Pori Jazz 2016 on vaiennut tämän vuoden osalta. Paljon tuli kerrottua, mutta paljon jäi myös kertomatta, aika ei yksinkertaisesti riittänyt. Tässä vaiheessa palaan vielä viime viikon alkuun, kun jazzkadun ilmaiskonsertit olivat käynnissä. Lavalla esiintyi monia nuorten suomalaisten nousevien jazzmuusikoiden kokoamia yhtyeitä. Yksi niistä oli Bowman Trio, jonka vielä haluan tuoda esille pienellä viiveellä.
Itsensä ylittäminen kiehtoo Sami Nummelaa. Jaaha, niinköhän ”unelmat veisivät maailman huipulle”, tuskin se onnistuisi ihan näin helposti unelmoimalla, eikä hän itsekkään tähän usko. Mount Everest on kaikesta huolimatta ollut ultrajuoksija ja rumpali Sami Nummelan kiinnostuksen kohde.
Hän on lumoutunut aiheeseen jopa niin syvällisesti, että on ahminut kaiken mahdollisen tiedon Himalajan vuoriston korkeimmasta huipusta, dokumenttielokuvista, kirjallisuudesta, päiväkirjoista, henkilökuvauksista jne.
Siihen meni aikaa hänen mukaansa puolitoista kuukautta. Innostus tähän aiheeseen sai Samin kirjoittamaan neljäosaisen Mount Everest Suite -sävellyskokonaisuuden johtamalleen Bowman Triolle.
Hyvin koulutetut ja jazziin ennakkoluulottomasti musiikillisia ambitioitaan suunnanneet nousevat jazzmuusikot jaksavat yllättää. Viime vuosina Pori Jazz on tuonut kiitettävästi esille uusia opiskeluvaiheessa olevia muusikoita.
Koulutusympäristössä he ovat koonneet omia pienkokoonpanoja ja vähän isompiakin ryhmiä, mitkä ovat sitten esiintyneet jazzfestivaalin aikana katulavalla.
Yksi tällainen kolmen nuoren muusikon muodostama yhtye on vuonna 2013 perustettu Bowman Trio. Siinä soittavat nuoret, trumpetisti Tomi Nikku, kontrabasisti Joonas Tuuri ja rumpali Sami Nummela, ovat kaikki olleet aikaisemminkin parina viime vuotena Porissa mukana muissa kokoonpanoissa.
Trion erikoinen nimi kertoo fiktiivisen tarinan ruotsalaisesta agentti Johan Bowmanista, miehestä, joka muutti 1950-luvulla Amerikan länsirannikolle, valloitti Mount Everestin, pakeni Saharassa Erwin Rommelia ja toimi CIA:n agenttina.
Tämän tarinan elämä ja seikkailut toimivat yhtyeelle musiikin tunnelman viitoittajana. West Coast -tyylisuuntaus 1950-luvulta on osaltaan ohjaamassa tätä helsinkiläiskolmikkoa oman musiikkinsa sisällön luomisessa.
Ensimmäinen näyttö omasta sävellystyöstä oli Hard Work. Nummelan mukaan se kuvaa ”1900-luvun alun amerikkalaisen hiilikaivostyöläisen ankaraa elämää, missä työpäivät olivat pitkiä, auringonvaloa ei näkynyt ja pöly tunkeutui keuhkoihin ja kaikki oli ikävää, vapaapäiviä ei tunnettu eikä työlle näkynyt loppua ikinä.”
Tomi Nikun sävellys The Chase, takaa-ajo, ”kuvaa puolestaan ajoa avoautolla, missä kuskin viereisellä istuimella on käsiase ja takapenkillä säkillinen kokaiinia ja ajatte moottoritiellä karkuun pahiksia, tuttu tilanne!, eikös niin?”
Sami jatkoi konsertin sisällön avaamista kappaleittain. ”Vaikka kukaan yhtyeen jäsenistä ei polta, niin yhtyeen jonkinlaiseksi ”tunnariksi” on muodostunut kappale Bowman Cicarettes. Tämän jälkeen soitettu kappale kertoi tulitaistelusta, How to Win a Gunfight, ”emme kylläkään ole koskaan olleet minkäänlaisessa tulitaistelussakaan, joten ei hätää.” Loppuosassa trio soitti vielä kaksi kappaletta Mount Everest Suitesta, Hillary Step ja Suiten ensimmäisen osan Khumbu Icefall.
Bowman Trion tunnin kestänyt napakka setti Sami Nummelan puheitten kanssa avasi osioita yhtyeen keväällä julkaistulta debyyttialbumilta, minkä kannessa siintää lumihuippuinen vuoren laki. Trio soitti mukavan persoonallisesti svengaavaa siistiä ja lämminhenkistä, verevää jazzia. Siitä jäi sellainen puolihauska ja iloisen kuulas tunnelma. Soittajat ovat löytäneet toisensa varsin mallikkaasti ja yhteinen tekeminen on rauhallisen aistikasta ilman turhia hötkyilyjä. Siitä on hyvä ponnistaa eteenpäin.
Yhtyeen musiikkia voi kuunnella osoitteessa https://soundcloud.com/johan-bowman-trio, toki voihan sen myös ostaa kotiin kuunneltavaksi.
Pori Jazz 2016, tiistai 12.7.2016
Jazz Street Stage
18:00 Bowman Trio
