Suomessa on aika vähän todellisia jazzlaulajia. Lauantai-illan aikana saatiin Aura Stagella kuulla kuitenkin yhtä sellaista suomalaista jazzlaulajatarta, jolla on mahdollisuuksia näyttää kyntensä kansainvälisilläkin areenoilla. Siitä, kun Nina Mya valittiin Pori Jazzin vuoden artistiksi, on kulunut 4 vuotta.
Neljä vuotta on myös siitä, kun hän esiintyi edellisen kerran Turku Jazzeilla, silloin hänet tunnettiin vielä Tornion tyttönä Nina Höynälänä. Näistä ajoista on ehtinyt tapahtua paljon, opiskelut New Yorkissa, kolme albumijulkaisua, äitiys, rutkasti lisää itsevarmuutta ja paljon tietenkin kehitystä laulu-uralla.
Nuoren jazzlaulajan kolmas albumi Closure ehti ilmestyä juuri ennen kesäfestivaaleja. Levyn virallinen julkaisukeikka oli heinäkuussa Pori Jazzeilla. Näin Panimoravintola Koulun pihalla saimme kuulla tuoretta sielukasta gospelsävyistä jazzia.
Huomionarvoista on se, että uuden levyn sisällöstä Nina on vahvasti mukana myös säveltäjän roolissa. Toisena säveltäjänä ja sovittajana sekä soittajana levyllä oleva saksofonisti Petri ”Pope” Puolitaival ei ollut Turun keikalla mukana.
Ninan musiikilliset vaikutteet ovat 50- ja 60 -lukujen amerikkalaisessa jazzperinteessä ja afroamerikkalaisessa gospelissa, mistä voitaneen löytää John Coltranen spirituaalien ja Aretha Franklinin soulin ilmaisutapaa.
Kun taustayhtye vielä koostui aivan kotimaisen jazzmuusikoiden kärkikaartista, niin Closure -levyn menestykselle on hyvät lähtökohdat.
Mahtipontisessa hengellisessä gospel aloituskappaleessa, The Wayfaring Stranger, Ninan vahva ja voimakas äänenkäyttö tuli heti uhkeasti esille, kun avaus tapahtui lähes yksinlauluna ennen kuin orkesteri tuli mukaan. Kappaleen aikana Ville Vannemaa päästettiin heti irti ja hän täräytti aivan julkean massiivisen soolon tenorillaan.
Siitä Nina jatkoi parisuhdedraamasta kertovalla kappaleella Too Painful To Talk About. Trumpetistina tällä keikalla soittanut Tero Saarti äityi puhaltamaan taitavasti vuoropuheluna Ninan soittimia kuvailevan muhkean sanattoman laulun kanssa.
– Voidaan sanoa, että Closure on jazzlevy, mutta levyllä on paljon soul- ja gospelvaikutteita. Seuraavaksi esitettävä kappale on minulle itselleni merkittävän tärkeä, vaikka se on originaali, niin siinä on paljon tällaista 1960-luvun soulia, Aretha Franklinin henkeä, sanoi Nina.
Sielukkaan rauhallinen soulhenkinen Mine Alone oli Ninan ja Petri Puolitaipaleen yhdessä säveltämä. Mongo Santamarian Afro Blue tuntui olevan Ninan bravuureita. Se on todella yksi hänen lemppareista, mitä on tullut kuultua jo aikaisemmilta vuosilta. Scat oli tässä kappaleessa todella maistuvaa kuunneltavaa. Sen perään mentiin hetkesi swingin pariin, After One Night Swing. Siitä siirryttiin hieman hiljaisempiin tunnelmiin hempeän balladin Tenderly myötä Nina Myan kauniina sovituksena. Hidas tunnelmallisuus korostui vielä Tero Saartin flyygelitorven ja Ville Vannemaan huilun puhalluksista syntynyt pehmeä maisemointi taustalla.
Seuraava kappale The Weight oli Ninalle sikäli merkittävä, että siitä on julkaistu hänen elämänsä ensimmäinen musiikkivideo.
Aretha Franklin on aina ollut Ninan suosikkilaulajia jo vuosien takaa ja loppua kohden oli luontevaa ottaa mukaan myös rankka ja vahva soultulkinta kappaleesta Dr. Feelgood. Konsertin päätöskappale afrikkalainen spirituaali Hear Me Plead kulki rytmikkäästi Henri Mäntylän pianosoolon kautta ja taustan muokkauksessa mukana olleet aina luotettavat basisti Jori Huhtala ja rumpali Tuomas Timonen hoitivat rytmittämisen tiukan ryhdikkäästi. Yleisön toivomuksesta kaikeksi lopuksi Henri Mäntylä ja Nina nousivat uudestaan lavalle ja tulkitsivat kahdestaan vielä nimikkokappaleen Closure.
Turku Jazz Festival 2016, lauantai 20.8.2016
Aura Stage, Panimoravintola Koulun piha
18.30 Nina Mya (Nina Mya – laulu, Tero Saarti – trumpetti, Ville Vannemaa – saksofoni, Henri Mäntylä – piano, Jori Huhtala – basso, Tuomas Timonen – rummut)
