Hämeenlinnan Soitannollinen Kerho eli HSK on Suomen vanhin rytmimusiikin yhdistys, joka on perustettu vuonna 1945. Yhdistyksen järjestämä tapahtuma LinnaJazz järjestettiin ensimmäisen kerran 1991. Olihan nyt viimein korkein aika käydä tutustumassa festariin. Kaksipäiväinen festivaali on yhdistyksen vuosikellon huipennus. Keikkoja ja konsertteja järjestetään toki ympäri vuoden ja Hämeenlinnan yleisö on ottanut jazzin omakseen. Ilahduttavaa on myös paikallisen yritystoiminnan vahva tuki, kertoi Linnajazzin toiminnanjohtaja Antti Mustakallio.
-Festivaalin keikoista vain muutama on pääsymaksullinen. Pääkonsertti järjestetään Linnan puistossa ja lauantain torikonsertti on myös tärkeä ja sillä saavutetaan uutta yleisöä myös muihin tapahtumin. Torilla ja puistossa on kiinteät esiintymislavat katoksineen ja se helpottaa järjestelyissä. Puistotapahtuma on sellainen vanhan ajan piknik-konsertti, johon ihmiset tulevat mukanaan eväskorit. Ravintolat ja klubit ovat innolla mukana perjantain ja lauantain iltariennoissa, Mustakallio selvittää.
Lauantain toritapahtumassa esiintyi kaksi yhtyettä ja lopuksi oli hyvin organisoidut jamit. Jazzkamelit aloitti konsertin tunnin setillä, omien sanojensa mukaan esittäen kaikkien tuntemia lastenlauluja jazzisti. Kolmen muusikon esitys oli riemuisa yhdistelmä laulua yhteen ja erikseen. Komppi toimi, kun pianoa soitti vuorotellen Mirja Mäkelä ja Mikko Pettinen.
Punaisen tukan itselleen kasvattanut Vesa Ojaniemi soitti bassoa ja efektejä. Ohjelmistossa oli muutama oma, uusi laulu. Mikon sävellys N-O-R-O oli kuvaus lapsiperheen arjesta, jossa trumpetin sordiinona oli ööki-paha-ämpäri. Mikki-Hiiri merihädässä ja Lasten liikennelaulu ovat edelleen opettavaisia tarinoita, jotka saivat raikkaan tulkinnan ja Ella-Basie-versio modulaatioineen Piippolan vaarin eläimistä meni vauhdikkaasti myös ilman big bändiä.
Trumpetisti Jykä Ahola oli tarttunut varsin haasteelliseen urakkaan, kun hän päätti esitellä Old Virgins -yhtyeen kanssa jazzin yli satavuotista historiaa. Vanhana dixie-miehenä olen ollut hieman huolissani, kun nuoren polven muusikko ei uskalla kaivella vintge-jazzin aarrearkkua. Jykä oli vältellyt tietoisesti kaikkein banaaleimmat hello-dollyt ja saintsit.
Arvokkaita esiinnostoja olivat Fidgety Feet, Hindustan, That Da Da Strain ja Tin Roof Blues. Uudempaa osastoa olivat Caravan, It Don´t Mean A Thing ja tosi modernia Straight No Chaser. Kaikkia kappaleita yhdisti soittotapa, joka perustui basso-banjo-suti komppiin, jonka päälle kahden puhaltajan oli helppo rakentaa tutteja ja sooloja.
Anu Ahjokoski soitti sähköbassoa siten että se kuulosti tuubalta. Samaan on aikaisemminpystynyt Pave Maijanen, kun Pedro Hietanen äänitti muistan-sua-elaine albumia. Petri Ahjokoski vastasi harmonioista banjolla ja strummasi tosi oikeaoppisesti. Hieno pari, jota täydensi Ville Lehtovaara Kumu-setin takana Arto Piispasen hersyvä pianonsoitto.
Masa Orpana on tuttu muusikko jo 90-luvulta, jolloin hän soitti tenorisaksofonia Olmarin Unioni-yhtyeessä. Masa kehitystä on ollut hieno seurata ja uusin Honk-yhtye on vielä kuulematta livenä. Nyt hän ottanut haltuun myös klarinetin ja classic jazz -tyyppisen ohjelmiston. Jykä Aholan vahvaa soundia ja orkesterin ohjausta on kuultu Hämeenlinna Big Bandin keulilla. Nyt Jykä on uuden äärellä ja tähän kannattaa panostaa.
Sunnuntain Puistokonsertti oli houkutellut Linnanpuistoon yleisöä pienestä sateenpelosta huolimatta. Vanaja Big Bandia johtaa Erno Tiittanen, joka on mainio sovittaja ja trumpetisti. Basie-tyyppisen perusohjelmiston lisäksi ohjelmistoa monipuolisti neljä laulusolistia Johanna Laukkanen, Noora Herranen, Anne Tamminen ja Jaakko Kulomaa.
Erilaisuus oli rikkaus myös tässä tapauksessa ja usean laulusolistin käyttö oli kapellimestarin viisautta. Ernoa olen kehunut eri yhteyksissä. Kerta kiellon päälle! Jälleen vahva ote bändistä, muutama maukas soolo ja muusikot huomioon ottavat kuulutukset tekevät aina vaikutuksen.
Peela on vuonna 2016 perustettu helsinkiläinen jazzfuusiobändi, jossa fuusio-sanan merkitys laajenee vaikka hybridiksi tai kombinaatioksi, jossa rytmipataan on lisätty aineksia jazzista, funkrockista ja neo-soulista. Kitaristi Johannes Granroth vastaa pääosin sävellyksistä. Maja Mannila laulaa ja soittaa keyboard-osastoa.
Rumpuryhmässä toisiaa tukevat Severi Sorjonen ja Mikko Antila. Saksofonisti Oliver Karttunen sai hyvin soittotilaa ja kaiken alla groovasi Sami Leponiemi. Homma toimi hienosti isolla lavalla ja katsomossa kehuttiin klubikeikkaa, joten kannattaa ehdottomasti mennä tsekkaamaan tämä Peela.
Hämeenlinnalainen yleisö rakastaa jazzia ja paikallisia muusikoita. Kannattaa lähteä kauempaakin kokemaan LinnaJazz, joka hieno festivaali.
