Tiesitkö, että Suomen Jazzakatemia ry. on järjestämässä jo kolmatta jamitaitokurssia kesäisissä maisemissa, tällä kertaa 29.6.-2.7. Turun Vaakahuoneella? Kurssi on tarkoitettu lähinnä parikymppisille muusikoille, jotka haluavat kehittää improvisaatiovalmiuksiaan kovatasoisten ohjaajien seurassa. Ikä sinänsä ei ole este, vaan kaikki asiasta kiinnostuneet ovat kurssille tervetulleita. Näin lupaa yksi kurssin ohjaajista, Turun konservatorion rehtori Juha Järvinen.
Jazzakatemian alkuvaiheet
”Meitä kaikkia on joku joskus auttanut ja nyt me haluamme olla auttamassa muita.”
Juha Järvinen on aidosti innostunut asiastaan. Hän on tottunut toimimaan oppilaitosmaailmassa, mutta uusien menettelytapojen ideoiminen oppilaitoksen ulkopuolella ei ole hänelle vierasta. Mikään ei kuitenkaan synny tyhjästä. Järvinen valottaa Jazzakatemian syntyvaiheita konservatorion kahvilassa toukokuun leppoisissa tunnelmissa.
– Pori jazzin monivuotinen taiteellinen johtaja ja kulttuurivaikuttaja Jyrki Kangas auttoi aikoinaan monia suomalaisia muusikoita uran alkuun. Festivaalin keikkoja ulkomailta buukatessaan hänellä oli nimittäin tapana ujuttaa esiintymissopimukseen velvoite ottaa joku lupaava nuori suomalainen muusikko kuvioon mukaan. Sopimus saattoi tarkoittaa esim. ulkomaisen artistin Suomen keikoilla mukana soittamista tai vierailevan tähden kotimaassa tapahtuvia esiintymisiä.
– Ensimmäisiä kertoja oli Jyrkin kanssa tekemisissä nuorena lukiopoikana, kun olin päässyt soittamaan Pori Big Bandiin. Toimiessani myöhemmin 2007-2013 Porissa Palmgren-konservatorion rehtorina, ideoimme Jyrkin kanssa kaikenlaista ja totuimme pyörittämään erilaisia toimintoja ja hankkeita, joista ensimmäiseksi tässä tulee mieleen pitkällä tauolla olleen Pori Big Bandin uudestaan toimimaan saattaminen vuonna 2008. Huomasimme silloin monia muitakin kiinnostavia asioita, joille ei ollut vielä tekijää. Emme halunneet jäädä vain kahdestaan operoimaan ja siksi päätimme perustaa yhdistyksen eli tämän Jazzakatemian. Kutsuimme mukaan siihen aikaan Sibelius Akatemian vararehtorina, nykyään Taideyliopiston rehtorina toimivan Jari Perkiömäen, hänkin niitä, joita Jyrki oli aikoinaan auttanut eteenpäin. Perkiömäki syttyi ajatukselle heti, kuten myös Pori big bandin pasunisti Pete Nuotio, jolla on oma menneisyytensä Porin rock-kuvioissa Dingon kosketinsoittajana.
– Jyrki korosti jo silloin sitä, että jazzmusiikin ytimessä toisilleen aivan vieraat soittajat ja laulajat voivat jammailla yhdessä tutun kappaleen ympärillä. Jos mennään New Orleansiin jazzin syntysijoille asti, voidaan todeta, että moni soittaja oli siellä oppinut korvakuulolta soittamaan ja jammailemaan osaamatta lainkaan lukea nuotteja. Meidän ajassamme taas on jazzkoulutusta tarjolla aivan eri malliin, kuin vaikkapa minun, tai Perkiömäen, saati Kankaan nuoruudessa. Oppilaitosmaailmassa kuitenkin mennään enemmän kirjoitettujen nuottien ja rationaalisen ajattelun kautta, eli tuolle korvakuulolta perustuvalle jammailulle löytyy tilausta – se on alue, jolle kukaan ei tee mitään! Pori Jazz keskittää nykyään toimintansa Kirjurinluodolle, ja keskustan ravintolat ovat jääneet jamikulttuurin ulkopuolelle. No, näistä sytykkeistä lähdimme sitten kesällä 2015 toimimaan, kun Perkiömäki veti ensimmäisen improvisointikurssin Café Jazzissa Pori Jazz Festivalin yhteydessä. Viime kesänä olimme Turun Vaakahuoneella, jolloin kurssi laajeni kestoltaan ja siihen pääsi ilmoittautumaan ympäri Suomea. Majoittuminen ja luennot olivat Rymättylän Herrankukkarossa. Tänä vuonna kehittelimme standardirepertuaarin, johon kurssilaiset voivat tutustua etukäteen. Kouluttajamme ovat nuoremman polven kovatasoisia suomalaisia jazzmuusikoita.
– Onneksi on löytynyt rahoittajiakin, jotka ovat ymmärtäneet yskämme. Satakunnan Kulttuurirahasto myönsi meille apurahan, jonka turvin saimme alkuvaiheen ensimmäisiä kursseja vietyä läpi, kuten vuonna 2013 big band -kapellimestarikurssi, jossa kouluttajina olivat Ilkka Mäkitalo sekä Marjo Riihimäki minun huseeratessani järjestelypuolella. Fokus on sittemmin siirtynyt jamikulttuuriin ja improvisointiin. Olemme saaneet tukea myös Alfred Kordelinin säätiöltä, Musiikin edistämissäätiöltä ja vuorineuvos Erik Rosenlewin säätiöltä.
Jazz ja lapsiperheet
– Lasten kulttuuriin emme ole vielä saaneet rahoitusta, mutta tänä kesänä lähtee tuotekehittely pyörimään! Esikuvana meillä on Pori Jazz Kids Festival, ja tuo sama konsepti leviää tänä kesänä ainakin Raumalle. Tapahtumapaikkana on Riku Räsäsen luotsaama Poroholman lomakeskus, jonne on tulossa elokuussa monenlaista ohjelmaa Rauma Festivaliin kytkeytyen. Täältä Turusta säätiörahoitusta hakiessamme on partnerinamme ollut myös Seikkailupuisto.
– Jazzakatemiassa olemme tehneet sellaisen havainnon, että lapsiperheet eivät matkusta tapahtumien perässä kovinkaan kauas. Siksi arvelemme, että kannattaisi tehdä samansisältöinen musiikki- ja kulttuuritapahtuma, jonka voisi monistaa samaan aikaan esitettäväksi eli samat esiintyjät kiertäisivät Raumalla, Porissa ja Turussa. Näin artistit saisivat monta keikkaa lyhyen ajan sisään, eikä yleisön tarvitsisi matkustaa pitkiä matkoja pienten lastensa kanssa! Kyseessä ei tarvitsisi olla pelkästään musiikki, vaan konseptina voisi toimia vaikka Kids Cultural Festival sisältäen mitä tahansa kulttuuria, vaikka tuosta konservatorion naapurista sirkusta ja tanssia. Jazzakatemian roolina olisi tässä vain niin sanotusti polkaista resiina käyntiin ja antaa homma jonkun innokkaan haltuun eteenpäin vietäväksi ja jalostettavaksi! Jazzakatemia jatkaisi pian taas jonkin toisen idean parissa hääräämistään, eli meillä ei ole tarkoitus jäädä pitkäksi aikaa pyörittelemään samoja asioita.
– Akatemian toiminta on eräänlaista tuotekehittelyn harrastamista. Jazzakatemiankin kohdalla katsotaan, innostuisiko jokin muu taho ottamaan jamikurssitoiminnan haltuunsa. Vaakahuoneen ravintoloitsija Pentti Oskari Kangas on ollut aktiivinen ja ymmärtänyt kurssimme koulutus- ja toisaalta ravintolansa esiintyjätarpeen. Kurssimme jami-illat sisältävät aina myös yllätyksellistä ohjelmaa, kuten esim. viime kesänä Vaakahuoneella esiintyneet M.A. Numminen ja Pedro, jotka tänä vuonna vetävät lastenkonserttitapahtuman Vaakahuoneella 1.7. Koetamme näin saada juuri puheena olleita lapsiperheitä liikkeelle, toteaa Järvinen.
Turku kaipaa verkostoitumista
– Turku on hyvin värikäs kulttuurikaupunki. Täällä tapahtuu jo nyt kaikenlaista, mutta tänne mahtuu lisääkin. Jokiranta on kertakaikkinen helmi koko maatakin ajatellen! Meillä on erityispiirteenä moniulotteinen ja pitkä historia, olemme monessa mukana, mutta emme jotenkin vaan osaa markkinoida itseämme tuonne suuren naapurikaupunkimme Tukholman suuntaan, vaikka valmis laivareittikin on olemassa. Meidän tulisi erilaisina verkostoina nostaa osaamisemme, kulttuurimme ja tapahtumamme esille niin, että saisimme laivaliikenteen kulkemaan molempiin suuntiin. Nyt taitaa olla niin, että suomalaiset menevät kyllä Ruotsissa käymään, mutta liikettä ei tapahdukaan toisinpäin tänne Suomeen. Ja vaikka ruotsalaiset Turkuun tulisivatkin, he jatkavat pian eteenpäin. Ruotsiin suuntautuvassa markkinoinnissa kannattaa olla suuremmalla joukolla liikkeellä, sillä yksin toimiessaan voi helposti väsähtää. Odotankin suurella innolla yhteistyötä kaupunginorkesterin intendenttinä aloittavan Maati Rehorin kanssa. Jazzliitossa toimiessaan hän teki erinomaista työtä yhteistyöverkostojen kehittelyssä. Nyt jo olemassa oleva taustaviitekehys on toki laaja, mutta on jännittävää nähdä, mitä täällä Turussa alkaa tapahtua, kun verkostoja aletaan tosissaan luoda ja saadaan ne leviämään Turun ulkopuolelle. Mainittakoon, että Linnanfältin kaupunginosassakin voisi olla paljon enemmän pöhinää, esim. Varvintorin ja Forum Marinumin alueet odottavat ideoiden kehittelyä, joten visionäärit, vauhti päälle vaan! Järvinen kehottaa.
Jamikurssin sisältö
Kurssin koulutuskonseptissa kurssilaisia koetetaan saada lavalle esiintymään, mutta itse kouluttajat on valittu sellaisella soitinjakaumalla, että he voivat esiintyä myös pelkästään keskenään. Kurssin tavoitteena on luoda esitettävä sisältö yleisölle ja unelmatilanteessa kurssilaisista voidaan muodostaa useita erilaisia kokoonpanoja, jotka voivat vuorotella. Kerrottakoon, että kaikilla jamikurssin kouluttajilla on kokemusta pedagogina toimimisesta.
– Kurssilla kouluttaja selittää vähemmän, mutta soittaa enemmän, eli vuorovaikutus tapahtuu musiikin kautta ja lyhyemmässä aikavälissä kuin musiikkioppilaitoksessa opiskellessa. Kokenut kehäkettukin voi saada jotakin itselleen, kun uusien tuttavuuksien kanssa tapahtuvan vuorovaikutuksen yllätyksellisyys ottaa ja vie. Löydetty kommunikaation taso ei ole sanallinen, vaan jammailun aikana ollaan samassa tilassa yhdessä, kuunnellaan toistemme ratkaisuja ja tartutaan niihin.
-Musiikkigenreihin juuttuminen ei ole järkevää. Unelma olisi, jos saisimme jazzviitekehyksen ulkopuolelta henkilöitä mukaan kokeilemaan siipiään ja innostumaan! Yritämme saada ihmiset kokeilemaan kaikenlaista uutta, vaikka heillä onkin omat erikoistumisalueensa. Eräs kummallisuus muuten on, että viulisteista ei löydy kuin muutama jazzsoittaja, miettii Järvinen.
Jamikurssille ilmoittautuminen
Jamikurssille ilmoittautuminen tapahtuu netissä tästä
Kurssille valinnassa oleellisinta on soitinjakauma, jotta saadaan useita eri kokoonpanoja ja koulutettavia. Kurssilaisten määrä itsessään on noin kaksikymmentä painopisteen ollessa parikymppisissä musiikinopiskelijoissa, mutta kuten edellä on jo mainittu, elinikäisen oppimisen mahdollisuutta ei haluta sulkea pois keneltäkään jammailusta kiinnostuneelta. Kesäkurssin jälkeen olisi mielenkiintoista tavata kurssilaisten ja ohjaajien kesken, ja siksi työn alla on mahdollisesti talvisaikaan järjestettävä alumnikeikka.
– Kurssimme traditioon kuuluu myös se, ettemme järjestä pääsykokeita kurssille tulijoille. Niillä tiedoilla, mitä ilmoittautumislomakkeessa kysytään, voimme hyvin valita kurssille osallistujat. Meitä kaikkia on joku joskus auttanut ja nyt me haluamme olla auttamassa muita, painottaa Järvinen.
