Tämän kirjan aloitussanoissa huippujazzkitaristi John Scofield toteaa:
– Tämä kirja on rakastamani asian historiikki ja ylistyslaulu. Jazzmusiikki inspiroi, motivoi ja kiehtoo minua päivästä päivään – ja tekee minusta paremman ihmisen.
Suomalainen jazzkirjallisuus on saanut tämän kirjan myötä oivan lisän, oikeastaan ensimmäisen todellisen “jazzraamatun”, jossa käydään selväsanaisesti että upealla kuvituksellä läpi käsite jazz sen syntymähetkistä tähän päivään.
Alkuperäisteos, Jazz – The Complete Story, on Julia Rolfin toimittama ja se perustuu useiden arvostettujen jazztoimittajien, tutkijoiden ja tietäjien kirjoittamiin asiantuntijajuttuihin. Kirjan suomalaisena primus motorina sekä kirjan suomalaisen jazzin osuuden kirjoittajana on toiminut Jyrki Kangas, Mr. Pori Jazziksikin tituleerattu. Kirjan varsinainen käännöstyö on Seija Kukkosen käsialaa.
Kirja on ulkoisilta sivumitoiltaan melko pieni, mutta sivumäärältään muhkea liki 550 -sivuinen jazzin “pikkujättiläinen” Pieni sivukoko selventää osaltaan kirjan luettavuutta, koska sivukohtainen asiamäärä ei nouse liian suureksi kerta-annokseksi.
Kirja on jaettu kolmeen pääotsikkoon – Jazzin tarina, Jazztyylit ja Jazzin vaikutus.
suurimman osan saa Jazzin tarina, jossa kahlataan kronologisesti lävitse jazzin historia sen alkuajoista vuosikymmenittäin nykyaikaan saakka. Jokainen osio pitää sisällään kulloisenkin ajanjakson teemat ja tyylit, kertoo avainhahmot, artistit, tärkeät äänitykset ja paljon muuta informaatiota.
Jazztyylit osio kertoo puolestaan jazzin historian eri tyylisuunnista alkaen ragtimesta.
Jazzin tarina tavallaan jatkaa edellä mainittua tyyliosiota, koska siinä tarkastellaan jazzin läheiesti liittyviä tyylisuuntia, joko niiden vaikutuksesta jazziin tai päinvastoin.
Näiden pääotsikoiden lisäksi kirja sisältää pelkistetyn Suomi jazz -osuuden, kirjan kirjoittajien esittelyt, kuvalähteet, oheisluettavan kirjallisuusluettelon sekä hakemiston.
Kirjan aluksi “johdanto” hakee erilaisia näkökohtia tälle musiikinlajille, jota ruvettiin kutsumaan 1900 -luvun alun huumassa “kuumaksi musiikiksi” sen tulisen luonteen takia. Sittemmin se sai nimekseen “jass”, jonka nimen sanottiin juontuvan New Orleansin Storyvillen ilotyttöjen suosimasta jasmiiniparfyymista. Toisaalta “jass” oli myös slangisana seksille. Mutta jo 1910 -luvulla jazz oli muuttunut nykyiseen sanamuotoonsa.
Seuraavaksi “juuret” kertovat tarkemmin tuosta energisen ragtimen ja syvämietteisen bluesin “avioliitosta”, joka syntyi New Orleansissa. Osio pureutuu NO:n tuon aikaseen musiikkielämään ja sen kaikkiin vivahteisiin ja artisteihin… Kid Ory, Jelly Roll Morfton, Bunk Johnsson, King Oliver, Louis Armstrong, Buddy Bolden unohtamatta valkoihoista jazzin kätilöä Jack “Papa” Laine’tta.
Sitten käydään lävitse jazzin “teinivuosia”, jossa esitellään tarkemmin näitä alkuaikojen jazzin avainhahmoja sekä muita merkittäviä artisteja, äänitteitä, suosikkisävelmiä…
Eräs virstanpylväs noilta-ajoilta on valkoisten neworlealaisten muodostama vaudeville-keikkakvintetti The Original Dixieland Jass Band, joka äänitti New Yorkissa maailman ensimmäisenä bändinä tätä “kuumeisen nykivää tanssimusiikkia”… jazzia.
Nämä avausosiot selkiyttävät varmasti monelle jazzin syntyä ja sen alkuaikoja sekä New Orleansin merkitystä jazzin syntymäkaupunkina että monien kulttuurien ja musiikkityylisuuntien sulattona. Tuo loistava musiikkikirjo on tänäkin päivänä kuultavissa tuossa syvän etelän kaupungissa, parhaiten ehkäpä joka vuotisen huhti-toukokuisen Jazz Festin (Jazz & Heritages Festival) aikana Fair Groundilla, kaupungin laukkaradalla. Ja tietysti French Quarterin soittokuppiloissa, kaduilla, ties missä… syvä etelä sykkii edelleen rytmiä.
Sitten siirrytyään kronologisessa järjestyksessä 1900 -luvun eri vuosikymmenille ja niiden merkityksestä jazziin.
Amerikassa elettiin 1920 -luvulla huomaa nousukautta ja niinpä jazzkin sai jalansijaa muualle Amerikkaan, tyylisuunnan keskuksen siirtyessä New Orleansista Chicagoon. Muutajien etunenässä olivat Sidney Bechet ja hänen vanavedessään seurasivat mm. King Oliver, Jelly Roll Morton, Louis Armstrong… Chicagosta kehittyikin nopeasti jazzin uusi keskipiste vuoteen 1923 mennessä, eikä vähiten kieltolain ja salakapakoiden ansiosta.
Mutta myös New Yorkin Harlem alkoi vetämään huippumuusikoitsa puoleensa ja se otti jazzin keskuksen omiin nimiinsä 1920 -luvun lopulla ja swing teki läpimurron vuoden 1929 pörssiromahduksen myötä. Vanha New Orleans jazz koki inflaation; se alkoi kuullostaa vanhanaikaiselta ja kornilta.
Kirja vetää esiin 1920 -luvun artisteista avainhahmoiksi Louis Armstrongin, Bix Beiderbecken, Duke Ellingtonin, Jelly Roll Mortonin ja King Oliverin. Heidän lisäkseen kirjassa esitellaan 24 -sivua muita tuon ajan jazzareita, joista nykysin moni on luokiteltu jazzin legendoiksi.
Amerikassa 1930 -luku alkoi kurjissa olosuhteissa ja se – ihmeellista kyllä – edesauttoi elävän musiikin kysyntää ja kulutusta. Elettiin tanssiorkestereiden ja big bandien kulta-aikaa. Soittajien keskuudessa heräsi määrätietoinen pyrkimys virtuoosimaisuuteen ja tietoinen modernismi alkoi nousta esiin. Jazzia ruvettiinkin käsittelemään “vakavasti otettavana” musiikkina tällä vuosikymmenellä.
Kirja nostaa vuosikymmenen avainhahmoiksi Count Basien, Charlie Christianin, Roy Eldridgen, Benny Goodmanin ja Lester Youngin. Ja muitten artistien ja jazzvaikuttajien bio on vankka 25 sivua alkaen laulaja Billy Banksista päätyen pianisti Teddy Wilsoniin, kaikkiaan 36 eri henkilöä.
Kun saapasrauta iski 1940 -luvulla marssintahtiin Euroopassa, swing muuntautua New Yorkissa bebopiksi, jazzmuusikiin “vallankumoukseksi”. Harlem sekä 42. ja 52. välinen alue muodostivat tuon uuden tyylisuunnan polttopisteen. Kirja määrittää tämän vuosikymmenen avainhahmoiksi Dizzy Gillespien, Woody Hermanin, Billie Holidayn ja Charlie Parkerin. Heidän lisäkseen on artistien listalla 20 sivua mielenkiintoisia nimiä ja avainbiisejä.
Rock’n’roll iski voimalla amerikkalaisten sydämiin ja 1920 -luvulta 1940 -luvun alkuun hallinnut jazz joutui 1950 -luvulla luopumaan suosikkiasemastaan, vaikka hard bop olikin vielä voimissaan. Sen rinnalle nousi cool jazz. Vuosikymmenen avainhahmoiksi nousivat kirjan mukaan Miles Davis, Bill Evans, Theleonious Monk ja Gerry Mulligan. Muita artisteja on jälleen parikymmentä sivua, alkaen, yllätys yllätys, Mr. Acker Bilkista ja päätyen Sonny Stittiin.
Kirja kuvaa 1960 -lukua nimikkeellä: Vapaata juoksua. Free jazzin siemen kylvettiin jo edellisellä vuosikymmenellä, mutta nyt alkoi voimakas esiinrynnistys, joka ei kuitenkaan myynyt musiikkimarkkinoilla. Niinpä hard bop säilytti myyntiarvonsa myös 1960 -luvulla päinvastoin kuin cool jazz, jonka suosio hiipui. Yhdenlainen ilmiö oli myös bossanova, brassirytmien ja jazzin sekoitus.
Kirja nimeää tuon vuosikymmenen avainhamoiksi Ornette Colemanin, John Coltranen, Freddie Hubbartin ja Sun Ran. Heidän lisäkseen jälleen vajaa 20 sivua muita aikakauden artisteja, joista osa on yhä vielä voimissaan ja esiintyy.
Seuraava vuosikymmen aloitti jazzin sekoittumisen muihin musiikkityyleihin eli se otti vaikutteita yhtälailla eurooppalaisesta, japanilaisestra ja muista musiikkikulttuureista. Synteettisemmät tyylisuunnat, etenkin funk ja disco hallitsivat 1970 -luvun ääniaaltoja, onneksi nekin sisältivät jazzvaikutteita – näin varsinainen jazz pystyi säilyttämään mielenkiintonsa ja asemansa.
Kirja nimeää avainhahmoiksi Art Ensemble of Chicagon ja John McLaughlinin… jonka lisäksi kymmenkunta sivuinen aikakauden artistiluettelo pitää sisällään mm. Anthony Braxtonin, Breckerin veljekset, Herbie Hancockin, Dave Hollandin, Keith Jarrettin, Steve Lacyn, Albert Mangelsdorfin, Jaco Pastoriuksen ja Joe Zawinulin.
Perinteinen vastaan moderni on ehkä oikea ilmaisu 1980 -luvun jazzista. Eli soittoympyröissä pyörivät edelleen jazzin varsinaisia jättiläisiä, menneiden vuosikymmenten suuria legendoja. Toisaalta jazin ja rockin fuusio oli saatu lopulliseen muottiin. Sähkö- ja elektronikka jylläsivät ja funkkasivat.
Kirja nostaa avainhahmoiksi kuitenkin pelkästään Wynton Marsaliksen ja Pat Methenyn. Kahdeksan sivuinen vuosikymmenen artistiosio pitää sisällään mm. Steve Colemanin, Paquito D’Riveran, Bobby McFerrinin, John Scofieldin sekä Yellowjackets -yhtyeen .
Varsinainen kronologinen osio päättyy otsikkoon nykyaika, joka kattaa 1990 -luvun ja 2000-luvun alun. Avainhahmoiksi nykyajasta on nostettu Joey De Francesco, Diana Krall, Abbey Lincoln, Arturo O’Farrill ja Cassandra Wilson…
Jazzin pyhätöksi nousi New Yorkissa sijaitseva Jazz at Lincoln Center Rose Hall. Erittäin upea kokonaisuus, jonka pääareena Rose Hall on akustiikaltaan ja toteutukseltaan uskomaton. Kirjan nykyajan artistiosio on parikymmensivuinen ja se pitää sisällään enemmän tai vähemmän tunnettuja amerikkalaisartisteja. Tottakai, sillä koko kirja on kirjoitettu pääosin amerikkalaisesta näkövinkkelistä, sillä siellähän koko tyylisuunta syntyi ja kehittyi.
Seuraavassa osiossa kirja käy 80 sivulla lävitse jazzin tärkeimmät tyylisuunnat avainhenkilöineen. Lisäksi ko. tyylisuunnan historian sekä sen määritelmät.
Sitten tarkastellaan jazzin merkitystä liki 60 sivun verran. Käsittelyssä ovat mm. musikaalit, gospel, kabaree, soul, r&b, funk, brassi jazz, acid… jazzin vaikutus näihin tyylisuuntiin ja päinvastoin.
Amerikkalaisesta alkuperäisteoksesta poiketen kirjaan on lisätty lyhyt, sinänsä vaatimaton seitsemän sivuinen osio – Jazz Suomessa. Jyrki Kangas on kuitenkin onnistunut tiivistämään kirjaan tyyliä noudattaen lähes kaiken oleellisen suomalaisen jazzin historiasta.
Kirjan lopussa on esitelty eri artikkeleiden kirjoittajat, kaikki maailman johtavia jazztoimittajia ja asiantuntijoita. Lisäksi sieltä löytyvät kuvalähteet, jazzkirjaluettelo sekä tietysti hakemisto.
Kuten alussa kehuin, on tämä mielestäni paras kirja, joka jazz -kokonaisuudesta tavalliselle jazzin kuluttajalle on koskaan suomeksi tehty. Se antaa vastaukset moniin kysymyksiin lyhytsanaisesti ja selvästi.Ei kuitenkaan kuivan kalvakasti vaan mukavalla sujuvuudella. Tosin kirjaa ei kannata ahmia pikalukuna lävitse, vaan siihenkannattaa keskittyä, soittaa kulloisenkin aikakauden tai tyylisuunnan musiikia… ja nauttia elämästä.
Kirjan selkeä ja upea kuvitus poikkeaa edukseen monista aiemmista alan kirjoista.
Kirjahyllyssäni on liki pari metriä amerikkalaisia teoksia jazzista. Tätä alkuperäisteosta ei tosin löydy, mutta tämä kuuluu ilmanmuuta myös alkuperäisenä nk. hyvien jazzteoston joukkoon.
Olen tosin kuullut muutamia hyvinkin kriittisiä lausuntoja tästä huhtikuun lopulla julkistetusta teoksesta lähinnä sen takia, että se keskittyy pääasiassa Amerikkaan ja amerikkalaiseen jazziin…
Jätän nuo lausunnot omaan arvoonsa, sillä jazz on alunperin amerikkalainen tuote, jopa tavallaan yksi heidän “kansanmusiikkinsa” laji. Sen kupeeseen on sittemmin syntynyt eri maanosissa ja maissa erilaisia versioita sekä omia tyylisuuntia. Hyvä niin… mutta alkuperäinen ja “oikea” jazz on amerikkalaista.
Ja tämä kirja kertoo pääosiltaan juuri sen koko tarinan.
Suosittelen kaikkien jazzin ystävien ja jazzista kiinnostuneiden kirjahyllyyn luettavaksi että tietopankiksi.
Luulo ei ole koskaan tiedon väärti… ei jazzissakaan! (OR)
Julia Rolf & Jyrki Kangas:
Jazz – Koko Tarina
Kustantaja: Readme.fi
Ilmoitettu julkaisupäivä/vuosi: 03.2011
ISBN: 9789522203588
Sivuja: 528
Tuotemuoto: Pehmeäkantinen, nidottu
Väri: Nelivärinen
