… taivalsin läpi tuulen ja tuiskun, lauloi Juice Leskinen aikoinaan. Noihin sanoihin voi vieläkin isommalla paatoksella yhtyä, kun säätila Koli Jazziin autoillessa oli karmaiseva. Mutta tuo tuskien taival palkittiin perillä maisemahissin nostaessa kulkijat kapsäkkeineen parkkipaikalta Break Sokos Hotel Kolin pihalle Ukko-Kolin huipun kainaloon. Lämminhenkisyys kietaisi receptionissa jazzvieraat syleilyynsä…
Koli Jazzin perjantai-illan 16.1.2015 ohjelmatarjoilu alkoi kello 20.30. Ennen sitä tarjoiltiin perinteiset paistetut muikut. Tapahtuman avauksen suoritti Jari Hytti ja tapahtuman legendaarinen juontaja Jussi Sierla esitteli lavalle tapahtuman ensimmäisen yhtyeen, joensuulaisen North River Ensemblen.
Sextetin kokoonkutsuja ja vetäjä on sen laulusolisti Noora Karppanen, tumman rehevän äänen omaava laulajatar, joka valmistui laulajaksi Joensuun konservatoriosta ja jatkaa lauluopintojaan Karelia ammattikorkakoulussa. Hänet on tunnettu aiemmin r&b -tyylin tulkitsijana, mutta vuoden 2013 syksyllä hän sai kipinän jazziin ja perusti nykyisen kokoonpanonsa.
Eikä suotta, sillä hänen laaja ja hallittu äänirepertuaarinsa sekä vahvan varma esiintymisensä orkestereineen hurmasi Kolin yleisön. Nooran iloinen yleisote ja sielukkaan melodinen tulkinta olivat maukasta kuultavaa ja katsottavaa. Ei kuitenkaan vielä aivan täydellistä jazzlaulua, mutta kokonaisesiintyminen stabilisoi sen. Mielenkiintoinen tuttavuus, josta kuulemme varmasti tulevaisuudessakin.
Bändin musiikillinen sielu oli viiden kiipparin komentaja, Montrealissa Kanadassa syntynyt Lawrence Hodge, joka on asunut Joensuussa vuodesta 2004 lähtien. Hän oli säveltänyt osan illan kappaleista. Hän käsitteli kiippareitaan herkästä herkkyydestä massiiviseen vyörytykseen, komentaen kokonaisuutta niin sormin kuin äänellänsäkin. Jopa paikkapaikoin liiankin massiivisesti ja hallitsevasti, mutta myös herkällä kädellä hyväillen.
Kitaristi Vili Paavilainen osoittautui hienoksi tyyliniekaksi. Hänen rauhallinen yleisote ei hävittänyt soiton tehokkuutta. Vaikka soittopeli olikin sähköinen, oli sen soundi makoisan jazzillinen… vanhojen legendojen taajuuksinen. Ei mitään turhia kikkailuja eikä efektejä. Liekö tanskalaisen The Royal Academy of Musicin opiskelutuliaisia. Hienoa kitarointia, jota olisi kuunnellut mielellään lisääkin.
Nuori pietarilainen saksofonisti Artur Medvedev opiskelee Leuvenin konservatoriossa Belgiassa, mutta on nyt vaihto-opppilaana Karelia ammattikorkeassa. Hänen tekninen saksofonin käsittely oli aikalaisen hyvää, mutta kokonaisote oli vielä hieman valju… sinänsä perusvarmaa kamaa, josta puuttui vielä tavallaan se nk. muna.
Komppiosaston sähköbasisti Eero Pakkanen toi jyminänsä esiin voimakkaana, muttei mitenkään liian kovana. Oiva raamittaja kokonaisuudelle.
Rumpujakkaralla istui tahdinlyöjänä Jaakko Hauru pääkaupunkiseudulta, joka jatkaa opintojaan Karelia ammattikorkeassa. Tiukan tanakka rumpali, joka tahditti kokonaisuuden ilman turhia kikkailuja. Takuuvarma ja hyvä taimaus että selkeä pohja muulle soitolle. Jämerää työstöä.
Yhtyeen musiikillinen kattaus koostui standardeista ja Lawrence Hodgen kappaleista. “Uusiin vaatteisiin” oli puettu mm. Laura, Afro Blue, Night In Tunis sekä God Bless The Child. Hodgen käsialaa mm. kappaleet Level of God, Inside ja Make A Move.
Koko ohjelmisto vyöryi eteenpäin tasapainoisesti. Sen jazzin syvimmästä purkautui esiin myös voimakas groove mausteinaan fuusio, funk, r&B… sopivassa keskinäisessä suhteessa muodostaen Pielisjoen piennarbändille omaleimaisen kokonaisuuden, joka sai yleisöltä raikuvan rytmikkäät aplodipalautteet.
Hyvä avaus Koli Jazzeille. Tältä pohjalta oli hyvä ponnistaa eteenpäin.
