Pori Jazzin vuoden 2019 nousevana kykynä palkittu rumpali Okko Saastamoisen johtama yhtye OK:KO ei ollut ensi kertaa Porissa esiintymässä isolla lavalla. Kaksi vuotta sitten yhtye sai kunnian avata Kirjurinluodon perjantain Päälavan konsertit. Sattumoisin eilenkin oli perjantai, mutta nyt oli vuorossa Lokkilavan avauskonsertti.
Yhtye muotoutui alkuaan O Saastamoinen Quartetin pohjalta vuonna 2015. Voitettuaan 2016 Young Nordic Jazz Comets -kilpailun Suomen-karsinnan nimikin sai mennä vaihtoon. Vuonna 2017 pojat näyttivät taitojaan ujostelematta soittaen debyyttialbuminsa Land E kappaleita. Uusi vuosi ja uudet kujeet oli keksitty ja tuotu musiikin alttarille arvioitavaksi, kun OK:KO julkaisi toisen Syrtti -albuminsa tämän vuoden alussa.
Ihanaa olla Porissa, sanoi Okko ja esitteli bändinsä, missä hänen lisäkseen soittivat pianisti Toomas Keski-Säntti, tenorisaksofonia soittanut Jarno Tikka ja kontrabasisti Mikael Saastamoinen. Yhtyeen nuoren sukupolven soittajista on kehittynyt varteenotettavia jazzammattilaisia. Nykyisin Alder Egostakin tuttu Jarno Tikka on edistynyt urallaan selkeästi sitten edellisen kuuleman.
Noin viisi vuotta sitten ensimmäistä kertaa kuulemani Mikael Saastamoinen julkaisi rohkeasti aivan äskettäin sooloprojektin Perussastamala, millä hän osoittaa olevansa valmis jazzkentällä ”suurempiinkin saappaisiin”. Soittajista Toomas Keski-Säntti on itselleni tähän mennessä tuntemattomin, mutta uudella Syrtti -levyllä hän antoi vahvan näytön osaamistasostaan useilla kappaleilla tanakan harkituilla oivalluksilla pianonkoskettimilla.
Levyn seitsemästä sävellyksestä kuusi on Okkon kirjoittamia ja yksi Toomas Keski-Säntin.
Sävellyksissään Okko Saastamoinen jättää paljon tilaa improvisoinnille, jossa yhtyeen jäsenet pääsevät loistamaan viedessään musiikkia uusille urille, kuitenkin käsiteltävää sävellystä palvellen. Tämä vuoropuhelu pitää musiikin raikkaana ja tekee siitä moniulotteista ja eloisaa.
Toomas Keski-Säntin sävellys Piik taisi olla heti aloituksena, koska Okko ”höpisi”, siis leikillään, jotain 15-tonnin velasta tämän yhden sävellyksen osalta, ”sitä maksellaan pikku hiljaa”.
Soitettuna se synnytti ajatuksen eteenpäin vyöryvästä junasta, millä tuntui olevan kiire päästä mahdollisimman nopeasti pikavisiitille seuraavalla asemalla. Piano kävi kovilla kierroksilla kuin mäntä olisi jyskyttänyt voimalla edestakaisin Toomasin käsittelyssä.
Sen jälkeen taivallettiin vielä julkaisemattoman uuden kappaleen kyydissä. ”Emme pystyneet sitä soittamaan studiossa niin hyvin, että se olisi voitu hyväksyä albumeille. Katsotaan nyt sitten miten se lähtee kulkemaan tänään”, vitsaili Okko. Kappale alkoi Toomaksen minimalistisella pianon kosketuksella vasemmalla kädellä koskettimia hellästi painellen, mistä muut tulivat hissukseen mukaan. Siitä soitto polveili puolelta toiselle yksin, kaksin vaihdellen ja kaikkien tuupatessa menemään voimaa uhkuen.
Sen jälkeen kuultu Arizona on kertomus eräästä yö-klubista. Siitä Okko kertoi hauskasti tarinan: Kappale on omistettu edesmenneelle Haapavedellä toimineelle night clubille. Siellä pidettiin todella kovat bailut joskus muutama vuosi sitten. Sitten se meni konkurssiin. Soiton jälkeen hän vielä sanoi, että siinä päästiin aika hyvin siihen kovan illan Arizonan maisemaan ja sen illan tunnelmaan.
Siitä jatkettiin Haapaveden maaseutumaiseman tutkimisista Full Pullin tahdittamana. Sinne maaseudulle mahtuivat isot ja voimakkaat turboahdetut traktorit vetämään tonnien painoista lavettia. ”Hirveätä moottoriurheilua, missä traktorit syöksevät savua ilmaan, räjähtävät ja pääsevät ilmeisesti sitten vissiin pull-offeihin sen jälkeen. Jos ei satu räjähtämään niin 100 metrin jälkeen tulee Full Pull.” Näin Okko todisteli asian ytimen.
Kappale todisti, että ”full pull” vaatii reipasta energiaa ja paljon voimaa, mutta myös harmittoman hauskaa lämpöistä juonittelua. Lopuksi yhtye soitti kappaleen Kiipeli, missä Toomaksen vahvan pianon käsittelyn kautta syntyi voimakas kokonaisrakenne, mikä kuljetti kappaletta sujuvan lujasti ja määrätietoisesti kohti lopullista kohdetta. Tikan vahva puhallus loppua kohti oli myös hienoa kuunneltavaa.
OK:KO-yhtyeen kokonaissoundi on syntynyt jazz-henkisestä pohjarakenteesta, mitä pääasiassa sävellystyöstä vastaava rumpali Okko Saastamoinen on omalla musiikillisella näkemyksellään muokannut ja sovittanut sitten yhtyeen kokonaisantiin, missä soittajien omille improvisointitaidoille on annettu runsaasti tilaa toimia.
“Pyrimme pitämään yhtyesoundin tuoreena ja liikkumaan herkistä soundimaailmoista rosoisiin ja mahtipontisiin tunnelmiin”, Saastamoinen toteaa.
Pori Jazz 2019, Lokkilava perjantaina 19.7.2019
14:30 OK:KO (Okko Saastamoinen. rummut, Toomas Keski-Säntti, piano, Jarno Tikka, tenorisaksofoni, Mikael Saastamoinen, kontrabasso)
