Turku Jazz 2015 -tapahtuma soitetaan kokonaisuudessaan aivan Turun keskustassa olevan ravintola Koulun puistomaisella pihalla. Sisäkonsertteja ei tänä kesänä ole ollenkaan, vaan kaikki konsertit soitetaan Koulun pihalle rakennetulla AURA Stagella. Sama paikka oli käytössä jo viime vuonna, mutta silloin mukana oli myös sisätiloissa toteutettuja konsertteja. Ulkomaisia muusikkoja ei tänä vuonna myöskään paikalla nähdä, sillä koko ohjelmisto rakentuu pääasiassa kotimaisten orkesterien ja bändien esiintymisistä.
Taiteiden Yö ja Turku Jazz yhdistettiin viime vuonna samaan ajankohtaan. Tänä vuonna pidetyt aloituskonsertit käynnistettiin teemalla ”Maailmanmusiikin Yö”. Se oli sinällään torstai-illan ohjelmistoon hyvin sopiva nimitys, sillä se vei kuulijat vahvasti muualle kuin perinteiseen jazzteemaan. Illan aikana kaikkien kolmen orkesterin musiikki oli todella aivan jotain muuta kuin jazzina pidettävää musiikkia. Aloituksessa kuultiin Kimmo & His Greek Ensemblen esittämänä kreikkalaista musiikkia, tuoreen Reporters -trion musiikki puolestaan taisi ylittää kaikki genrerajat, kun taas Bogalo Street Band vei ajatukset läntiseen Afrikkaan.
Turku Jazzin ohella busukin soittoa

Turku Jazz yhdistyksen hallituksen puheenjohtajana vuodesta 2006 asti toiminut Kimmo Hyyppä on luotsannut festivaalia nyt kymmenkunta vuotta. Kimmo toimii Turun kaupungin konsernihallinnon palveluksessa erilaisten tapahtumajärjestelyiden sekä Turku Jazzin pääorganisaattorina, mutta hänellä on myös yliopistotason filosofian maisterin tutkinto musiikkitieteestä, hän on muusikko ja musiikin tutkija.
Tämä ei itselleni ollut ollenkaan tuttu juttu, vaikka hänen musiikin harrastuksen alku ajoittuu jo nuoruus vuosiin. Todellinen muutos ajoittuu kuitenkin 25 vuoden taakse hänen ollessa lomalla Kreikassa Egeanmeren pohjoisosassa sijaitsevalla Thásos -saarella. Siellä hän tutustui kreikkalaiseen musiikkiin, mikä vei hänet heti mukaansa.
– Thassos on kreikkalaisten suosima lomakohde eikä siellä ole turisteja samassa määrin kuin muilla saarilla. Satuin olemaan siellä samaan aikaan, kun kreikkalaisen musiikin huippuorkestereita oli esiintymässä saarella. Minulla oli tilaisuus aivan lähietäisyydellä todistaa kreikkalaisten busukinsoittajien taiturimaisia koko yön kestäneitä esityksiä. Se tuntui aivan mahtavan hienolta. Kun itse olin tehnyt gradun kreikkalaisesta musiikista, niin nämä esitykset kiinnostivat kovasti. Heti seuraavana päivänä kävin ostamassa käytetyn busukin ja kaksi C-kasettia. Silloin ei ollut saatavilla muita tallenteita ja kotona aloin sitten pikkuhiljaa korvakuulolta opetella sen soittamista. Mielestäni sen sointi oli niin hieno, että harjoittelu maistui ja perustin sittemmin ensimmäisen yhtyeen yhdessä Turussa asuva kreikkalainen laulajan kanssa. Aloimme keikkailla ja siitä homma sitten eteni.
Kimmo & His Greek Ensemble levytti ensilevynsä Bouzouki Mou! (Minun busukini), jota varten Kimmo kokosi yhtyeen turkulaisista muusikoista.
– Kävin Leroksen saarella, missä laulaja Antonis Dallaris myös asuu. Kävin hänen kanssaan keskusteluja, kun hän tuli Turkuun esiintymään Daphne-viikolla. Kysyin voisiko hän tulla laulamaan levylleni muutaman kappaleen. Hän tuli ja silloin tallennettiin hänen neljän kappaleen osuutensa levyllä. Tapasin sitten Johanna Holménin Savoyssa yhdessä konsertissa ja hän tuli mukaan levylle toiseksi laulajaksi kuuden kappaleen verran. Sitten kasasin omasta mielestäni parhaat studiomuusikot Turusta yhteen ja siihen sitten tulivat mukaan nyt tänään lavalle nousevat soittajat, Ari-Pekka Haapanen, Jussi Vahvaselkä, Vesa Saloranta ja Taneli Korpinen.
– Yleensä esiinnyn duona Ari-Pekka Haapasen kanssa, jolloin soitamme taustat tietokoneen kautta ja soitamme sitten siihen päälle samanaikaisesti. Levyn ilmestymisen jälkeen on tullut kyselyjä voisimmeko esiintyä eri tilaisuuksissa yhtyeenä ja nyt olemme poikkeuksellisesti toimineet myös todellisena yhtyeenä live-tilanteessa, missä meidän busukien lisänä on mukana kontrabasso, kosketinsoittimet, ja rummut.
Turku Jazzin tilanteesta Kimmo avarsi hieman näkymiä seuraavasti.
– Viime vuonna, kun siirryimme tänne Koulun tiloihin, niin pyrimme aloittamaan ns. ”isosti” uusissa tiloissa, saimme yleisöä enemmän kuin koskaan, myynti oli isompaa kuin ennen, mutta toki olivat kulut myös suuremmat, ei paljon, mutta menimme vähän miinukselle taloudellisesti. Tämä söi mahdollisuuksiamme panostaa samalla tavalla ja samassa määrin tähän vuoteen. Ulkomaalaisten artistien sivukulut ovat huomattavasti korkeammat matka- ja majoituskuluineen. Se on vaikuttanut siihen, että menemme tänä vuonna noin puolta pienemmällä budjetilla. Jos saamme tämän vuoden hoidettua nollalinjalla tai vähän plussalla, niin ensi vuodeksi on lupa odottaa hieman suurempaa panostusta ulkomaisten esiintyjien tuomiseen Turkuun. Meillä on toki suuri määrä huippumuusikoita kotimaassa, jotka pystyvät samaan tasokkaan musiikkielämyksen luomiseen, joten ei aina tarvitse välttämättä hakea vahvistusta ulkomailta.
Alkuperä saattaa unohtua tuttuja lauluja kuunnellessa
Kimmo & His Greek Ensemble esitti kavalkadin kreikkalaista musiikkia, mistä osa oli varmasti tullut tutuksi ainakin niille kuulijoille, jotka ovat lomamatkoillaan Kreikassa vierailleet. Kimmon duopartneri Ari-Pekka Haapanen opetteli kreikan kielen nopeaan tahtiin pystyäkseen laulamaan kreikankielellä. Sen kyllä huomasi eilisestä esityksestä, hänen taidokasta laulua oli ilo kuunnella. Ari-Pekka soitti laulun ohella busukia ja kitaraa.
Aikoinaan Melina Mercourin laulamana maailmalla tunnetuksi tullut ja Suomessa Saukin sanoituksena Ei Koskaan Sunnuntaina, Pireuksen Lapset kreikankielestä suoraan käännettynä. Aina ei tule huomioitua lauluja kuultaessa, mikä on niiden alkuperä, mm. Villitsee mun oli esillä joskus 1980-luvulla Anita Hirvosen laulamana. Matkan aikana käytiin myös hieman idempänä Turkin puolella, mistä otettiin mukaan hieman arabialaista meininkiä. Siltä ottomaanien aikakaudelta, nykyisen Turkin seudulta, myös kreikkalaisessa musiikissa esiintyvät skaalat ja muut. Siinä sitten viiletettiin kreikkalaisten suuressa suosiossa olevan kappaleen ”pöytätanssin” pyörteissä. Paikanpäällä nyt ei kukaan kyllä pöydällä tanssinut, onneksi, sillä siitä olisi voinut tulla sairaalareissu.
Yhtye soittajat olivat kaikki turkulaisista muusikoista, kosketinsoittimia näpläsi Jussi Vahvaselkä bassoa ja jumputti huippubasisti Vesa Saloranta. Tärkeä osa kreikkalaista musiikkia on rytmistä huolehtiminen ja sen tukijalka oli Taneli Korpinen.
Genrekuviot uusiksi

Reporters on kolmen helsinkiläismuusikon muodostama varsin tuore urkuvetoinen trio. Heidän musiikkinsa sanotaan ottavan vaikutteensa New Orleans -soundimaailmasta, jota jalostetaan luontevalla improvisaation mukanaan tuomalla vapaavalintaisuudella.
En tiedä miten tämä on mahdollista, sillä heidän soittamansa musiikki ei mielestäni oikein edes ”liipannut” jazzin perusteita. Musiikillinen pohja rakentui vahvasti lauletun nykypopuläärirockin pohjalle, mistä löytyi myös selkeitä linjauksia countrybluesista.
Esityksen aikana yhtymäkohtia jazziin löytyi kuitenkin aika-ajoin, mutta alkuperää oli vaikeata yhdistää trion sovituksiin. Välillä syttyi mielikuva hyvin tutusta kappaleesta, mutta sitä yhteyttä ei pystynyt löytämään. Mitä sanotte New Orleans -torvisoitosta, jos sen esittää trio, missä ei ole ainuttakaan puhallinta. Koko kappaleen ajan yritin miettiä mitä tämä on. Niin se vain meni, heti kun kitaristi Petri Kautto kappaleen jälkeen vihjaisi, mistä se oli syntynyt, niin bingo!, sieltähän se tuli. Se oli älykäs veto kolmikolta, miten saada urkutrio soimaan kuin torvisoittokunta. Vihjauksen jälkeen yhteyden saattoi hyvin tunnistaa.
Jazz oli yllättävästi loppujen lopuksi esillä, mutta hienosti piilossa, kun sovitukset olivat enemmän rockpohjaisia, mutta se ei haitannut. Yhtyeellä ei ollut tietenkään tarkoituskaan olla pelkkä jazzyhtye, joten jazzmielleyhteys jäi näin aika vahvasti taka-alalle. Eihän sillä ole merkitystä, mikä on genre, sillä musiikkia tehdään yleisölle eikä kaiken maailman jazzfriikeille, joihin itsekin kuulun.
Soittajista ainakin urkuri Antti Kujanpää ja rumpali Ville Pynssi tunnetaan monista erilaisista jazzyhtyeistä. Antti ja Petri muistetaan Kvaldasta ja mm. Hanne Pulli Space Machinesta, mikä kynti vankkaa jazzillista vakoa pellolle. Ville on mukana viime aikoina hyvin esillä olleissa Jori Huhtala 5, Kari Antila ”North Wind Quintet” ja Gunu’s Thang -yhtyeissä. Hänellä on vankka ote rytmin luojana eri musiikin lajien kirjossa. Sen huomasi tässäkin triossa, missä rytmitys toimi mainiosti yhteen trion monisärmäisessä ja koukkuisessa musiikkiympäristössä. Petri Kautto tuntui olevan aika änkyräväärä veijari, joka oli ”sekoilussaan” välillä mielipuolisen nokkela käänteissään antaen sitä kautta esitykselle oman väriläiskän.
Soittajilla on taustalla vuolas jazzvirta ja sen mukanaan tuoma vapaus toteuttaa musiikkia omalla tavallaan. Yhtyeen soundi oli sähköinen ja omalla tavallaan outo ja hullulla tavalla erilainen. Kokonaisuus oli täydellinen energiapaketti elinvoimaista uutta ilmaisuvapautta uhkuvaa musiikillista tuotosta. Yhtye soitti sekä omaa, että lainattua musiikkia. Lainakappaleista nousivat esille vuonna 1980 kuolleen yhdysvaltalaisen bluespianistin Professor Longhairin sävellys ja Alain Toussaintin Working In the Cole Mine. Molemmat veivät ajatukset eteläisen Louisianan rämemaille, missä räjähdysherkkää latinki oli jo piipussa valmiina laukaisuun. Yhtyeen omista kappaleista kuultiin ainakin Electrisitet, Waitin’ ja Alligator Man juuri julkaistulta debyyttialbumilta. Esitys oli kiinnostavan erilainen ja näin herättävä.
Afrikkalaista rummutusta turkulaisittain
Turussa jo vuodesta 2002 alkaen toiminnassa ollut Bogolo Street Band on sananmukaisesti aloittanut soittamisen kadulla. Soittaminen Yliopistokadulla Turun torin laidalla vei orkesterin Aura Stagen lavalle torstai-illan päätteeksi. Lavalla oli iso kasa erilaisia afrikkalaisia rumpuja. Djembet ja dunun -bassorummuista rakennetut patteristot näyttelivät pääosaa yhtyeen soittaessa rytmikästä länsi-afrikkalaista musiikkia. Bogolo -yhtyeen musiikki pyrkii luomaan kuulijoille soiton ohella elämyksellisistä visuaalista ilmettä värikkäisiin esiintymisasuihin pukeutumalla ja voodoo -kasvomaalauksilla.
Djembe -rummun ohella Karim Khalef soitti kitaraa ja lauloi. Toinen tuttu soitin yhtyeessä oli kontrabasso, jonka paksuja kieliä näpräili Mikko Hellström. Tällä kertaa jykevää dudun -patteristosta djemben ohella takoi, alkujaan guinealainen Abdoulaye Conde, joka oli ymmärtääkseni yhtyeessä vierailevana artistina. Toista dudun -patteristoa käskytti Linda Miriam, joka myös lauloi solistina. Käsittääkseni yhtyeessä olisi pitänyt soittaa myös dudun-rumpali Roberto Lanz, mutta häntä ei näkynyt lavalla.
Yhtye soitti vuosi sitten kesällä ilmestyneen debyyttialbuminsa ”Metemya” (me tervehdimme teitä).
Samanaikaisesti tapahtui Börsin puistossa
Harlem Jazz Clubin kuukausijamit pidettiin samanaikaisesti Hamburger Börsin, pihapuistossa osana Turku Jazzin ohjelmistoa ja Taiteiden yö-tapahtumaa. Illan siellä aloitti Tina Harlem Jazz Band, missä Tiina Uutelan laulua säestivät saksofonisti Markus Andersson, pianisti Jyri Kuninkaanniemi, Reima Ilmanen, sähköbasson varressa ja rumpujen takana Veli-Matti Nurminen. Kaikki ovat tuttuja aktiivisesti Harlem Clubin soittoporukoissa mukana olevia muusikoita. Yhtye soitti pääasiassa 1930-luvun tunnelmallisia jazzstandardeja Tiina Uutelan tulkitsemana.

Jazzjamien erikoisvieraana esiintymässä kävi illan aikana myös vibrafonisti Severi Pyysalo, joka soitti yhdessä kitaristi Henri Marjamäen ja basisti Teemu Åkerblomin kanssa. Laulusolistina tässä kokoonpanossa esiintyi Sanna Vartiainen, joka oli tiiviisti mukana myös Turku Jazzin järjestelytehtävissä.
Turku Jazz 2015
torstai 13.8. Taiteiden Yö
”Maailmanmusiikin Yö”
AURA Stage,
17:00 Kimmo & His Greek Ensemble
18:30 Reporters
21:00 Bogolo Street Band
Hamburger Börs, Börsin puisto
18:00 Tina Harlem Jazz Band
19:15 Erikoisvieraana: Severi Pyysalo, vibrafoni
Teemu Åkerblom, basso, Henri Marjamäki, kitara ja Sanna Vartiainen, laulu