Suomessa lukuisia kertoja kertoja käyneen ääniakrobaatti Bobby McFerrinin konserteissa mies on usein pyrkinyt vuorovaikutukseen kuulijoiden kanssa laulattamalla heitä oman oman äänensä taustaksi. April Jazzin avauskonsertissa vuorovaikutus meni pitemmälle, sillä McFerrin ja hänen mukanaan ollut a capella-yhtye Gimme5 halusivat yleisön esittävän myös omia laulujaan.
Pyyntö aiheutti hieman hämmennystä, mutta rohkeasti nuori naisääni aloitti vanhan Ultra Bran laulun, johon muukin väki yhtyi kiitettävästi. Se ei kuitenkaan riittänyt illan varsinaisille artisteille. Gimme5:n toinen naisjäsen Rhiannon halusi näet kuulla suomalaisen kevätlaulun. Pienen pähkäilyn jälkeen aloitettiin Suvivirsi, josta amerikkalaisille laulettiin rippaasti kaksi ensimmäistä säkeistöä. Lievästi sanottuna erilainen konserttikokemus.
McFerrin kävi April Jazzissa kahdeksan vuotta sitten newyorkilaisen lapsikuoron kanssa. Nyt hänen mukanaan olleen Gimme 5:n jäsenet ovat hänen vanhoja työtovereitaan jo vuosikymmenien takaa, sillä Rhiannon, David Worm ja Joey Blake olivat mukana 1989 äänitetyllä Medicine Music-albumilla. Neljäs, Judith Vinar on hänkin työskennellyt McFerrinin kanssa jo 1990-luvulta lähtien. Esiintymisten lisäksi he kaikki ovat toimineet opettajina myös yhteisessä ääni-improvisaatioon keskittyvässä Circlesongs-koulutusohjelmassa.
Tällä viisikolla riittää myös totisesti taitoa muillekin jaettavaksi. McFerrin on edelleen aina ällistyttävä laajan äänialan omaava taituri, joka huiman tekniikkansa ansiosta liikkuu äänirekisteristä toiseen luoden myös säestyksen melodioille.
Mutta yhtä lailla taitavia olivat muutkin. Esimerkiksi David Worm imitoi uskottomattoman osaavasti rumpuja pystyen luomaan äänellään yllättävän aidolta kuulostaneen symbaalin ja hi-hatin soundin. Joey Blaken oli taas yhtyeen basisti, joka kehitteli hauskoja bassokulkuja yhtyeosuuksissa.
Myös molemmat naisjäsenet saivat hyvin tilaa improvisaatiokykyjensä esittelyyn. Harvoin täällä on kuultu näin osaavaa esiintyjäryhmää. Toivottavasti myös suomalaiset a capella-yhtyeet osasivat tulla konserttiin.
Ohjelmistossa oli Circlesongs-idealle perustuvien improvisaationumeroiden lisäksi myös varsinaisia lauluja. Hupaisa oli esimerkiksi vanha Sly and the Family Stone-kappale Dance to the Music, johon ryhmä sai yllättävän hyvän funk-meiningin.
Yllätykset eivät loppuneet konsertin päätöksessä, sillä ylimääräisten kappaleiden sijasta lavalle palannut ryhmä ryhmä tuli pyysi yleisöä esittämään heille kysymyksiä, joihin McFerrin sitten vastaili ystävällisesti.
