Pianisti Ahmad Jamal inspiroituu standardeista uudella levyllään Blue Moon. Jamalin pianotrio – perkussionisti Manolo Badrenalla vahvistettuna – tulkitsee väkevästi instrumentaaleina yhdeksän klasikkoa, joista osa on vanhoja elokuva- ja jazzsävelmiä. Yhdysvaltalainen jazzpianon veteraani tunnetaan erityisesti melodisesta soittotyylistään ja improvisoinnistaan, joka voi käytännössä jatkua lähes loputtomiin. Niin tälläkin levyllä; esitykset ovat studiolevyksi verraten pitkiä, parhaimmillaan jopa yli 13 minuutin mittaisia.
Ei silti, mestarin herkän karheasta pianismista ei koskaan saa kyllikseen, ja paljon kuullut sävelmät herättävät uteliaisuutta jo nimikkeistönsä perusteella – eli mitä uutta näihin on enää sanottavana? Kyllä on uutta. Vanhat Broadway-melodiat, elokuvasävelmät ja jazzstandardit saavat osakseen omaleimaisen lähestymistavan ja hyvin yksilölliset tulkinnat Jamalin pienen yhtyeen käsittelyssä.
Ahmad Jamal (Frederick Russell Jones), 82, on pitkän uransa aikana (aloitti keikkailun jo 17-vuotiaana) ehtinyt tutustua moniin säveltäjiin ja yhtyeisiin. Pianistinuran alkuaikojen tärkeitä vaikuttajia olivat mm. Duke Ellington, Earl Hines ja Count Basie, eurooppalaiset Debussy ja Ravel, sekä vähän myöhemmin pianotriot.
Jamal on edelleen erityisesti flyygelin mestari. Yritykset disko-vaikutteisessa pop-jazzissa 70-luvun maailmassa olivat vähemmän imponoivia ja sähköpianon kanssa eivät ole nousseet vaikuttavuudessaan ollenkaan samaan kastiin. Tai siis Jamalin soitto niilläkin on nautinnollista, mutta epäkelpo konteksti latistaa tuotoksen. Hän ei ollut ainoa kivillä kävelijä tuohon aikaan. Jazzmiehistä nyt vain ei leivota pop-tähtiä, ja kai se oli tuon ajanjakson tärkein opetus.
Parin vuoden takainen albumi, A Quiet Time (Dreyfus Records) oli jopa mestarin omalla uralla hienonhieno merkkipaalu, ja nyt jazztrion myötä hän tekee sen taas. Trioformaatin lisäksi Jamal on soittanut paljon muissa kokoonpanoissa, myös isojen orkesterien kanssa.
Blue Moon edustaa Jamalin ainutkertaista tyyliä, jossa herkän ja eurooppalaisvaikutteisin kamarijazzin elegantit tyylikeinot yhdistyvät jazzin rentoon Amerikan svengiin. Nimisävelmän lisäksi Autumn Rain, Invitation ja I Remember Italy edustavat tätä elementtiä ehkä parhaiten.
Trioksi ryhmä saa aikaa varsin tiukkaa groovea, joskin kontrabasisti Reginald Vealin ostinato-kuviot tuntuvat toisinaan hieman hakkaavilta ja toistonomaisilta tällaiseen konseptiin – ja toisaalta kappaleiden pitkittyminen ei ole intensiteetille eduksi, varsinkaan studiolevyllä. Ostinatohan on kuin riffikuvio, mutta huomattavasti lyhyempi, jota toistetaan koko biisissä tai jossain sen osassa kymmeniä, joskus jopa satoja kertoja.
Ostinatoa käytetään kappaleen taustakuviona ja se vaihtuu sointujen mukana, mutta Jamalin versioissa jäädään toisinaan yhden soinnun kiertoon. Pop-musiikin yksinkertaisissa rakenteissa ostinato toistuu usein jopa lähes koko kappaleen läpi, jazzissa ne toimivat huonommin, vaikka samaa suggestiivista tenhoa haetaankin.
Herlin Riley on erinomainen pienen yhtyeen jazzrumpali, mutta hänen kapasiteettiaan ei täysimittaisesti hyödynnetä enimmäkseen tasajakoisissa esityskappaleissa. Molemmat muusikot ovat kokeneita Jamal-miehiä; he mukautuvat pianistin omapäisiin sovituksiin joustavasti ja triosoundi on tiivis.
Jamalin kamarijazz-soittotyyli oli sangen minimalistista vielä 50-luvun lopulla. Monet myöhemmät pianistit, kuten Red Garland, Bill Evans, McCoy Tyner ja jopa Keith Jarrett, ovat saaneet innoitetta ja mallia Jamalin omintakeisesta soittotyylistä. Miles Davis arvosti Jamalia suuresti, ja kuuluisan tarinan mukaan hän halusi pianistinsa Garlandin jäljittelevän tämän soittotyyliä.
Jamalin yllätykselliset sovitukset saavat kuitenkin esimerkiksi paljon esitetyn Blue Moon -sävelmän kuulostamaan jo lähes toiselta biisiltä. Ehkä Gillespien Woody’n You’sta voisi sanoa vähän samaa. Levyn myötä maestro myös palaa siihen pienimuotoisen musiikiin maailmaan, jossa hän aikoinaan loi nimensä. Hänen omasta materiaalistaan – Autumn Rain, I Remember Italy, Morning Mist – vain ensin mainittu on levytetty aiemmin.
Ahmad Jamal piano, Reginald Veal double bass, Herlin Riley drums, Manolo Badrena percussion
Recorded in New York City 2011
1. Autumn Rain (Jamal) 7:37
2. Blue Moon (Hart, Rodgers) 9:55
3. Gypsy (Reid) 5:13
4. Invitation (Kaper) 13:13
5. I Remember Italy (Jamal) 13:07
6. Laura (Mercer, Raksin) 6:29
7. Morning Mist (Jamal) 8:19
8. This Is the Life (Adams, Strouse) 7:08
9. Woody’n You (Gillespie) 4:56
{youtube}74P0708htk0{/youtube}
