Hammond-urut patentoitiin jo 1934, mutta jo sitä ennen oli vuosisadan alkuvuosikymmenillä ollut käytössä varsinkin jokilaivoilla ”höyrykaloppeja” (steam calliope), joita voidaan ehkä pitää eräänlaisena urkujen esiasteena. Yhdysvaltalaisen pianistin Fate Marablen tiedetään soittaneen tällaista yhtyeineen Mississippi-jokea kiertävillä höyrylaivoilla. Siitä ei ole kuitenkaan minkäänlaista tallennetta olemassa.
Jazziin urut tulivat oikeastaan esille Fats Wallerin soiton myötä 1920-luvulla. Urkusoittimien käyttö oli kuitenkin melko vähäistä, kunnes muuan Jimmy Smith nousi suosionsa huipulle 1950- ja 1960-luvuilla. Hammond B3 iski sen jälkeen todella päin ”lättyä”, sellaisella tenhoavalla voimalla, että meikäläinenkin oli myyty jazzille. Syntetisaattoreiden yleistyttyä 1980-luvulla ”urkuharmonien” käyttö soittajien keskuudessa alkoi vähentyä suuressa määrin.
Nyt uudella vuosituhannella urkutrioja on putkahtanut esille silloin tällöin. Yksi tällainen esiintyi eilen Kirjurinluodon Päälavan avauksessa, kun Yhdysvaltain Seattlesta Pori Jazziin saapui Delvon Lamarr Organ Trio. Delvon oli soitellut monissa eri bändeissä, mitkä eivät johtaneet mihinkään.
Hänen vaimonsa otti ohjat käsiinsä 2015 ja hänen ansiostaan syntyi nykyinen trio. Vaimo manageroi ja Delvon voi keskittyä siihen, minkä hän osaa, musiikin tekemisen ja soittamisen.
Kitaran varteen löytyi kuin puoli vahingossa Jimmy James, joka sattui tuuraamaan yhdellä keikalla alkuperäistä kitaristia ja sai jäädä rumpali David McGraw’n rinnalle.
Tällä kokoonpanolla kaikilla tuntui olevan samansuuntaiset visiot musiikin suhteen ja muutenkin kemiat kohtasivat yhteistyössä.
Kolmikko on noussut nopeasti tunnetuksi tekijäksi omalla musiikillaan, minkä sisin löytyy 60- ja 70-luvun soulin sisin sielukkuus ja rytminen blues, gospel ja R&B. Yhtye on nyt ensimmäisellä Euroopan kiertueella ja Porissa tätä vaivatonta herkuttelua saattoi kuulla kahdesti, Päälavan avauksen lisäksi illalla vielä Puistolavalla ilmaiseksi.
Tällaista kypsää musisointia, missä urkujen vetovoimainen äänen värinä jalostuu makoisaksi myllerrykseksi kehossa, on helppo sisäistää ja siitä tulee henkeäsalpaavan hyvä olo. Todellista nautintoa. Edellisen kerran tällaista herkkua sai nautiskella samalla areenalla vuonna 2009, kun Booker T. Jones esiintyi Porissa.
Yhtyeeltä ilmestyi tänä keväänä albumi Close But No Cigar 2018, minkä avausraita Concussion kuultiin ensimmäisenä. Valmisteilla olevan toisen levyn osalta kolmikko soitti yhden näytteen You Know Am I Right Or Wrong.
Rumpali David McGraw oli myös säveltänyt yhden esitetyn kappaleen, jonka Delvon sanoi olevan Raven’s Revenge, mutta ilmeisesti David korjasi sen nimeksi Robin’s Revenge. Tokkopa sillä nyt mitään merkitystä on, menevää luontaista R&B kamaa nopeine pysäytyksineen se oli. Ainakin David sai itse hoidella rumpujen kolistelun tehokkaasti. Loppuun kuulimme vielä uuden levyn nimikkokappaleen, ja mielestäni viimeisenä soi Little Booker T.
Pori Jazz 2018 Kirjurinluoto
Päälava 19.7.2018
13.30 Delvon Lamarr Organ Trio
