Suomalaisista jazzmuusikoista on ainakin Paroni Paakkunaisesta, Iiro Rantalasta, Esa Pethmanista, Juhani Aaltosesta ja Reiska Laineesta julkaistu kirja. Alkuvuonna ilmestyi Simo Salmisen elämäkerta hänen Teemu-veljensä kirjoittamana. Loppusyksyn uutuus on taas Eero Koivistoisen omaelämäkerta Lennosta kii! Poikkeuksena useimmista artistielämäkerroista teos on Eeron itsensä kirjoittama. Kunnioitettava saavutus, sillä siitä on tullut yli 500 sivun opus.
Eerolla kyllä riittää kirjoitettavaakin, sillä hänen lievästi sanottuna monipuolinen uransa on alkanut jo 1960-luvun puolivälin tienoilla. Suomen Jazzliiton ensimmäisen Yrjö-palkinnonkin Koippa sai jo vuonna 1967, mistä lähtien hän on pysynyt suomalaisen jazzin kärkikaartissa. Uran alkupään saavutuksiin kuuluu mm. voitto 1969 Montreauxin festivaaleilla pidetyssä EBU:n yhtyekilpailussa, jossa hän pesi useita huomattavasti nimekkäämpiä eurooppalaisia muusikoita.
Siitä hänen ja oikeastaan koko Suomi-jazzin kansainvälistyminenkin lähti kunnolla käyntiin. Tuossa kansainvälistymisesä Eero on ollut aina eturivissä.
Montreaux’in voitto toi palkintona esiintymismatkan Newportin jazzfestivaaleille. Tuo ensimmäinen USA:n matka avasi eräänlaisen Pandoran lippaan, sillä ensivisiiitin jälkeen Koivistoinen on käynyt siellä lukemattomia kertoja: opiskellut Bostonissa, tehnyt levyjä New Yorkissa amerikkalaisten huippumuusikoiden kanssa ja myös soittanut keikkoja.
Sujuvasti kirjoitettu teos on suurelta osin kronologinen kertomus Eeron muusikkouran vaiheista aivan alusta lähtien, mutta samalla kuvausta suomalaisen modernin jazzin vaiheista, joista tähän mennessä ei ole juuri kirjoitettu missään kirjassa aiemmin. Tässä suhteessa Eeron teos tulee olemaan tärkeä lähdeteos tuleville historioitsijoille.
Eeron tarina vilistää paikoin turhankin rivakkaa vauhtia asiasta toiseen. Joskus esiintymismaatkin vaihtuvat kappaleesta toiseen. Tuossa tulee mieleen, että onko tuokin keikkamatka ollut tarpeen mainita, kun siitä ei sen enempää kerrota. Mutta onneksi kirjassa paljon perusteellisempiakin tarinoita ja muutamia laajemmankin käsittelyn saavia asiakokonaisuuksia.
Esimerkiksi UMO:n vaiheita alusta lähtien mukana ollut Eero kuvaa hyvin, samoin Esko Linnavallin toimintaa UMO:n lisäksi mm. Sea Jazzissa. Varsin mielenkiintoisia ovat myös kertomukset joistakin hänen laajemmista sävellyshankkeistaan ja levytysmatkoista USA:ssa.
Mutta erityisen kiinnostavaa on lukea Eeron toiminnasta Afrikassa. Tuosta ei ole kovin paljoa aiemmin kerrottu. Eerolla on näet ollut hyvinkin monipuolista toimintaa siellä; soittamisen lisäksi opettamista ja levyjen tuottamista Mosambikissa, Etelä-Afrikassa ja Ghanassa. Erittäin mielenkiintoista on myös lukea Eeron kuvauksia hänen kohtaamastaan afrikkalaisesta musiikista.
Olen ollut Eeron kanssa tekemisissä runsaat 50 vuotta ja olen kuvitellut tietäväni suurin piirtein hänen uransa vaiheet. Mutta luulo ei ole tiedon väärtti, sillä tässä kirjassa on todella paljon sellaista asiaa, josta minulla ei ole ollut aavistustakaan.
Onnittelut Eero, hienoa työtä. Tässä on oiva kirimaali seuraaville muusikkoelämäkerroille.
Eero Koivistoinen: Lennosta kii! (Teos) 512 sivua.
Ps. Eero kertoo kirjastaan Keskustakirjasto Oodissa perjantaina 25.marraskuuta klo 17.30 alkaen. Tuolloin teoksen voi siellä myös ostaa.
