Lauantai-iltana 30.6. tutustuttiin Pietarissa vuodesta 1989 toimineeseen Jazzfilharmonian konserttisaliin ja kuultiin Valkeiden öiden jazzfestivaaliin kuulunut kolmen kokoonpanon kattaus.
Ensin toisen kerroksen museotilassa konserttisalin vanhin työntekijä esitteli Pietarilaisen jazzin historiaa. Jazz tunnettiin täälläkin jo 20-luvulla, mutta varsinaisesti 50-luvulta lähtien jazzia on aktiivisemmin soitettu – ensin enemmän salassa radioaaltojen ja merimiesten levytuliaisten kautta. 60-luvulta eteenpäin ulkomaalaisia vieraita kuten Benny Goodman, Duke Ellington ja Dave Brubeck saatiin Pietariin ja jamien ja kohtaamisten kautta jazzin soittotaito kehittyi ja ilmapiirikin vapautui. Neuvostoaikojen lopulla sitten vuonna 1989 kaupunki pyhitti tämän aiemmin elokuvateatterina toimineen komean tilan jazzille ja vieläkin toimintaa tuetaan julkisin varoin.
Pietarilaisen legendan jazznostalgiaa
Illan musiikillinen anti oli monipuolista. Sen avasi 74-vuotias multi-instrumentalisti, Jazz Filharmonian toiminnassa alusta asti mukana ollut David Goloschokin yhtyeineen.
Kvartetti soitti tuttuja jazzstandardeja – ensin Miles Davisin Four Goloschokinin flyygelitorvella tulkitsemana, sitten Ain’t Misbehavin’ sähköviululla jota seurasi vibrafonilla herkästi tulkittu My One and Only Love. Komeaksi lopuksi vielä lisää viulua ja Softly as in a Morning Sunrise – näistä soittimista Goloschokinin Stephane Grapellin mieleen tuonut viulunsoitto tehosi parhaiten, mutta hyvin jazz irtosi kaikilla soittopeleillä.
Perinteistä poljentoa, mutta kun ajatteli aiemmin kuultua jazzin pitkää tietä Pietarissa hyväksytyksi ja kunnioitetuksi korkeakulttuurin muodoksi niin olihan tässä juhlallinen tunnelma kun 60-luvulta asti jazzia soittanut maestro tulkitsi tätä itselleen ja yleisölle rakasta musiikkia.
Ftim Fram Quartet
Illan toisena yhtyeenä lavalla saatiin suomalaisväriä Frim-Fram Quartetin muodossa – kitarassa, huuliharpussa ja laulussa Juki Välipakka, saksofonissa Sirpa Suomalainen, Hammond-uruissa Harri Taittonen ja rummuissa Mikael Seire.
Äskettäin uutta levyä äänittämässä ollut Frim-Fram soitti blues/rhythm and blues/roots -henkistä musiikkia hyvällä rennolla otteella ja kyllä tämäkin veivaus yleisöön hyvin upposi. Hieman ehkä sisäsiistillä otteella – joskin tämä tyyli sopi eleganttiin konserttisaliin – vähän räkää ja rytinää voisi olla tämmöisessä musiikissa enemmänkin. Keikan jälkeen levyt ja nimikirjoitukset kävivät kaupaksi, mukava nähdä että aktiivista kulttuurivaihtoa maidemme välillä jatkuvasti tapahtuu.
Vintskevich-Taylor Quartet tuoresti illan
Lopuksi saatiin modernimpaa jazz-otetta venäläis-USAlaisen Vintskevich-Taylor Quartetin tyyliin. Bändin venäläissoittajat ovat isä ja poika – poika Nikolai Vintskevich saksofoneissa ja isä Leonid Vintskevich pianossa ja yhdysvaltalaisia ovat basisti Kip Reed ja rumpali Joel Taylor.
Ensin lähdettiin liikenteeseen Nikolain sopraanosaksofonin johtamana vahvasti 60-luvun John Coltranen sopraanohommien hengessä – ehkä vähän voi aistia Dave Liebmaninkin vaikutusta – Leonidin soittaen mehukkaan modaalisesti McCoy Tynerin tyyliin.
Altosaksofonistina Vinstkevich puolestaan toi vahvasti mieleen 80-luvun – Michael Brecker -henkistä hommaa altolla. Hyvää, modernia jazzotetta siinäkin. Vahva setti joka keräsi myös raikuvat suosionosoitukset yleisöltä.
Monipuolinen jazzilta komeissa puitteissa – Jazzfilharmonia liputtaa vahvasti perinteisemmän jazzilmaisun puolesta ja suhteellisen elinvoimaiselta kaupungin kulttuuri tällä puolella tuntuu ainakin tämän yhden illan visiitin perusteella.
