We Jazzin pitkä lauantai-ilta oli festivaali festivaalin sisällä. Ääniwallin iso ja pieni puoli olivat molemmat käytössä ja viisi bändiä esiintyivät niin että lavaa vaihtamalla oli mahdollisuus nauttia käytännössä tauottomasta livemusiikista ilta kahdeksasta puolen yön tuolle puolen.
Mopo
Useamman kerran We Jazz -festareilla aiemminkin esiintynyt Mopo esitti illan aluksi uutta ohjelmistoa – We Jazz Records julkaisee tammikuun lopulla Mopocalypse -levyn jonka LP-version biisit kuultiin 50 minuutin setissä, CD-versiolla kuulemma tulossa vielä muutama lisää.
Uutena mausteena basisti Eero Tikkanen soittaa joillain kappaleilla sähköbassoa hieman härskillä autotalli-funk soundilla. Tällä sähköisemmällä groovella keikka lähti liikkeelle ennakkoon seiskatuumaisena sinkkuna julkaistulla Tökkö -biisillä. Siinä on tuttua Mopon tenhoa – vahva baritonisaksofonin mylvivä melodia, vahvaa rytmiikkaa, vähän anarkistista mutta erittäin sympaattista menoa ja meininkiä.
Ensilevystä Jee! on kulunut jo viisi vuotta. Liekö tämä pitempi yhdessä soiton kokemus joka kuuluu nyt kappaleiden konseptien selkiytymisenä ja häröimpien elementtien karsiutumisena. Nyt ohjelmistosta löytyy kaksi melko suoraviivaista, tunteikasta balladiakin – Ankin tunnetuksi tekemä ruotsalainen kansanlaulu Niin aikaisin ja setin päättänyt herkkä Sinut muistan ainiaan. Ja olipa mukana perinteisempää kolmimuunteista jazz-svengiäkin Ruusu-biisissä.
Vähän vähemmän räiskyvää ja loiskuvaa kun Mopon edelliset levyt siis, mutta vahvaa ja vetävää musaa jossa trion perinteiset vahvuudet olivat silti läsnä. Mopocalypse saattaakin olla tähän astisista levyistä jopa kokonaisuutena vahvin – ainakin tämä keikka oli parhaasta päästä näkemiäni.
Linda Fredriksson, altto- ja baritonisaksofoni, Eero Tikkanen, kontrabasso, sähköbasso, Eeti Nieminen, rummut
3TM
Rumpali Teppo Mäkysen 3TM on jo uuden levynsä äskettäin julkaissut ja tätä materiaalia kuultiin Ääniwallin pienellä puolella vajaan tunnin setissä. 3TM on välillä perinteisempi akustinen saksofonitrio – tenorisaksofonissa Jussi Kannaste ja bassossa Antti Lötjönen – mutta sillä on myös paikoin esiin tuleva elektroninen puoli Mäkysen kontrolloimana joka tuo samplein ja pehmein synasoundein poikkeuksellisia mausteita.
Livenä tuota elektronista puolta tuntui olevan levyä vähemmän, mutta trion työskentelyn näkeminen livenä valaisi mukavasti miten efektejä käytettiin ja perinteisemmän musisoinnin ja elektroniikan rajapinnat rakentuivat.
Minimalistisen elektronisen musiikin vaikute kuului myös akustisessa soitossa, hypnoottista vähäeleistä groovea tavoiteltiin nimittäin levyltä jo nyt tutuissa kappaleissa muutenkin.
Jussi Kannaste, tenorisaksofoni, Antti Lötjönen, basso, Teppo Mäkynen, rummut, elektroniikka´
Binker & Moses
Saksofonisti Binker Golding ja rumpali Moses Boyd ovat yhdessä Binker & Moses – jälleen yksi esimerkki Lontoon skenen mielenkiintoisesta nousevasta jazz-sukupolvesta.
Saksofoni-rummut duo on haastava kokoonpano joka vaatii molemmilta muusikoilta paljon – ilman bassoa ja harmoniasoitinta tyhjää tilaa jää paljon täytettäväksi. Binker ja Moses lähestyvät tilannetta väsymättömän puurtamisen kautta – duon musiikista on usein itselle tullut mieleen katusoittajamainen asenne jossa yleisön kiinnostus pyritään saavuttamaan joka hetki.
Binker Golding on saksofonistina itsevarma ja puhkua riitti koko setiksi. Vahvimmin musiikin juuret ovat ehkä John Coltranen tekosissa, mutta löytyy tyylipaletista muutakin. Fete by the Riverin pehmeästi keinuva calypso tuo vahvasti mieleen Sonny Rollinsin St. Thomasin kun taas Intoxication from the Jahvmonishi Leavesin jäntevä funk tuo ajallisesti mieleen 70-luvun lopun ja 80-luvun.
Rummuissa Moses Boyd oli hieman tasaisempi paukuttaja, mutta vahvaa työtä teki Moseskin rytmiikan väsymättömänä ylläpitäjänä.
Binker Golding, tenorisaksofoni, Moses Boyd, rummut
VIRTA
Olen nähnyt tämän vuoden aikana VIRTA -yhtyeen livenä kolmesti – kesällä Pori Jazzien päälavalla, syksyllä Temppeliaukion kirkossa ja nyt Ääniwallin pienellä puolella. Näistä kokemuksista on muodostunut selkeä kuva siitä että mitä pienempi ja intiimimpi tila on, sitä paremmin VIRRAN sähköistävä post-jazz toimii.
Volyymiä oli sen verran paljon että musiikki tuntui vartalossa ihan fyysisenäkin paineena, mutta ei kuitenkaan liikaa. Erik Fräkin vahva rumputyöskentely pääsi näin vahvemmin esille. Siihen tuttuun tapaan yhdistyivät Heikki Selamon vahvasti efektien värittämän kitaran luomat äänimaisemat joihin Antti Hevosmaan trumpetti ja sanaton laulu tuovat tarpeellisen inhimillisen panoksensa. Se on konsepti joka toimii ja nyt vuoden vanhan Hurmos -levyn ja muutaman uudemman biisin kokonaisuus oli komea tuttuun tapaan huipentuen alussa About to Fly’hin ja voimakkaana päätöksenä toimivaan On the Runiin.
Antti Hevosmaa, trumpetti, laulu, elektroniikka, Heikki Selamo, kitara, elektroniikka, laulu, Erik Fräki, rummut, lyömäsoittimet
Olavi Louhivuori Immediate Music I
Rumpali Olavi Louhivuorella on viisivuotissuunnitelma. Viiden levyn sarja Immediate Music, jossa on konseptina tutkia vapautta musiikissa vaihtuvin kokoonpanoin. Ensimmäisessä Immediate Music -kokoonpanossa soittavat Louhivuoren vierellä äänitaiteilija Teemu Korpipää jota on aiemminkin Louhivuoren kanssa livenä nähty Existence -projektin elektroniikan parissa ja monipuolinen jouhikonsoittaja Pekko Käppi.
Tämän projektin voisi nähdä jatkeena tuolle Existencelle ja sen elektronisen musiikin vahvalle vaikutteille – sillä Käpin jouhikosta piittaamatta vahvasti elektroniset soundit tätä projektia hallitsevat – mutta mikä oli soololevyllä Louhivuoren itsensä etukäteen valmistelemaa on nyt kolmen yhdessä improvisoimaa, intensiivistä ja paikoin kaoottista. Välitöntä musiikkiapa hyvinkin – vaaran tuntua ja jännitettä, mitä tästä vielä oikein kehittyykään.
Korpipään sähköiset soundit olivat synkkää myllytystä. Käppi raastoi alkuvoimaisia äännähdyksiä jouhikoistaan välillä niiden mikrofoneihin huutaen. Louhivuori pääsi paikoin paukuttamaan rumpujaan kuin viimeistä päivää. Jos aiemmin 3TM:n esitykseen livekeikka tarjosi oivan ikkunan elementtien yhteispelin ymmärtämiseen niin uuteen levyyn verrattuna Immediate Music I -kolmikon toiminnan näkeminen livenä alkoi tuntui miltei välttämättömältä projektin ymmärtämiseen.
Väkevä esitys.
Olavi Louhivuori, rummut, Teemu Korpipää, elektroniikka, Pekko Käppi, jouhikko, laulu, elektroniikka
We Jazz 2017 lauantai 9.12.2017 klo 20.00
Ääniwalli, Helsinki
Mopo, 3TM, Binker & Moses, VIRTA ja Olavi Louhivuori Immediate Music I
