuulla Ailin kekseliästä scat-sooloilua. Varhaiskypsä vokalisti on hämmästyttänyt valmiudellaan mm. UMO:n solistina, kuten mm. vaativa Metsän hiljaisuuteen todistaa, ja tietysti maineikkaan Kvalda-yhtyeen vaativan materiaalin parissa.
Aili Ikonen, laulu; Mikko Pellinen, basso/sovitukset; Janne Toivonen, trumpetti; William Suvanne, saksofonit, huilu; Tuomas J. Turunen, piano; Mikko Arlin, rummut
Mastered at Virtalähde Mastering/Jaakko Virtalähde
Mixed at Musicmakers/Tommi Vainikainen
Recorded at Midas Studios/Anders Höglund
1. How High the Moon (M. Lewis/ N. Hamilton)
2. What is This Thing Called Love? (C. Porter)
3. Little Jazz (R. Eldridge & B. Harding)
4. Love For Sale (C. Porter)
5. In a Sentimental Mood (D. Ellington/ I. Millis & M. Kurtz)
6. They Can’t Take That Away From Me (G. Gershwin / I. Gershwin)
7. Night in Tunisia (D. Gillespie / F. Paparelli)
8. The Man I Love (G. Gershwin / I. Gershwin)
