13. Flame Jazz Cruise 22.–23.9.2018 Viking Grace.
Jazzin superviikonloppu soi Turussa maalla ja merellä. Perjantaista sunnuntai-iltaan kuultiin muun muassa Severi Pyysalon vibrafoni-tyylittelyä, Jussi Fredriksson Trion minimalismia, Gourmet’n maailmanmusiikillista ilotulitusta ja Timo Lassyn bigband-svengiä. Joukko kansainvälisiä alan ammattilaisia mediasta tapahtumajärjestäjiin tutustui samalla Turkuun jazz-kaupunkina sekä ruoka- ja muiden elämysten keskittymänä.
Jazz-viikonloppu käynnistyi Turun Linnankadun Bar Ö:stä perjantai-iltana. Severi Pyysalo sekä kitaristi Raoul Björkenheimilla vahvistettu Jaska Lukkarinen Trio edustivat sekä ilmaisullisesti että musiikillisesti eräänlaisia ääripäitä.
Vibrafonistin Ode to Gershwin on sooloteos, jonka äänikuvaa maestro täydensi läppärin suomin efektein ja rytmein – hetkittäin jopa aggressiivisella intensiteetillä. Suoraviivaisen sävelaihioiden muokkaamisen tai hittien lainaamisen sijaan teos oli saanut lähinnä alkukipinän Gershwinin tuotannosta.
Pyysalo pelkisti vuosikymmenien mittaan suodattuneet vaikutteet sekä ikoniseen mestariin kytkeytyvät mielikuvat ilmavaksi lennoksi, mikä natsasi täydellisesti instrumenttiin. Encore Sininen uni sen sijaan oli kaunispiirteinen tulkinta Rautavaaran ikisuosikista ja osui täydellisesti sävellyksen emotionaaliseen ytimeen.
Jaska Lukkarinen Trio ja Raoul Björkenheim tasapainottivat vuorollaan iltaa lihaksikkaalla kvartettimeiningillä. Musiikin imu luotiin vastavuoroisuudella. Kullekin satoi soolopaikkoja, jotka käytettiin muskettisoturimaisen veljellisessä hengessä – yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta. Sen myötä intensiivisen tarjoilun dynamiikka vakuutti, minkä aisti myös yleisön valppaasta läsnäolosta.
Flame Jazzin superviikonloppu jatkui lauantaina ilmaiskonserteilla Turun pääkirjastossa. Niillä tuettiin Itämeren suojelua jazzmusiikin keinoin. Jussi Fredriksson Trio soitti ensin kaksi Itämeri-aiheista, improvisaatioon perustuvaa settiä ja tutki kolmannessa trion ?- ja !-levyiltä poimittuja kappaleita.
Kolmikko hyödyntää musiikissaan vähän on paljon -estetiikkaa ansiokkaasti. Metodista kehkeytyvä äänikudos ilmentää eleganttia minimalismia, joka tihentyi kolmannessa setissä meditatiiviseksi. Pienimpienkin nyassien välittymistä edesauttoi tilan luonnollinen, balansikas ja puhdas sointi.
Kirjaston jälkeen kansainvälisille vieraille esiteltiin Svart Recordsin toimintaa. Turkulainen levy-yhtiö julkaisee ja jakelee myös jazzia 1960-luvun keräilyharvinaisuuksiksi kadonneiden klassikoiden uusintapainoksista tämän päivän tekijöihin. Pitkän aikajänteen ohella delegaatiota kiinnosti jazz-valikoiman laajuus.
Myös Svartin muu marginaalimusiikkien julkaisutoiminta progeyhtye Kairon; IRSE!:stä Mikko Joensuun herkkävireisiin lauluihin ihastutti ja herätti vilpitöntä kunnioitusta – moni kilpailija maailmalla kun erikoistuu tarkasti rajattuun alaan.
Lauantai-illan tyylikirjo
Flame Jazz sai alkunsa konserttisarjana Turun kulttuuripääkaupunkivuonna 2011. Sen jälkeen Liekkijazzista on kehitetty vankka brändi määrätietoisella työllä – yksittäisiä konsertteja on sen nimissä soitettu jo pitkälle neljättä sataa. Keskeinen elementti kokonaisuudessa on ollut uutta jazzia esittelevä risteily, liikkuva festivaali Itämerellä.
13. Flame Jazz Cruise oli tähänastisista mahdollisesti konseptin suosituin: Viking Gracen hytit myytiin loppuun jo viikkoja ennakkoon, mikä näkyi täysinä estradeina läpi viikonlopun.
L’Alliance Takalo käynnisti tapahtuman ohjelman pian laivan Turusta irtauduttua. Retro Bar tiukkui kuuntelijoita, kuten loppuunmyydystä laivasta saattoi olettaa. Säveltäjä, sovittaja ja vibrafonisti Takalon vuonna 2015 perustaman kvartetin keikka oli neljäs kaikkiaan kymmenen konserttia sisältävällä Suomen Jazzliiton kiertueella.
Allianssi, eli Takalo sekä Ville Herrala, basso, Ville Pynssi, rummut ja Niko Kumpuvaara, harmonikka, oli trimmannut otteensa tiukaksi turneen ensiesiintymisissä. Sen myötä risteily-yleisöä kestittiin tarkalla soitolla ja moni-ilmeisellä ohjelmalla. XL-yhtyeen konkari kohortteineen oli sinut niin soonisten täsmäiskujen kuin elokuvallisesti leijuvien tunnelmien parissa, mikä linjasi tarjonnasta kiehtovan tarttuvaa.
Voguen avausyhtye oli vuorostaan Nassaun Fasaani. Patteristi Toni Porthénin ja saksofonisti Joonatan Raution liidaama kvintetti oli vahvassa vireessä. Muusikoiden ilmeistä näki, että kunnianhimoinen näyttöasenne oli kohdallaan, ja että homman kulkeminen tiedostettiin lavallakin.
Nassaun Fasaanin fuusioiva ulosanti on harkitun formalistinen. Se kuului laivallakin. Juho Kivivuoren basso ja Abdissa Assefan lyömäsoittimet lisäsivät bändin rytmistä iskevyyttä ja yleispätevää funkiutta. Jussi Fredrikssonin Fender Rhodes ja muut vermeet taas aikamerkittivät saundia leimallisella sormiorekisterillään. Tulos? Yltiöpäisen energistä ja hyvää tuulta nostattavaa muodostelmalentoa.
Lauantain konserttiohjelman päättänyt Helsinki-Cotonou Ensemble pääsi työstämään perusteellisesti lämmitettyä yleisöä. Kun lavalla saavutettiin kipinöivä flow-tila jo kättelyssä, uskaliaimmat tanssilattian täyttäneet risteilijät nikkailivat musiikin mukana spontaanisti.
Ja mikä ettei. Kokoonpanon värikylläisessä soinnissa afrobeat lokalisoidaan Pohjolaan. Äänivirrasta tunnisti länsiafrikkalaisten elementtien ohella niin jazzin vapaamuotoista heittäytymistä kuin elastisuudestaan huolimatta tarkkaa funkin rytkettä.
Kontrastikas sunnuntai
Gourmet sai kunnian avata pyhäpäivän menot. Keikkaa oli selvästi odotettu, sillä Retro-baari oli kansoitettu lavan edustan lattiaa myöten. Liekö se osaltaan lietsonut multipuhaltaja Mikko Innasen ja kitaristi Esa Onttosen luotsaaman soittokunnan liekeihin – esimerkiksi pasunisti Ilmari Pohjola tempautui varsinaisen instrumenttinsa työstön lomassa vapaapudotteiseen vokaalisuoritukseen useamman kerran.
Gourmet keskittyi uusimman albuminsa En garde poimintoihin. Niissä liikutaan yhtä lailla eurooppalaisen poliittisen ja kulttuurihistorian käänteissä kuin pelimannien henkilökohtaisissa avainhetkissä pilke silmässä.
Omintakeinen, Balkanin brassibändeistä kaihoisaan suomi-iskelmään ulottuva mielikuvien virta sytytti. Kuuntelijoiden ilmeistä näki, että Gourmet osui maaliinsa vinolla huumorillaan sekä virtuoottisella taidollaan.
Verneri Pohjolan ja Mika Kallion soonis-visuaalinen projekti Perttu Saksan elokuvaan Animal Image oli sijoitettu Voguen puitteisiin. Duo soitti tanssilattialla ja mustavalkoisen eläin- ja luontoaiheinen kuvasto projisoitiin esiintymislavan taustapinnalle.
Hidastettu kuvavirta islantilaisine jäätikkönäkymineen ja hevosineen loi unenomaista tunnelmaa sunnuntain iltapäivään. Musiikki taas ammensi kontrasteista ja yllättävistä aksenteista, joita lähtökohtaisesti akustinen kaksikko ujutti sointiinsa – Pohjola muokkaamalla trumpettinsa sointia sähköisin efektein, Kallio loihtimalla kihinää, kilkettä ja tömähdyksiä satsinsa luovasta työstöstä. Yleisö kuunteli ”runollista dokumenttia” keskittyneesti ja hipihiljaa, ja transsinomainen tila vei mukanaan.
Päivän ja 13. Liekkijazzristeilyn päätti ohjelmallisesti Timo Lassy isoine orkestereineen. Lassy kapellimestaroi keikalla oman nimikkoyhtyeensä lisäksi Ricky-Tick Big Band Brassia. Kopla svengasi kerroksellisena ja kuohkeana, ja dynamiikka oli hallussa kauttaaltaan täyden voguellisen tyydytykseksi.
Materiaali oli pääasiassa Lassyn viimeisimmältä tupla-älpeeltä Moves, jolla niin ikään vieraili Gracella koettu vaskisektio. Soitteet välittivät levytetyn materiaalin koko sävy- ja tyyliskaalan bigbandin muhkeasta pauhusta soul-jazzin sinisävyiseen hehkutukseen ja edelleen muotopuhtaasta hardbopista lattarisykkeen lämpöön.
Kokonaisuudessaan ohjelmaltaan tasavahva ja kunkin esiintyjän ulosannilta poikkeuksellisen intensiivinen 13. Flame Jazz Cruise kiilasikin merellisen tapahtumajatkumon kärkeen.
Musiikkien pitopöydän jälkeen kelpasi istahtaa laivan kansituoliin, hengittää kirpeää meri-ilmaa ja nauttia saaristomaiseman avaruudesta vielä hetken ennen Turkuun saapumista.
Seuraava, 14. Flame Jazz Cruise purjehditaan 26.–27.1.2019 Viking Gracella.
