Pääkosertin pääesiintyjänä voidaan pitää Lou Ann Bartonin, joka kuuluu 70-luvun modernin texas-bluesin suuriin myytteihin. Barton kuului W.C.Clarkin ja Stevie Ray Vaughanin Triple Threat Revueen 1970-luvun alussa ja hän oli Vaughanin mainekkaan Double Troublen perustajajäsen. Vuonna 75 Barton lauloi hetken Roomful of Bluesin jumpaavana solistina kunnes liittyi W.C.Clarkin Blues Revueen. Lauloipa hän 80-luvun vaihteessa tovin juuri breikkaamaassa olleen Fabulous Thunderbirdsin solistina.
Bartonin maine Austinin vakuuttavimpana bluesmimminä huomioitiin myös Texasin ulkopuolella. Vuonna 1982 ilmestynyt ensimmäinen sooloalbumi Old Enough oli suuri arvostelumenestys, mutta kriitikkojen kehuista huolimatta levy myi nuivasti. Samoin kävi myöhemmille levyille.
Jimmie Vaughan ja Derek O’Brien houkuttelivat 2000-luvun alussa Bartonin takaisin keikkaympyröihin. Lou Ann Barton on esiintynyt koko 2000-luvun hiljaiseen tahtiin lähinnä kotikaupungissaan. Jimmie Vaughanin vuonna 2009 julkaisema Jimmie Vaughan Plays Blues, Ballads & Favourites muutti kuitenkin kaiken. Lou Ann oli levyllä kuuluvassa roolissa ja hän sai laulaa kolme soolonumeroakin. Levy oli suuri menestys ja toi Lou Annin Eurooppaan osana Jimmie Vaughanin ja The Tilt-a-Whirl Bandin showta. Vuonna 2011 ilmestynyt Jimmie Vaughan Plays More Blues, Ballads & Favourites oli edeltäjäänsäkin parempi albumi ja Lou Annin vahvaa asemaa kyseisessä projektissa kuvaa parhaiten kait se, että hän poseeraa levyn kansikuvassa yhdessä Jimmien kanssa tyytyväisen oloinen ilme kasvoillaan.
Bartonin tuo mukanaan kaksi huippukitaristia. Heistä Denny Freeman tuli yleisön tietoisuuteen 70-luvun alussa The cobras-yhtyeessä, jossa hän kepitti “kakkoskitaraa” Stevie Ray Vaughanin rinnalla. Vuonna 72 hän perusti W.C.Clarkin ja Angela Strehlin kanssa Souther Feelingin. Lou Ann Bartonin kanssa hän levytti 80-luvulla. Freeman soitti ja asusteli yhdessä’ sekä Stevie Rayn että Jimmie Vaughanin kanssa moneen eri otteeseen 70- ja 80-luvuilla on levytti James Cottonin kanssa.
Lopetettuaan keikkailun Jimmie Vaughanin bändissä Freeman siirtyi Taj Mahalin ässäkitaristiksi useaksi vuodeksi.
Loistavana lauluntekijänä ja ideakylläisenä soittotaiturina tunnettu Freeman on levyttänyt omissa nimissään viisi pääasiallisesti instrumentaalimusiikkiin painottunutta albumia, Out of the Blue (1987), Denny Freeman (1991), A Tone for My Sins (1997), Denny Freeman and the Cobras (live album) (2000) ja Twang Bang (2006). Näitä voi suositella kirkassaundisen kitaran ystäville.
Vuosina 2005 – 2009 Denny Freeman kuului Bob Dylanin kokoonpanoon ja esiintyy Dylanin viimeisimmillä levyillä.
Toinen kitaraässä on Derek O’Brien, jota on pidetty Bartonin oikeana kätenä. Suuressa maailmassa turhan vähälle huomiolle jäänyt huippukitaristi on kotikonnuillaan kansallissankari. Dough Sahm, Delbert McClinton, Texas Tornados ja Willie Nelson ovat vain jäävuoren huippu niistä nimistä joiden levyillä O’Brien on vinguttanut sinisävyistä soitintaan jäljittelemättömällä stailillaan. Reverend John Wilkins on maineikkaan Robert Wilkinsin poika. Robert Wilkins oli gospelia ja country bluesia omintakeisesti yhdistellyt artisti, jonka tunnetuin yksittäinen kappale on Rolling Stonesienkin levyttämä Prodigal Son. Reverend John Wilkinsin suurin esikuva onkin ollut hänen oma isänsä, jonka soittotyylin hän on omaksunut täydellisesti
Ruby Jane Smith on 17-vuotias americana-osaston vakuuttavimpia uusia tulokkaita. Dallasissa syntynyt mutta suurimman osan nuoruudestaan Mississipissä viettänyt suurlupasus on nuorin koskaan Grand Ole opryyn kutsuttu viulisti. Ruby Jane keräsi kasan voittopokaaleja teini-iässä Mississipissä, mutta hänen uransa urkeni tosissaan hänen muutettuaan Austiniin. Ruby Jane on viimeisten kuukausien aikana esiintynyt Z.Z.Topin arvostettuna jamikaverina ja Sheryl Crown lämppärinä. Hänen mainiolta bändiltään on tulossa kevään aikana uusi cd, josta asiantuntijat veikkaavat hänen läpilyöntilevyään maailmanlaajuisen yleisön tietoisuuteen.
Vuonna 1996.perustettu North Mississippi Allstars tulee jo toistamiseen Raumalle. Yhtyeessä soittivat isänsä Jim Dickinsonin perinnettä kunnialla vaalivat veljekset Luther ja Cody Dickinson sekä Chris Chew. Allstarsien debyyttilevy Shake Hands With Shorty teki triosta kertaheitolla tunnetun. Levy asetettiin grammy-ehdokkaaksi “vuoden parhaat modernit blueslevyt” kategoriassa.
Allstarsit ovat 2000-luvulla levyttäneet Robert Randolphin ja John Medeskin kanssa projektinimellä The Word sekä toimineet John Hiattin taustayhtyeenä keikoilla sekä Master Of Disaster-levyllä. Vuonna 2007 Luther Dickinson pestattiin The Black Crowesin soolokitaristiksi. Hän on soittanut heidän kolmella viimeisellä albumilla todella tehokkain ottein. Mississipin mäkialueen paras bändi pitää oman kotikuntansa perinteitä elossa modernein ottein.
Suomibluesin keulakuva Erja Lyytinen aloitti ktiaransoiton 15-vuotiaana. Kitaristina suurin vaikuttaja oli Bonnie Raitt, joka todisti omalla panokselleen, että valkoinen nainenkin pystyy esittämään uskottavaa bluesia. Vuonna 2006 Erja Lyytinen kiinnitettiin Thomas Rufin ideoimaan Blues Caravaniin, jonka myötä kuopion tyttö lennätettiin Mississipin Oxfordiin tekemään Mississipin mäkialueen muusikoiden avustamana albumin Dreamland Blues. Syksyllä 2010 Erja Lyytinen yhtyeineen oli viiden viikon kiertueella, joka suuntautui Ruotsiin, Tanskaan, Saksaan, Sveitsiin ja Englantiin. Englannissa yhtye toimi Walter Troutin lämmittelybändinä. Vuonna 2011 Erja Lyytinen kiersi Britteinsaaria hyvällä menestyksellä. Keikkojen ohella Lyytinen esiintyi Paul Jonesin juontamassa r&b -ohjelmassa. Erjan tuorein äänite on tänä keväänä ilmestynyt Songs From The Road live-tallenne, jota pidetään yhtenä Erjan uran parhaimmista levyistä
Päälavan musiikillinen anti rävähtää käyntiin kello 17. Sisään halliin pääsee klo 16.00. Ikäraja tapahtumaan on 18 v. Valitettavana voidaan pitää sitä, että nuoret bluesin ystävät joutuvat jäämään ovien ulkopuolelle. Löytyisikö asiaan joku ratkaisu nuorten bluesdiggareiden riemuksi.
