Havaijilainen, akustinen kielisoitin ukulele kehitettiin jo 1880-luvulla portugalilaisesta braguinhasta, mutta ajan saatossa se on jäänyt sukulaisinstrumenttinsa kitaran varjoon. Suuri ukulelekirja on innoittava tietolähde jokaiselle, joka on kiinnostunut koko maailman tunteman minisoittimen historiasta ja soittotavoista. Ukulelen tuntijat ja musiikinopettajat Arto Julkunen ja Markus Rantanen ovat koonneet suomalaisille tuhdin tieto- ja opetuspaketin, josta pääsevät nauttimaan kaikenikäiset ja -tasoiset musikantit. Jazzin, bluesin ja yleensä rytmimusiikin maailmassa soittimelle löytyy runsaasti kosketuspintaa, mutta kiinnostus ukulelen ilmaisulliseen käyttöön on ollut pitkään pysähdystilassa – tilausta uudelle tulemiselle siis on.
Havaijin vahvinta symboliikkaa edustavat ukulelea soittava mies ja hulatanssia esittävä kaunis nainen – hiukan ehkä kuin meillä Väinämöisen kalanluinen kannel ja veneestä tippunut Aino. Soitin on havaijilaisille aidosti tärkeä. Ukulelekirja kertoo ytimekkäästi värikkään tarinan Madeiralta Havaijin kautta maailmalle.
Ukulele on tunnettu Hollywood-filmeistä lähinnä hauskuuttavista asiayhteyksistä. Filmien ystävät muistavat amerikkalaiskoomikoiden Stan Laurelin ja Oliver Hardyn (Ohukainen ja Paksukainen) soittaneen ukulelea hulluttelevissa rooleissaan. Myös suomalainen kuplettimestari ja sota-ajan suosikkilaulaja Matti Jurva soitti ukulelea ja teki jo ensimmäisen suomenkielisen soitinoppaankin.
Mutta paljon vaiheita sisältyy sympaattisen ukulelen matkaan kohti filmejä ja kupletteja – ja viihteen lisäksi nykyisin myös osana politiikkaa ja rauhankasvatusta. Kirjaa täydentää suomalaisten harrastajien tarpeisiin luotu opetusosuus, joka on suunnattu erityisesti soittoharrastusta aloitteleville.
Selkeä kooste
Suuri ukulelekirja on yhtäaikaisesti hakuteos, historiikki ja soitinopas. Kunnianhimoinen hanke, mutta laajan kirjan rakenne on yksinkertainen ja hallittavissa; kahdesta pääluvusta ensimmäinen käsittelee suosikkisoittimen tarinaa ja toinen selvittelee soiton perusteita.
Tarinaan käytetään sata sivua ja teoriaoppiin kaksi ja puoli sataa – lukija voi siis orientoitua omien tarpeittensa ja intressiensä mukaisesti jompaankumpaan. Lopuksi on 70 biisin listaus helppoja tai sellaisiksi sovitettuja suosikkisäveliä, nuotti- ja sointumerkintöineen. Aina Posteljoonista ja Mörkölaulusta Ken Hensleyn Lady in black – ja Will Jenningsin My heart will go on -tunnelmiin ulottuvaa tyyliskaalaa on pitäminen kattavana.
Kirjoittajien esitystapa on oppikirjatyyliin asiallinen ja etenee asteittain helposta vaikeampaan. Teksti on helppolukuista ja sopivan omailmeistä; osaava pedagogiikka tukee esitystä. Säveltulkintaan orientoivat soitinoppaat usein laiminlyövät rytmiopetusta, mutta ukuleleopas tekee myös rytmisoiton tutuksi kansantajuisesti ja vaivattomasti.
Ukulele ei ole mikään pilailusoitin, vaikka sitä on käytetty huumorifilmeissä. Parhaiden artistien tuotokset edustavat jo virtuositeettia, (Eddie Kamae, Herb Ohta ja Cliff Edwards), ja ainakin ammatillista kiinnostusta soittimeen ovat edustaneet mm. ex-Beatle George Harrison sekä Herbert Buckingham Khaury (taiteilijanimeltään Tiny Tim).
Englantilaissyntyinen Paul Moore asuu Israelissa ja pyrkii edistämään rauhanasiaa UFP-orkesterin (Ukuleles for Peace) ja opetustoimen keinoin. Suomalaisia näyttöjä ovat tarjonneet mm. Dallapé-orkesteri, Onni Gideon, kitaristi Ingmar Englund ja stand-up-koomikko Juha Laitila.
Paljon vaihtoehtoja
Nykyisin nelikielisiä ukuleleja valmistetaan useita kokoja, sopraanosta aina bassoukuleleen. Konserttisoittimet viritetään yleensä C-duuriin(esim. g1-c1-e1-a1), mutta soittoa helpottavia vaihtoehtoja on runsaasti. Kompatessa alin kieli viritetään yleensä yläoktaaviin ja alaoktaaviin melodiaa soitettaessa. Mm. vaudeville-kokoonpanoissa on muitakin virityksiä kokosävelaskelta ylemmäs (a1-d1-f#1-h1).
Kitaraoppaiden tapaan myös ukuleleluotsi esittelee paljon lauluja, koska enemmistö harrastajista tähtää ainakin lähtökohtaisesti säestyssoittoon. Soinnutus on tehty helpoksi – paikoin ehkä hieman liiankin helpoksi; pelkistetyillä duuri/mollimerkinnöillä varustetut lauluversiot kuulostavat helposti puisevilta, kun säestys on äärimmilleen minimalisoitu. Jazzartistienkin suosimia sävelmiä (Over the rainbow, Scarborough Fair jne.) on soinnutuksen osalta nyt yksinkertaistettu jo siinä määrin, että esityksen nautittavuus uhkaa joutua vaakalaudalle.
Ikuinen soitinoppaan dilemma – tee siitä yksinkertainen – tahtoo kostautua, kun aloittava yksinopiskelija kuulee oman tuotoksena ja vaikkapa ison orkesterin tuotokseen verrattaessa kokee sen hiukan askeettisena. Melodiasoittoonkin löytyy selkeä ja seikkaperäinen perehdytys ja muita ohjeita. Yksinopiskelija pääsee soitosta nopeasti jyvälle yksityiskohtaisten ohjeiden ja runsaan kuva-aineiston avulla.
Hentoääninen ukulele vaatisi periaatteessa mikityksen ja vahvistimen hiukankin isommalla areenalla. Äänentoistosta olisi voinut kirjoittaa hieman ohjeita ja samoin lisätä nuottiaineistoon hieman bluesia – sen yksinkertainen perusrakenne innostaisi varmasti monia soittajia.
* * *
Suomessa lämminsointinen ukulele on nähtävästi nousemassa eräänlaiseksi suosikkisoittimeksi, aivan viime aikoina muun ohella kouluissakin. Osasyynä tähän lienee matala liikkeellelähtökynnys – säestyssoiton alkuun pääsee nopeasti – ja miksei myös soittimen huokeus; satasella saa jo ihan asiallisen, tehdastekoisen soittimen.
Ukulelen opetusta saa nyt myös netistä, mm. Rockwayn opetussivustolla Markus Rantanen perehdyttää asiaan: https://www.rockway.fi/muut/melodiasoittoa-ukulelella/. “Melodiasoittoa ukulelella” -kurssi opastaa komppaamisesta melodioiden maailmaan. Alan harrastajien kattojärjestö on FUN (Finnish Ukulele Network).
Ansiokasta työtä on tehty – miellyttäviä luku- ja treenihetkiä siis ja ukulelet soimaan! Myös jazzia ja bluesia, vaikka siihen täytynee hakea ainakin skaala- ja soinnutusapua pidemmälle ehtineiltä.
A. Julkunen & M. Rantanen: Suuri ukulelekirja
(Aviador 2017, 360 s.)
ISBN: 978-952-7063-18-7
Sidonta: Kovakantinen, 35.00€
