Pianistista kontrabasistista ja rumpalista koostuva trio on jazzin todellisia perinnekokoonpanoja, jollaisia on toiminut ainakin yli 80 vuotta. Silti tällaisissa kolmikoissa luodaan jatkuvasti uutta ja tuoreelta kuullostavaa musiikkia. Hyvä todiste tästä oli joulukuisen We Jazz-tapahtuman avajaiskonsertissa soittanut Vijay Iyerin trio.
Soitinten sähköistymisestä huolimatta akustiset pianotriot ovat pitäneet hyvin pintansa. Viime vuosikymmenten huippuja ovat olleet mm. amerikkalaiset Bad Plus ja Brad Meldaun trio, ruotsalainen E.S.T. ja suomalainen Trio Töykeät, jotka kaikki ovat pystyneet luomaan persoonallisen ja mieliinpainuvan ilmaisun.
Intialaisista vanhemmista USA:ssa syntynyt nykyään 44-vuotias Vijay Iyer on trioineen muutaman viime vuoden aikana noussut ainakin arvostuksessa lajinsa huipulle todisteena menestykset monissa kriitikkoäänestyksissä, viimeksi Down Beatissa voitto sekä yhtyeenä että vuoden muusikkona.
Fysiikkkaa ja matematiikkaa opiskellut Iyer on väitellyt tohtoriksi ja muusikkouransa ohella taiteilijaprofessorina Harvardin yliopistossa. Vankka akateeminen tausta ei kuitenkaan ole tehnyt miehen musiikista steriiliä, vaan Helsingin Aleksanterin teatterissa kuullussa konsertissa kuultu soitto oli varsin verevää. Siinä yhdistyivät hienosti tekninen loistokkuus, monenlaisten ainesten hallinta ja jazziin oleellisesti kuuluva vahva svengi.

1990-luvun puolivälissä alkaneen aktiiviuransa aikana reilut kaksikymmentä levyä tehnyt Iyer työskentelee nykyään saksalaiselle ECM-yhtiölle, jonka tänä vuonna julkaisemalta Break Stuff-albumilta myös suuri osa puolitoista tuntia kestäneen esiintymisen kappaleista oli peräisin.
Tosin monet niistä Vijay, basisti Stephan Crump ja rumpali Tyshan Sorey soittivat ryppäänä ilman taukoja kappaleiden välissä. Siten niitä ei ollut kovin helppo tunnistaa varsinkin kun levyllä oleviin versioihin verrattuna livenä kappaleet saivat huomattavasti väkevämmät tulkinnat, jotka kestoiltaan pidempinä mahdollistivat myös perusteellisemmat kehittelyt.
Niissä Vijay käytti käytti monenlaisia aineksia mm. minimalismin toistuvuutta. Välillä taas hänen soittonsa kuullosti venäläiseltä 1920-luvun kulmikkaalta avantgardepianistimilta Alexander Mosolovin sävellysten tyyliin.
Vijayn kanssamuusikot ovat myös erinomaisia, jotka soittivat taustatyössäänkin paikoin varsin solistillisesti. Heidän tehtävänääm ei ollut säyseä komppaaminen, vaan kummankin työskentely oli erittäin intensiivistä.
Länsirannikon hengessä

Konsertin avajaiskokoonpanona oli Teppo Mäkysen Teddy’s West Coasters, johon kuuluu lukuisia suomalaisia huippumuusikoita kuten erikoisen näköistä suoraa alttosaksofonia ja klarinettia soittanut Jukka Perko, välistä ällistyttävän paljon soudiltaan Gerry Mulligania muistuttanut baritonisti Ville Vannemaa, trumpetistit Jukka Eskola ja Mikko Karjalainen, pasunisti Kasperi Sarikoski ja basisti Antti Lötjönen. Kun vielä tietää, että kappaleiden työstöön on osallistunut Jussi Lampela, niin voi olla varma laatumusiikista.
Nimensä mukaan tämän orkesterin musiikki on hakenut innoituksensa Kaliforniassa erityisesti 1960-luvulla kukoistaneesta länsirannikon jazzista, joka ulkoisesti oli huomattavasti hillitympää kuin tuolloinen hard bop. Mutta mistään nynnyilystä ei silti ollut kysymys, vaan muusikoilla oli itäisistä kollegoistaan poikkeava jazznäkemys.
Teppo on kumppaneinen omaksunut hyvin tämän länsirannikon hengen. Vaikka soitosta puuttuu ulkoinen räiske, niin kokonaisuus on jäntevä. Hyvin kirjoitettujen yhtyeosuuksien lisänä oli lukuisia mainiota sooloja, kuten näiltä herroilta sopikin odottaa.
M.A. Numminen myös valokuvaajana

Perinteiseen tapaan konsertin ja koko festivaalin virallisena avaajana oli M.A. Numminen, joka esitti kirjoittamansa jazzin voimaa ylistävän proosarunon. M.A. on muutenkin esillä tämän vuoden We Jazzissa, sillä hänen 1960-luvun alkupuolella ottamiaan valokuvia Helsingissä konsertoineista jazzähdistä on näytteillä tapahtuman konserttipaikoissa.
Kuvat tulevat uudelleen esiin keväällä, jolloin ilmestyy herran jazzkirja, jossa on useita kymmeniä valokuvia sekä hänen muisteluksiaan konserteista.