Pori Jazz 2014 on edennyt jo puoliväliin. Tänään torstaina avautuu Kirjurinluodon konserttiareena kolmeksi päiväksi. Keskiviikko tarjosi Jazz Street Stagella taas mielenkiintoisia uusia kokoonpanoja, mitkä oli koottu osittain vielä opintovaiheessa olevista nuorista soittajista. Olemme tähän mennessä kokeneet monia hienoja hetkiä saman lavan ääressä jazzjuhlan neljänä ensimmäisenä päivänä ja nyt saimme nautiskella lisää nuorien vetovoimaisista esityksistä. Mukavan rento tunnelma vallitsi kadulla ja kaunis lämmin sää helli penkeillä istunutta yleisöä.
TVO on mukana sponsoroimassa ja tuomassa esille nuoria satakuntalaisia musiikin opiskelijoita ja aloittelevia muusikoita. Puoliltapäivin ensimmäisenä katulavalle nousi peruskokoonpanoltaan viisihenkinen räväkästi rytmikään tehokasta fuusiojazz -tykitystä esittänyt Splönge. Kokoonpano ei porilaiselle jazzia seuraavalle yleisölle ole täysin tuntematon, sillä yhtye ehti esiintyä myös vuosi sitten samalla lavalla. Yhtyeen soittajat olivat tuolloin Palmgren -konservatorion entisiä ja nykyisiä opiskelijoita.
Nyt lavalla oli silloisen kokoonpanon johtohahmojen kitaristi ja yhtyeen juontajana toimineen Ville Viertolan ja kovassa nousukiidossa olevan saksofonisti Kasper Haikosen rinnalla uusia kasvoja. Nuori ja komea kosketinsoittaja Juho Leppänen, rumpusetin takana oli jo pitkään Porissa vaikuttanut unkarilainen loistava ja kokenut Zoltán Kárpáti. Sähköbasson varressa taiteili Helsinki-Turku akselilla vaikuttava mieletön Antti Kajan. Lisäksi yhtyeessä esiintyi kaksi vierailevaa solistia, viime hetkellä mukaan tullut perkussionisti Jyri Ekholm ja viimeisessä kappaleessa venttiilipasuunaa soittanut Greg Note.
Ensimmäinen kappale oli vuonna 1987 kuolleen yhdysvaltalaisen huippusähköbasistin Jaco Pastoriuksen hienosta teospakasta otettu Havona. Seuraavana oli Sponge ja lavalla on Splönge, kuten yhtyeen puhemiehenä toiminut Ville Viertola asian ilmaisi. Straphanging oli edellisen kappaleen tavoin Brecker Brothersin tuotantoa ja samojen veljesten ohjelmistosta kuulimme vielä kappaleen Some Skunk Funk. Pat Metheny on tullut esille jo monissa esityksissä tällä festivaalilla. Ehkä siihen on vaikuttanut tämän maailmankuulun kitaristin Suomen vierailu huhtikuussa lopulla Helsingissä. Splönge esitti hänen tuotannostaan kappaleen Phase Dance. Chick Coren La Fiesta jatkoi kuuluisien jazzmuusikoiden tuotannon esittämistä.
Energia ei tuntunut loppuvan tältä porukalta. Ville luotsasi kitaraansa revittäen hyvältä maistuvia sooloja piiskaten samalla vauhtia liekeissä olevaan Kasperin käsittelemään tenorisaksofoniin. Zoltán napautteli varmaotteisesti taustan äänikentän mehevään lentoon Antin tukiessa sähköbasson jytinällä rytmitystä. Viimeisessä kappaleessa soittajat intoutuivat hulvattoman rajuun rypistykseen. Energiaa porukalla tuntui riittävän, ruuti oli kuivaa ja räjähteli mukavan ponnekkaasti makeassa funkjazzfuusion pyörteissä. Yhtyeellä kulki kovaa ja yleisö oli mielissään.
Lattarijazzin puristuksessa turkulaisittain
Turusta ponnistava Sanches Quintet on viihdyttävä, nuorekas ja muuntautumiskykyinen yhtye. Jazzin ohella he esittävät myös uuteen uskoon sovitettuja popsävelmiä. Nuoret muusikot tekivät heti vaikutuksen, kun he astuivat lavalle yhtenäisiin valkoisiin paitoihin pukeutuneena. Monesti tulee mieleen, että tähän asiaan voisivat yhtyeet yleensäkin kiinnittää enemmän huomiota, vaikka musiikin esittäminen pääasia onkin. Eilisessä esityksessä yhtye soitti, kuten nimikin vähän antaa viitteitä, latin-jazziin pohjautuvan ohjelmiston.
Yhtyeessä soittivat jo aikaisemmin viikolla esiintyneestä Roope Kantonen Triosta tutut rumpali Roope Kantonen ja pianisti Ilmari Aitoaho. Muut soittajat olivat Kristian Lakari, saksofoni, Alex Lyysaari, kitara ja Jussi Karhujoki, basso. Soittajat ovat tuttuja kasvoja turkulaisen Harlem Jazz Clubin jameista, missä he ovat rutinoituneet ja saaneet tuntumaa esiintymiseen.
Yhtye soitti myös niin monessa yhteydessä esille tulleiden Horace Silverin ja Jaco Pastoriuksen sävellyksien lisäksi brasilialaista bossa novaa, mitä edustivat Nosso Trion ja Airto Moreiran kappaleet. Kuuluisan Chuco Valdésin johtaman orkesterin tutuksi tekemä Mambo Influenzado. Viimeisenä kuulimme Lenni-Kalle Taipaleen Nothing to Hide, mikä oli hieman poikkeava muuten heidän esittämästä peruspehmeästä latinalaisamerikkalaisesta jazzmusiikista. Tällaiseen reippaaseen, nopeaan pianojuoksutukseen oli hyvä lopetella yhtyeen setti.
Katu-uskottavaa freetä
Noin vuoden yhdessä soittanut helsinkiläiskolmikko Katu Kaiku esitti rohkeaa ja ennakkoluulotonta itse pitkään ja hartaasti mietittyä ja kompromissien kautta lopullisen muotonsa saanutta omaa jazzmusiikkia. Pääasiassa sopraanosaksofonia soittanut Adele Sauros on yhtyeen ideoitsija, jonka mielessä sävellykset ovat saaneet lopullisen muotonsa.
Adele on jo ehtinyt saada tunnustusta, kun hänet valittiin parhaaksi solistiksi Suomen karsinnassa Young Nordic Jazz Comets -kilpailuun. Hänen johtamansa Quartet julkaisi myös aivan äskettäin debyyttialbuminsa. Suuresta lahjakkuudesta on siis kysymys. Trion kaksi muuta soittajaa, kontrabassoa sormeillut Mikael Saastamoinen ja rumpali Erik Heikkinen, ovat ehtineet myös esiintyä jo aikaisemmin tällä viikolla eri yhtyeissä Porissa.
Trio esitti nuorekasta suomalaista free-jazzia, näin kai voidaan sanoa. Vapaa ilmaisu on omakohtaisesti sitä mielenkiintoisinta jazzmusiikin aluetta. Kun sitä esittävät näin nuoret soittajat, niin siihen kiinnittää erityistä huomiota. Trio oli mielestäni aivan huikean monipuolinen ja kaikesta muusta tähän mennessä kuulluista esityksistä poikkeava, erinomainen paketti nautinnollista freeilmettä. Soitto lähti liikkeelle kappaleella Happy Song ja jatkui Aavikolla.
Merirosvot Tulevat alkoi Mikaelin rummuttaessa basson kuorta rumpupalikoilla, johon Erik antoi tukea taiteellisella hienovaraisella rumpusoitolla. Äkkiä mukaan tullut ihmisäänen käyttö antoi mainion herätyksen. Huudahduksilla ilmennettiin merirosvojen rantautumista ja vaihteleva, rytmikäs pumppu alkoi jyskyttää. Kappale jäi hyvin mieleen juuri näiden yllättävien elementtien sekoittuessa hauskasti soiton oheen. Siinä oli käytetty erinomaisesti pieniä täydentäviä tilkkeitä hyväksi soiton muokkaamiseen.
Mikä sitten olisi hyvä nimi kalalle, kysyi Adele. Se oli Saku. Olen kyllä kuullut puhuttavan, tai oikeastaan laulettavan Saku-sammakosta. Itse olen ryystänyt Sakua Tallinnan jazzklubeilla, mutta nyt siitä on saatu uusi versio, suomalainen freejazz kappale. Mikäs siinä, kyllä se ainakin itselleni kelpaa. ”Tokion kevät on saapunut Tokioon” kulminoitui hienosti Mikaelin erinomaiseen bassotteluun ja Erikin käyttöön ottamat kongien kumahdukset täydensivät japanilaista tunnelmaa. Lopuksi kolmikko johdatteli meidät funkin pariin hyvin vapaalla näyttävällä otteella säilyttäen kuitenkin kokonaisuuteen hyvin sopivan freesykkeen ja näin pysyen samalla ladulla muiden kappaleiden kanssa.
Trion esitys oli kaikkiaan erinomaisen monipuolista ja vaihtelevaa freelaukkaa. Hiljaiset myhäilyt ja vastaavasti Adelen aika-ajoin yltynyt raaka ”saksipiipun” rääkkäys muodostivat maittavan kontrastin, mitä oli hieno mutustella ja miettiä mihin nämä nuoret vielä ehtivät musiikin saralla.
https://soundcloud.com/katu-kaiku
Olemme kuulleet alkuviikon aikana hienoja esityksiä täysin ilmaiseksi Jazz Street Stagella, mutta raportointini päättyy tältä osin tähän, sillä Kirjurinluodon osuus vie kaiken liikenevän ajan. Ehkä vielä tulevana sunnuntaina jotain uutta juttua syntyy, jos univelka ei nouse liian suureksi. Hyvät ihmiset, muistakaa käyttää hyväksenne loppuviikon tarjonnat ilmaislavalla, jos maksulliset esitykset eivät jostain syystä kiinnosta. Nauttikaa monipuolisesta musiikista. Tahti varmasti jatkuu samaan tyyliin sykkivänä. Sen ovat jo tähän mennessä esiintyneet yhtyeet osoittaneet. Toivottavasti ilmat ovat suosiollisia loppujen neljän päivän ajan.
Pori Jazz 2014
Jazz Street Stage, keskiviikko 16.7.
klo 12:00 TVO presents: Splönge
klo 14:00 Sanches Quintet
klo 16:00 Katu Kaiku
