We Jazz-festivaali on jatkuvasti lajentunut. Nyt käynnissä oleva neljäs tapahtuma kestää kahdeksan päivää. Esiintyjiä ja tapahtumapaikkoja taas enemmän kuin edellisinä vuosina. Avajaiskonserttikin pidettiin komeasti Kansallisteatterissa.
Alusta lähtien festivaalien suojelijana ollut M. A. Numminen avasi konsertin kolmihenkisen säestäjäjoukon kanssa. Ohjelmistossa oli tasan kaksi kappaletta, jazzia kommentoiva blues sekä Nummisen eloisasti esittämä, hänen Ylioppilaslehteen yli 50 vuotta sitten kirjoittamansa Thelonious Monkin omalaatuinen haastattelu, jossa Monk vastaili puuta heinää innokkaan haastattelijan kysymyksiin.
Avauksen jälkeen vuoroon tuli Jukka Eskolan Soul Trio, joka juhlisti konsertilla uuden 10-tuumaisen mini-lp:nsä julkaisua. Aiemmin tänä vuonna Eskolan kolmikolta ilmestyi samankokoinen vinyyli. Näillä kahdella kahdella levyllä olevista kappaleista koostui myös trion ohjelmisto teatterissa.
Sinänsä hyvin onnistuneilla levyillä yhtye soittaa osaavasti, mutta villimpiä irtiottoja hillitsevät myös levyformaatin asettamat kestorajoitukset. Mutta lavalla joukko pystyy jo paljon viriilimpään menoon. Tilanteen käytti etupäässä flyygelitorvea soittanut herra Eskola todella hyvin hyväkseen. Hänen yleisöäkin villinnyt soittonsa oli ylärekisteriin jatkuvasti noussutta ilotulitusta.
Toki Jukalta löytyi atletismin lisäksi herkempiki puoli. Se tuli hienosti esiin trion uudelta levyltä peräisin olevassa kauniissa Soft Drop-balladissa. Siinä oli myös hyvä sovitus, jossa yhtyeen urkurin Mikko Helevän soitto toi paikoin mielen kirkkourutkin.
Vastikään omankin levynsä julkaissut Helevä intoutui hänkin Hammondillaan paikoin verevään irroitteluun. Hyvän tuen hän sai takuuvarmalta komppaajalta ja kekseliäältä solistilta Teppo Mäkyseltä, joka urakoi tänäkin vuonna We Jazzissa monien kokoonpanojen rumpalina.
Levyllä trio on käyttänyt avustajia. Livenä siihen ei ollut minkäänlaista tarvetta.
Suomalais-saksalaista projektiyhteistyötä
Tänä vuonna We Jazz aloitti yhteistyön saksalaisen XJazz-yhteisön kanssa ja oli mukana järjestämässä Berliinissä suomalaista musiikkia esittellyttä Scope-festivaalia. johon myös koottiin suomalais-saksalainen Berlin X Helsinki Ensemble. Sama kuusimiehinen yhtye soitti nyt toisen keikkansa We Jazzin avauskonsertissa.
Tällaiset kansainväliset projektikokoonpanot ovat usein monen asian kompromisseja. Ohjelmistoa kootaan demokraattisesti eli enimmät muusikot saavat ohjelmistoon kappaleitaan. Se saattaa sumentaa ensemblen taiteellisen profiilin selkeyttä. Harjoitusaikaa ei myöskään ole kovin paljoa. Mutta koska asialla ovat usein huipputekijät, esitykset sujuvat vankan osaamisen avulla, mutta mitään kovin kummallisia hienouksia sovituksiin ei saada.
Tässä kokoonpanossa Berliiniä edustavat trumpetisti Sebastian Studnitzky, Israelista sinne muuttanut pianisti Uri Gincel ja basisti Paul Kleber. Helsinki-päästä ovat tenoristi Timo Lassy, rumpali Jaska Lukkarinen ja perkussionisti Abdissa Assefa.
Kaikki kuusi ovat ehtineet jo ansioitua monissa yhteyksissä. Sekstetissäkin muusikoiden taitavuus tuli kiistatta esiin. Erityisen hyvin pääsivät esille molemmat puhaltajat. Timo Lassy oli jälleen liekeissä soittamalla monia hurjaan kliimaksiin nousseita sooloja. Studnitzky taas toi joskus mieleen Miles Davisin jättämällä taukoja sooloissaan. Hyvä soittaja on hänkin, trumpetissa hieno ääni ja sooloissa hyviä kehittelyjä.
Yhtyeen musiikki oli lähinnä modernia bopia. Siihen lisäperkussionisti ei ole välttämättä tarpeen. Bändin soundi olisi terävöitynyt, jos Jaska olisi ollut ainoa perkussiomies. Teatterissa komppi ei muutenkaan kovin tullut esiin. Vasta setin loppupuolen balladissa pystyi kunnolla erottamaan pianistin ja basistin, jotka molemmat paljastuivat tekijämiehiksi. Basisti Kleber esitti myös perustelut miksi hänet on pyydetty lukemattomille levylle.
We Jazz-festivaalin avajaiskonsertti 4. 12. 2016 Kansallisteatterissa. Esiintyjinä M. A. Numminen, Jukka Eskola Soul Trio ja Berlin X Helsinki Ensemble.
