Pienen tauon jälkeen Gyl5:n päätettyä osuutensa lavalle nousi viiden muusikon ”Yrjö-orkesteri”. Suomalaisen jazzmusiikin katto-organisaation, Suomen Jazzliiton, juhlistaessa tänä vuonna 50-vuotista taivaltaan on sen teeman ympärille rakennettu 2000-luvun Yrjö-palkituista muusikoista koottu Jazzliiton Juhlaorkesteri.
Paikalla oli myös Jazzliiton toiminnanjohtaja Ami Vuorinen, joka toi terveiset Liitolta.
– Jazzliiton juhlavuoden merkeissä Jazzliiton Juhlaorkesterin kiertueen lisäksi olemme juhlan kunniaksi koonneet verkkohistoriikin osoitteessa http://jazzfinland.fi/jazzliitto50/esipuhe. Siihen kannattaa käydä tutustumassa, suosittelen. Sieltä löytyy paljon tietoa tekstimuodossa, liikkuvaa kuvaa, ääntä ja valokuvia. Siellä voi uppoutua Jazzliiton ja tietenkin myös suomalaisen jazzmusiikin historiaan. Nämä asiat ovat käytännössä kulkeneet käsi kädessä. Jazzliitto on tehnyt myös juhlavuoden kunniaksi ”Noin 50 Yrjöä” -näyttelyn. Kiertävässä taidenäyttelyssä, mikä on nyt Koulun sisätiloissa, kävijät voivat tutustua vuosittain kotimaiselle jazzmuusikolla jaettavan Yrjö -tunnustuspalkinnon vaiheisiin.
Orkesteri aloitti kiertueensa jo keväällä esiintyen kesän aikana eri festivaaleilla ja nyt oli vuorossa Turku Jazz. Aura Stagella oli melkoinen nippu suomalaista jazzosaamista, joiden soitto takuu varmasti kelpaa vaativallekin jazzyleisölle.
Yhtyettä johti vuoden 2008 Yrjö, saksofonisti Mikko Innanen ja muut Yrjöt olivat kitaristi Teemu Viinikainen, pianisti Kari Ikonen, kontrabasisti Ulf Krokfors sekä rumpali Teppo Mäkynen.
Yhtyeen puhemiehenä Mikko Innanen kertoi aluksi orkesterin ohjelmiston koostuvan yksinomaan vuosien saatossa Yrjö-palkittujen muusikoiden kirjoittamista sävellyksistä.
Aloituskappale oli Eero Ojasen The Joke lähes 50 vuoden takaa ja sen jälkeen kuultiin myös lähes yhtä vanhat Heikki Sarmannon sävellykset Stepson Runs ja Suvannolla. Matka jatkui Raoul Björkenheimin kappaleella As Luck Would Have It ja Jukkis Uotilan Fast Company, missä Kari Ikonen soitti taitavan täsmällisen soolon.
Iro Haarlan Legend Of Grains alkoi Krokforsin kontrabassointrolla, mistä alkoikin syntyä melkoinen improvisointikeitos. Innanen innostui räväyttelemään baritonistaan raivoisat tuuttaukset ja Viinikainen haki omia vuorovaikutusefektejä viheltelemällä kitaran kaikupohjaan. Ikonen löysi flyygelin kieliltä uutta virtaa lisäten kaikua ja Innasen jämäkän repäisevä tuuttaus jatkui päälle. Lopuksi tuli vielä nuoremman polven Yrjö-edustajan Manuel Dunkelin sävellys Cave.
Seikkailua eri tyylilajien sokkeloissa
Illan kuluessa alkoi sataa, hetkellisesti jopa aika reippaasti, mikä sai yleisön siirtymään osin sisätiloihin ja pihalla ollevien puiden katveeseen. Ehtihän se sade vähän kastella ennen kuin loppui, mutta tunnelmaa ei se pahemmin näyttänyt häiritsevän. Suomen suvessa ulkoilmakonsertteihin on aina syytä varautua sadekertoimella.
Dalindèo on valloittanut sydämiä jo kymmenen vuoden ajan omalla instrumentaalimusiikillaan, mikä tuntuu kiinnostavan laajaa ryhmää musiikin kuluttajia tyylilajista riippumatta. Oman musiikkinsa olemuksesta yhtyeen vetäjä kitaristi Valtteri Laurell Pöyhönen on sanonut sen sisältävän laajan otannan eri musiikin lajeja.
– Olen sekoittanut vapaasti eri tyylilajeja, jazzista kotimaiseen tangoon ja iskelmään. Dalindèon musiikista huokuu ”surf-jazz-tango-extravaganza” -ajattelumalli, ajattomuus, letkeys, monitahoisuus, slaavilainen melankolia idän ja lännen välissä.
Yhtye pysynyt vuosikausia samassa kokoonpanossa, missä Valtterin ohella soittavat saksofonisti Petri ”Pope” Puolitaival, trumpettia ja kosketinsoittimia käsittelevä Jose Mäenpää, basisti Pekka Lehti, lyömäsoittaja Rasmus Pailos ja rumpali Jaska Lukkarinen.
Ehkä osin siksi, että soittajilla on sama päämäärä, jota tavoitellaan. Pöyhösen säveltämä perinteeseen ja rytmiikkaan pohjautuva jazzmusiikki on säilynyt kiinnostavana.
Aura Stagella se rönsyili hauskan letkeästi keinahdellen, hyppelehtien ja pyörähdellen iloisesti välittämättä piirtää erityistä rajaviivaa sille, minkä lajin piirissä milloinkin mentiin. Siitä tuli kieltämättä mieleen myös 1960-luvun rautalankamusiikki.
Dalindèo julkaisi tämän vuoden keväällä huhtikuussa neljännen albuminsa Slavic Souls. Tuore albumi jatkaa menestyksekkään Kallio-levyn viitoittamalla tiellä. Näiden kahden levyn ympärillä pyöri myös perjantai-illan musiikki Turun pilvisessä tummenevassa illassa.
Soitto alkoi kappaleella Johnny’s Nightmare, mistä jatkettiin uuden levyn nimikkobiisillä Slavic Souls.
Valtteri on sanonut, että ”tällä levyllä kuuluu Suomen sijainti idän ja lännen välissä – mitä enemmän matkustan, sitä enemmän suomalaiset tuntuvat sieluiltaan slaavilaisilta. Tulemme jostain välimaastosta, missä melankolia hallitsee ihmismieltä ja se näkyy ja kuuluu myös musiikissa”.
Soulaineksia mustasta musiikista 1960-luvulta piti sisällään puolestaan kappale Once Upon a Time in the North.
Tähän väliin yhtye soitti muutaman kappaleen Kallio-levyltä, pahamaineisesta Sörkän kurvista kertoi Kurvi-Twist. Musta Kissa puolestaan palautti mieleen aikakauden 1960-luvun alussa, jolloin Suomen kansa hehkutti Jörgen Petersenin nimeen ja kulutti puhki ”Särkyneiden Toiveiden Katua”.
Jäähyväiset Hesarille liittyy Helsinginkatuun. Valtterin mukaan Kalliosta on useampia tapoja poistua, yksi niistä on ajaa mäkeä alas ”kasiratikassa” Töölöön. Kappale kuvastaa sitä haikeaa hetkeä, kun siirrytään Kalliosta Töölöön mäen lähestyessä ja Hesarin loppuessa.
Seuraavaksi palattiin uuden levyn pariin. Yleisö otettiin mukaan aika tohinalla taputellen jazzmaisesti 2/4 tahtiin, käynnistäen sen tahdissa kappaleen Bolero for Miss B. Valtteri on asunut vuosikausia Berliinissä, missä tapaa paljon erimaalaisia ihmisiä. Sieltä löytyy myös aiheita kappaleille. Italialaisilla on monia sanoja joihin liittyy tärkeitä asioita, kuten syöminen, aina pitää syödä ja kokeilla jotakin uutta ja sitä kautta löytyi aihe kappaleeseen Tarantella Finlandese. Valtteri kertoi myös käyneensä joku vuosi sitten Etiopiassa erikoisella paikkakunnalla ja sen matkan tuloksena syntyi kappale Leaving Lalibela.
Lopuksi palattiin taas Kallio-albumin kappaleiden pariin, kuultiin Pitkänsillan Parempi Puoli. Sitten ilta kului toisessa rappioromanttisessa paikassa Kalliossa, ja vietettiin Iltaa Tokoinrannassa. Lopuksi käytiin Pyöräilemässä Hämeentiellä.
Dalindéo puhkui energistä iloisuutta linjakkaan tyylikkäästi ja nautittavasti. Musiikki oli raikkaan menevää popjazz -tulkintaa, missä löytyi romanttishenkisiä aineksia tangosta jazziskelmään. Kappaleissa oli maittava annostus kitaran yksinkertaista, mutta voimakkaasti kaikuvaa soundia yhdistettynä välillä puhaltajien, Petrin saksofonin ja Josen trumpetin, tiukasti raivoaviin ääniryöppyihin. Yhtyeen esittämään musiikkiin oli helppo päästä sisään ja heittäytyä tunnelmaan. Soitto eteni äärettömän hyvin svengaten leppoisasti, meno oli hunajaista, harmittoman rehellisen oloista ja iloista. Kuulija saattoi mukavasti rentoutuen heittäytyä vanhoihin vuosikymmenten takaisiin tunnelmiin.
Turku Jazz Festival 2016, perjantai 19.8.2016
Aura Stage, Panimoravintola Koulun piha
19.00 Jazzliiton juhlaorkesteri (Mikko Innanen: saksofoni, Kari Ikonen: piano, Teemu Viinikainen: kitara, Ulf Krokfors: basso, Teppo Mäkynen: rummut)
20.30 Dalindéo (Valtteri Laurell Pöyhönen: kitara, Pope Puolitaival: tenorisaksofoni, Jose Mäenpää: trumpetti, koskettimet, Pekka Lehti: kontrabasso, Rasmus Pailos: lyömäsoittimet, Jaska Lukkarinen: rummut)
