Struttin’ Our Stuff
Waffbomm rf 2014, ACD-1
Tässäpä sitä sitten tulee jälleen kerran tuutin täydeltä… valkoisen miehen jokilaivadixietä. Sitä mitä aikoinaan soitettiin mahtavan Mississippin siipiratasaluksilla ja New Orleansin kaduilla ja kuppiloissa. Siis syvässä etelässä, mustien rytmimusiikin syntysijoilla. Nyt tätä musisointia tarjoilee pääkaupunkiseutumme tyylisuuntaan hurahtanut kuusikko viehkoine laulusolisteineen.
Mikäs siinä, sillä osa kansaa janoaa edelleen tällaista musiikia.
Tämä vuonna1999 perustettu Acoustic Dixie Six on lukenut läksynsä hyvin ja pääsee musisoinnissaan hyvin lähelle tuon alussa mainitsemani tyylin sisintä. Tosin osin monien tuoreempien sävellysten sovituksilla. Sinänsä ihan ok, sillä vanhat perinteiset sävelmät alkavatkin olla monin osin puhkisoitettuja.
Vaikka Acoustic Dixie Sixin musiikki on peruspoljennoltaan aitoa, niin siitä puuttuu hivenen, ei tosin häiritsevästi, tuon tyylisuunnan todellista sielua. Syynä ilmeisesti se, että herrat soittavat liian hyvin ja steriili studiotekniikka kliinaa osan. Mielestäni hieman karheammalla otteella tai live-otoksilla olisi ehkä päästy vieläkin parempaan ja aidompaan lopputulokseen. Mutta kuten sanottu; oikein hyvä näinkin!
Laulusolisti Nina Lindroos suoriutuu urakastaan hyvin, vaikkakin hänen ääneensä ei ole tullut vielä reilun 30 elinvuoden aikana sitä kaikkea karismaa, jota tällainen musiikki parhaimmillaan vaatii. Pieni iskelmälaulajamainen “loppukorostus” välillä hieman särkee tyylilajia joissain kappaleissa. Toisaalta hänen tapansa heittäytyä esittämiensä kappaleiden mukaan on ihastuttavaa. Pidin erityisesti hänen alarekisteristään, joka soi makean kuuloisena. Uskon, että elämänkokemuksen myötä tuo leviää koko hänen äänirepertuaariinsa. Unohtamatta Southern Comfortin ja pikkusikarien vaikutusta…
Soittokunnasta on vaikea nostaa ketään sen kummemmin esille, vaan kaikki he suoriutuvat “urakasta” kelpolailla. Yhtyesoitto ja sen harmonia on täsmällistä ja hallittua. Soolo-osuuksissa pitäydytään tiukassa, edellä sovitussa formaatissa ilman improvapauksia. Tällainen tiukahko herrasmies -look on tyypillistä valkoisen miehen dixiessä…
Tämä hyvin tehty levykokonaisuus on siis kaikenkaikkisesti mukavan leppoisaa kuunneltavaa. Ja tahtijalkaa teputtavaa. Muutama laulajattaren kielikylpy piristää kokonaisuutta, eikä rommin ja coca colan että suklaasydämen nauttiminen vaaranna kenenkään terveyttä. Iloinen, hyvänmielen polttopyöriö, joka vie kuulijansa menneiden vuosikymmenten taakse.
On erittäin hienoa, että maassamme on bändejä, jotka kunnioittavan perinnettä ja kunnioittavat jazzin alkuvuosien tyylilajeja. On myös erinomaista, että he live-esiintymisiensä lisäksi levyttävät soitantoaan. Näin saadaan talletettua suomalaisen jazzelämän kokonaiskuva, jossa valitettavan usein nykyisin unohdetaan vanhempi jazzpoljento.
Acoustic Dixie Sixille hyvä arvosana tästä hyväntuulisesta dixie -levystä. (OR)
Nina Lindroos – vocals, Niklas Andersson – trumpet, Bengt-Ove Fagerhed – trombone, Olli Salmi – clarinet, Petri Tötterman – banjo, Marcus Weckström – tuba, Samu Laiho – drums, Robi de Godzinsky – piano (#9)
Recorded Soundteam Godzinsky Ltd August 2013 – February 2014
Mixed and mastered by Robi de Godzinsky and Bengt-Ove Fagerhed
01. Struttin’ With Some Barbecue 3:19
02. I Wanna Be Like You 3:40
03. Vin Rouge Et Camembert 5:26
04. Beale Street Blues 5:39
05. Darktown Strutters’ Ball 2:46
06. St. Louis Blues 5:42
07. Bei Mir Bist Du Schön 4:46
08. Suklaasydän 3:44
09. Sakta Vi Gå Genom Stan 6:33
10. Minor Drag 4:04
11. Livery Stable Blues 5:52
12. Mardi Gras In New Orkeans 7:26
13. Vin Rouge At Camembert, Radio Edit 4:03
