Pakkahuoneen perjantai-illan konsertit jatkuivat norjalaisen saksofonistin Trygve Seimin aivan äskettäin julkaistun Helsinki Songs -albumin sävellyksillä. Suurin osa Helsinki Songs -laulusarjan sävelyksistä on syntynyt hänen Helsinki -residenssinsä ajanjakson aikana. Seim on antanut ymmärtää, että Helsingin ihmiset, luonto, arkkitehtuuri, valo, pimeys ja tunnelma loivat pohjan sävellyksien vahvalle ja hyvin voimakkaasti esille tulevalle lyyrisyydelle.
Näiden sävellysten pohjalta hän myös harkitsi tarkasti esittämisprojektia varten muodostetun soittoryhmän koostumuksen. Toisaalta hänelle ei liene ollut kovin vaikeaa muodostaa kvartetti kolmen eri maan soittokavereista, jotka hän tunsi hyvin entuudestaan. Trygve Seimin yhteys Suomeen syntyi jo 1990-luvulla alkaneesta yhteistyöstä Edward Vesalan kanssa. Myöhemmin hän on työskennellyt lukuisten muiden suomalaisten muusikoiden kanssa.
Näin hänen ympärilleen muodostui kolmikko, missä suomalaisväriä edustaa rumpali Markku Ounaskari ja hänen rinnalleen oli helppo asettaa norjalainen basisti Mats Eilertsen, sillä kaksikko on soittanut paljon eri projekteissa yhdessä. Kolmanneksi löytyi pianisti Suomenlahden eteläpuolelta, virolainen Kristjan Randalu. Itse asiassa tällä kvartettikokoonpanolla he ovat soittaneet jo useita vuosia yhdessä, mutta eivät käsittääkseni ole levyttäneet aikaisemmin tällä ryhmällä.
– ”Kristjan Randalulla on teknistä taituruutta, joihin luotan ja uskon – hän tekee mitä tahtoo pianon ääressä”, sanoo Trygve. “Mutta tärkeintä on, että hän saa todella pianon laulamaan, mikä on harvinaista. Hänen kosketuksensa pianon näppäimistöllä on eleganttia ja kaunista. Kuunnellessa hänen soittavan ”chorusta” voin todeta, että sen sisällä on enemmän kuin neljä tai viisi nuottialuetta. Se on sielukasta.”
– “Luovana basistina Mats osaa pitää yllä hienostunutta saundimaailmaa. Markku on inspiroitunut Edward Vesalan tavasta käsitellä rumpuja vapaasti ja dramaattisesti, vaikka hän osaa myös soittaa hyvin yksinkertaisesti. Matsilla ja Markulla on hyvä yhteys toistensa kanssa. Sen voi aistia”, kuvailee Trygve soittajakollegoitaan.
Tällä ryhmällä alkoi soitto, mikä vei kuuntelijat matkalle varsin melodiarikkaan herkkään ja runolliseen tunnelmaan, mitä oli maustettu utuisen ilmatilan arvaamattomilla oikuilla. Trygvellä on aina ollut haave saada saksofoni soimaan niin kuin kertoisi tarinaa ja siltä se todella kuulosti. Hän tuntui olevan luontainen improvisoija, jonka soitosta vyöryi jazzin alkuaikojen peruspilareita kunnioittava lähestymistapa.
Kuten ohjelmalehdykästä kävi ilmi, niin esitys rakentui uuden Helsinki Songs -albumin sisältöön nojaten. Trygve ei kertonut soitetuista kappaleista mitään, vaan koko esitys kulkeutui omaa rataansa lähes yhtenä jatkumona kappaleesta toiseen. Tunnin aikana taisi olla kaksi pientä taukoa esityksen aikana, joten suurelta osin kuljettiin tunteiden ja sisällökkään voimakkaan emotionaalisen tunnelman vallitessa lähinnä Seimin ja Randalun syväanalyyttisten soolojen ympärille kietoutuen.
Koko konsertti oli yltäkylläisen haikeuden täyttämä, syvällinen tunnetila suorastaan puski ulos tenorista ja u-muotoon väännetystä sopraanosta. Hieman tämä sielukas herkkyys ja tunteiden sisäinen tulkinta loi samankaltaisuutta kappaleesta toiseen, mutta ei se häirinnyt, sillä musiikin estoton salaperäisyyden verhoama tunteikkuus veti luontaisesti puoleensa. Sen vetovoimaisuus ja emotionaalinen imu tarttui kuin usvainen unimaailma aivan huomaamatta eikä päästänyt irti otteestaan. Esityksen hidastempoisuus sulki sisäänsä koko ympäristön omalla yllättävän tummanpuhuvalla runollisuudella. Kaihoisaa kaipuuta, runsasta surumielisyyttä ja myötäelämisen tuskaa, näistä aineksista muotoutui sävyisä ja melodisesti kaunislinjainen kokonaisuus.
Tampere Jazz Happening 2018
Pakkahuone perjantai 2.11.2018
21:45 Trygve Seim Helsinki Songs (NO/FI/EE): (Trygve Seim – tenorisaksofoni, Kristjan Randalu – piano, Markku Ounaskari – rummut, Mats Eilertsen – kontrabasso)
