Keskiviikon ilmaistarjonta oli laajaa Pori Jazzeilla. Jazz Street Stagella tapahtui paljon. ”Tarjoilua” oli joka lähtöön ja genreen sopivia, siistiä laulujazzia, puolustusvoimien showta, tukevaa modernia jazzia, hip hoppari räppiä ja lopuksi raadollista R&B revitystä, lähes kellon ympäri kahden tunnin välein. Siis käytännössä jokaiselle jotakin oli päivän anti. Puolilta päivin keikat alkoivat Palmgren -konservatorion ammattiopiskelijoiden kolmen bändin voimin.
Alkuviikolla TVO on ollut sponsoroimassa kolmen kokoonpanon esiintymistä Pori Jazzin ilmaislavalla. Viimeisenä näistä esiintyi Laura Annika Quartet. Yhtyettä luotsaa nuori nainen Annika Mustonen, joka on uusi tuore nimi suomalaisen jazzlaulun saralla.
Nimenomaan jazzlaulu on potenut vuosikausia vajavuutta, uusia laulajia ei yksinkertaisesti ole ilmaantunut tälle alueella. Popin puolella persoonattomia saman kaavan yrittäjiä tuntuu olevan pilvin pimein. Jazzlaulu on selvästi vaativampaa ja ehkä siksi uusia nimiä on tullut esille harvakseen.
Niin, voisin ehkä kysäistä ensiksi ”Have You Met Miss Jones?”, kuten Osku Rajala teki tammikuisessa Koli Jazz raportissaan. Enpä ole tavannut, mutta tällä kappaleella on yhteys 1930-luvun musikaaliin I’d Rather Be Right, minkä musiikki ja lyriikka ovat Rodgers-Hart kaksikon käsialaa.
Näillä asioilla taas on puolestaan yhteys Annika Mustoseen ja Miss Jones Swing Bandiin, jonka ohjelmisto perustuu tähän aineistoon. Myös kvartetin soittajat pianisti Aleksis Liukko, basisti Joonas Tuuri ja rumpali Juhana Kiiski vaikuttavat tässä toisessa yhtyeessä. Kokoonpano on siis sama. Yhtye on nykyään puhtaasti helsinkiläinen, vaikka Annika, Aleksis ja Joonas ovat kotoisin eripuolilta Savoa tai itäistä Suomea.
Väistyykö toinen yhtye vai jatkuuko keikkailu molempien nimien alla tulevaisuudessakin, jäi selvittämättä, kun backstagelle ei päässyt ja näin spontaani keskusteluyhteys soittajiin jää saamatta. Parin vuoden ajan yhdessä soittaneen yhtyeen perusta on jazzlaulun kautta rakentuva moderni melodinen perusjazz. Kappaleet ovat syntyneet Annika Mustosen ja Aleksis Liukon sävellysyhteistyönä.
Annika käytti paljon lauluissaan sanatonta kerrontaa, instrumenttina muiden soittajien kanssa. Tämä scat-laulu tuntui olevan hänelle aika luonteenomaista. Se vaatii paljon töitä ja siksi sitä kuulee harvemmin nykyään nuorempien laulajien esityksissä. Sanaton ja sanoitettu laulu ja luova yhteispeli soittajien kanssa tekivät Laura Annika Quartetin soitosta miellyttävää kuuntelujazzia. Yhtye ei lähtenyt seikkailemaan monimutkaisten sävelkuvioiden kautta peruslinjasta poikkeavalle polulle, vaan siisti ja hienovarainen, jopa klassiseen suuntaan kulkenut esittäminen säilyi koko esityksen ajan.
Kvartetti aloitti kappaleella Subconscious Winter, alitajuntainen talvi, mikä muistutti festivaalin alkupäivistä, mitkä tosiaan olivat kylmiä. Haaveiden vuoksi luopuminen jostain toisesta asiasta oli sitä seuranneen Islanti -kappaleen aihepiiri. Matkaa tehdessäsi saatat joskus huomata, että nyt ollaan väärässä paikassa. On tehtävä suunnan muutos, siitä kertoi Lost in Congestion. How Would You Call It vuorostaan halusi vastauksen siitä miten yleisö kokee laulun, sen sisällön ja miten kutsuisit tätä kappaletta itse. Kun yhtyeen jäsenet itsekin tulevat järvimaisemista, niin heidän ensimmäinen äänitteensä EP-levy sai nimekseen Le Lac, järvi, ja se kuultiin seuraavana. Sambleu, sininen samba, on tunnettu radiohitti ja se löytyy myös samaiselta levyltä. Lopuksi Annika lauloi vielä siitä miten joskus henkinenkin tasapaino saattaa mennä lukkoon, Emotion Tilt.
Levyn sisältöä voi halutessa kuunnella osoitteessa https://soundcloud.com/lauraannikaquartet
Pori Jazz 2015
Jazz Street Stage, keskiviikko 15.7.2015
14:00 TVO Presents: Laura Annika Quartet
