Radio String Quartet Vienna “Zawinul Report”
(Bernie Malinger v, Ingmar Jenner v, Cynthia Liao av, Asja Valcic c)
Wieniläisyhtye on aikaisemmin versioinut mm. Mahavishnu Orchestraa, ja nyt oli vuorossa kotimaan oma poika, Joe Zawinul. Festivaalin tiedottaja väitti etukäteen tämän musiikin olevan “lähinnä third streamia”, ja oikeassa hän oli. Käsite tarkoitti 50-luvulla epätoivoisia yrityksiä yhdistää sujuvasti klassillisen musiikin ja jazzin elementtejä. Nyt korkeasti koulutettu wieniläiskvartetti soitti mozartiaanisessa kokonpanossa aiheita, joita itävaltalainen vankan klassillisen koulutuksen saanut pianisti oli säveltänyt afro-amerikkalaisen perinteen pohjalle. Eikös asia olekin selvä?
Musiikki oli vauhdikasta ilman kovin jazzillista svengiä, sovitukset kiinnostavia ja improvisaatiot niveltyivät hyvin sävellettyihin osiin. Elektronisia tehoja yhtye käytti hyvin vähän, lähinnä kaikua , viivettä ja oktaavimonistusta. Kvartetin konsepti on viihdyttävä, herättävä ja omaperäinen.
Manuel Dunkel United ja Proton String Quartet
(Manuel Dunkel sax, Seppo Kantonen p, Ville herrala b, Mika Kallio dr, Teppo Ali-Mattila v, Matilda Haavisto v, Maarit Holkko-Wagoner av, Veli-Matti Iljin c)
Edellisen jousikon jälkeen soitti saksofonisti Manuel Dunkelin tuplakvartetti tavanomaisempaa “third streamia”, eli jousikvartetti oli enemmän säestäjän osassa. Kyllä se silti osallistui Dunkelin viehättävien melodioiden soinnuttamiseen, mutta ei oikeastaan sooloiluun. Tätä ei tietysti välttämättä tarvittu, kun mukana oli sellaisia soittimensa mestareita kuin pianisti Seppo Kantonen ja basisti Ville Herrala, rumpali Mika Kalliosta puhumattakaan. Orkesterin johtajan sävellykset kulkivat osin tutun kuuloisin sointuvaihdoin hieman 60-lukulaiseen henkeen, jollaisia tuolloin tekivät omistamieni nuottien mukaan ainakin Joe Henderson ja Wayne Shorter. Dunkelin tenori- ja sopraanosoolot olivat tällä kertaa aika perinteellisiä, mutta tavanomaisen taitavia ja nautittavia.
