Pori Jazz alkoi pienimuotoisesti kahden päivän festivaalilla 1966 ja heti seuraavana vuonna jatkettiin kolmipäiväisenä. Vuonna 1975 oli ensimmäinen 4-päiväinen festivaali aina vuoteen 1983, jolloin tuli taas yksi päivä lisää. Vuonna 1985 festivaali laajeni ensi kertaa kahdelle viikonlopulle, 9-päiväiseksi.
Aloituspäivänä perjantai tuli ensi kertaa mukaan vuonna 1996 ja festivaali muuttui 10-päiväiseksi, mutta 2000-luvulla festivaali on pysynyt pääsääntöisesti 9-päiväisenä muutamaa välivuotta lukuun ottamatta. Nyt Pori Jazz 2018 lähti liikkeelle tavallaan etuajassa, kun saamme taas nauttia 10-päiväisestä rytmimusiikin festivaalista.
Tänäkin vuonna Pori Jazzin puitteissa on käyty läpi monenlaista episodia. Kevään myllerryksen aloitti huhu siitä, että Jazzkatua ollaan siirtämässä Etelärannasta Kirjurinluodon puistoalueelle. Nettiviidakossa kannanotot olivat enimmäkseen vastustavia perustuen mitättömiin mielipiteisiin ja asiaan perehtymättömien tietämättömyyteen.
Jazzkatu avattiin ensi kertaa 1983 museon takana silloin olleella Pakkahuoneenkatupätkällä ja se laajeni parissa vuodessa koko Etelärantaan. Alkuaikoina Etelärannassa mentiin hyvin musiikki edellä ja parhaimpina vuosina kadulla oli kolmekin esiintymislavaa, missä saattoi kuunnella jazzia ja muutakin musiikkia. Kun yhdellä lavalla loppui soitto, niin siirryttiin kuuntelemaan esityksiä toisen lavan ääreen.
Alkuperäinen ajatus ilmaiskonserteista menetti merkityksensä viimeistään silloin, kun Raatihuoneen mäestä siirrettiin lava ensin kadun länsipäähän ja parin kokeiluvuoden jälkeen museon edustalle keskelle kaikkea hulinaa ”juottoloiden” väliin. Siksi nyt tehty muutos siirtää jazzkadun toiminta kokonaan Kirjurinluodon puistomiljööseen oli mitä ilmeisimmin erinomainen ratkaisu, ainakin, jos halutaan ilmaiskonserteissa esitettävän musiikin olevan etusijalla jazzkatuympäristössä.
Kävin viikko sitten kiertelemässä Kirjurissa saadakseni hieman etukäteisvalaistusta siitä minkälaiset fasiliteetit nousevat konserttipuistoon. Täysin valmista ei silloin ollut, vaan osa oli vielä rakenteilla. Koko alue oli jo rajattu aitauksella eikä sisälle päässyt enää kulkemaan. Ulkopuolelta näytti tosiaan hyvältä ja uskon vakaasti, että uusi ns. jazzkatu tulee olemaan paljon viihtyisämpi alueena kuin mihin olemme aikaisemmin tottuneet. Itse en ainakaan haikaile Etelärannan Jazzkadun perään, minne ei ollut mitään muuta syytä mennä kuin kuuntelemaan päivittäiset konsertit.
Toinen välikohtaus kesän korvalla oli toimitusjohtajan valinnan ympärillä noussut kohu. Siihen on turha ottaa kantaa, koska sillä ei ole mitään merkitystä tämänvuotisen festivaalin musiikillisen annin sisältöön eikä festivaalin toiminnalliseen kulkuun.
Ainainen kriittinen jankutus ohjelmarakenteesta jatkuu näköjään vuodesta toiseen. Milloin festivaalin nimi on väärä, kun jazzia ei ole enää ollenkaan tai sitä on vain suurennuslasilla löydettävissä ohjelmistossa. Milloin taas on valittu muuten vain vääriä nimiä esiintyjiksi. Positiivisuus kannanotoissa tuntuu olevan unohdettu laadun mittari. Mielestäni pitäisi hieman tarkemmin tutustua kokonaistarjontaan, mikä on todella hyvä tänäkin vuonna myös jazzin näkökulmasta katsoen.
Kannanotot tuntuvat perustuvan toisten mielipiteiden ”peesaukseen”, liikutaan laput silmillä liian kapealla sektorilla eikä tutkita riittävästi kokonaistarjontaa. Aina, kun näinkin suurista festivaaleista on kyse, ns. ”suuret nimet” tuodaan valtamedioissa esille ensisijaisesti. Nimet, jotka imevät riittävän määrän ihmismassaa tulevat yleensä populäärimusiikin puolelta, joita sitten hehkutetaan valtamediassa ja mainoksissa. Näin se tietenkin menee, näitä tarvitaan. Jos ja kun talous saadaan pidettyä plussan puolella, niin meille on tulevaisuudessakin tarjolla tällainen valtava määrä ilmaiskonserttia Kirjurin uudessa konserttipuistossa. Tänäkin vuonna laskujeni mukaan Kirjurissa voi kuunnella noin 50 ilmaista esitystä.
Nyt, kun konserttipuisto on avattu, niin ilme on mielestäni mahtavasti parempi kuin mitä se on ollut Etelärannassa viimeiset vajaat 10 vuotta. Kolme erillistä konserttilavaa, joiden joukossa legendaarinen Lokkilava tulevan viikon keskiviikkoon asti takaavat varmasti hyvän tarjontakokonaisuuden. Kun ohjelmistoon on tutustunut tarkemmin, niin aivan varmasti konserttipuistossa löytyy kaikille ikäryhmille mieleistä musiikkia, on suomalaista ja kansainvälistä huippujazzia trioista sekstetteihin ja big band -orkestereiden torvien pauhuun, nuorisolle räppiä ja nykypäivän bailausiskelmää, kansanmusiikkipohjaista folkkia, modernia trubaduuriviihdettä, progen ja taidepopin yhdistelyä.
Lapsille tarkoitettu Pori Jazz Kids -ohjelma sunnuntaista tiistaihin jatkuu entiseen tapaan päiväsaikaan. Jos jotain jää uupumaan, niin se voisi olla heavy rock, mutta se ei ole puute, sillä tälle genrelle on monet omat juhlansa ja festivaalinsa tässä maassa. Rytmimusiikkia on kuitenkin jokaiseen lähtöön, koko kirjo.
Kaikkea tätä on siis tarjolla ilmaiseksi, eikä se ole vähäistä. Ajatelkaamme esimerkkinä huomista lauantaita 14.7. Silloin kolmella lavalla on yhteensä 9 esitystä, yli 12 tuntia yhteen menoon musiikkiviihdettä, uskoisin siinä olevan riittävästi yhdeksi päiväannokseksi.
Koko ohjelmisto on löydettävissä osoitteesta http://porijazz.fi/fi/ohjelma
Pori Jazz 2018 Kirjurinluoto 13.7.–22.7.2018
