Ensimmäistä kertaa festivaalin historiassa oli siis tarjolla musiikillisia show -esityksiä, suuren maailman kabaree- ja revynäyttämöiltä. Ne saivat askeleet johtamaan teltalle ja Korhos-Masan onni oli mennä risteilylle.
Etukäteen näitä illan esityksiä oli hehkutettu ja maasutettu voimallisesti, joten jännitys illan tarjontaan ja onnistumiseen oli aikalainen.
Illan aloittajana oli mustiin pukuihin, aurinkolaseihin ja punaisiin kravatteihin sonnustautunut Brassballett Hampurista.
Ryhmän vahvuuksiin kuului tyhjäksi roudatulla lavalla monenlaiset tanssi- ja askelkoreografiat. Välillä mentiin kuin kuviomarssia, välillä haettiin balettimaisuutta, välillä ristiin rastiin tangontahtia, lattaria… ties mitä. Kun jalkatyöstöön lisätään vielä vartalo-, käsi- ja soitinliikkeet oli lavalla välillä tosi säpinää. Hyvin ja huolellisesti tehtynä ja rytmitettynä. Ei siis mitenkään helpolla kaavalla, vaan ammattimaisesti osaten.
Ainoa pieni miinus tuli setin pituudesta, sillä koreografiat alkoivat toistamaan itseään eli eväät oli syöty loppuun ennen finaalia. Alkoi olla osin puuduttavaa katsoa samojen kuvioiden ja liikkeiden harmoniaa.
Musiikillisesti tämä Brassballett muotoutui kuudesta puhaltajasta; kolme trumpettia, kaksi saksofonia ja pasuuna sekä kitaran, basson, koskettemien ja kahden hengen veikeän rumpuosaston muodostamasta komppiosastosta. Kokonaissoitto toi mieleen 1950-60 lukujen viihdeorkesterit,vaikkapa Bert Kaempfertin. Osiltaan soundi lähenteli myös New Orleansin brass-orkestereita. Mutta toisaalta sähkökitara ja -basso että kiippari antoivat väkevän menevää lisäsykettä ja potkua.
Musiikillinen suorite oli kaikenkaikkisesti hyvin soiva, ammattimainen ja mukavan kuuloinen. Toisaalta välillä jotenkin aikalaisen simppeliä ja tasavarmaa meininkiä, mutta myös mukavan ravakoita irtiottoja. Täytyy kuitenkin ottaa huomioon niin liike- kuin soittokokonaisuuden yhdistäminen, jolloin oli lopputulos hyvä ellei peräti erinomainen. Ainoastaan setin pituus siis aiheutti lopussa puutumista.
Ohjelman pluspuoliin on myös luettava se, että se sisälsi paljon myös suomalaisille tuttuja säveliä, kuten In The Mood, Tico tico, Flu Me To the Moon, Summertime, Hit the Road Jack, La Bamba, Pigalle 1961…
Harmi vain, että yhtye joutui soittamaan vielä melko tyhjälle salille. Kokonaisuus oli sellainen, että se olisi varmasti viehättänyt monia, jos olisivat vaivautuneet setin aikana paikalle. Joka tapauksessa Pekka Laasaselle sulka hattuun Brassballetista…
Illan toinen esiintyjäryhmä oli sitten jotain aivan ainutkertaista festivaalin historiassa, israelilais-amerikkalainen Vocapeople ryhmä. Nämä valkoisiin huppuasuihin ja valkeiksi värjättyihin naamoihin sonnustautuneet esiintyjät tuottivat äänimaailmansa itse itsestään… acapella lauluna, beatboxina ja muunlaisena ihmisääninä.
Tämän kahdeksanhenkisen yhtyeen esityksen perusjuoni oli sinänsä ihan hauska, mutta se ei oikein kestänyt läpi koko esityksen, erityisesti silloin, kun mukaan otettiin useampia henkilöitä yleisön joukosta. Jäi hieman sellainen fiilis, että näin saatiin pitkitettyä show’n kokonaismittaa. Ikävä kyllä, sillä se vesitti omalta osaltaan erinomaisen taitavaa osaamista ja hauskan menevää kokonaisuutta.
Alussa kävi myös mielessä, että oliko paikalle hankittu esitaputtajat ja suosionosoitusten huutajat, sillä tekipä lavalla olijat mitä tahansa niin aploodit ja bravoo-huudot olivat miitasuhteiltaan valtavat. Moista aktiivisuuta en ole aiemmin juurikaan kotimaassa tavannut. No, olipa maksetut esitaputtajat (joka sinänsä on ihan hieno temppu) eli ei, niin “jäyhä” suomalaisyleisö syttyi esitykseen mukaan hienosti. Ja se oli todella mahtavaa ja erikoista.
Eivätkä suotta siis syttyneetkään, sillä esitys oli sen väärti. Oli kerrassaan uskomatonta ymmärtää, kuinka kahdeksan eri ihmistä pystyy milloin yhdessä, milloin eri puolilla lavaa ja välillä yleisön joukossa sellaiseen harmoniaan ja melodiseen “suun soittoon” ja lauluun. Myös heidän mahtava äänirepertoaarinsa oli jotain käsittämätöntä. Kuinka suuri osuus on sitten tekniikan luomaa jäi arvoitukseksi, sillä väliäkö sillä, kun esitys toimi hienosti.
Vocapeoplen biisiluettelo piti sisällään valtavan määrän kappaleita, alkaen vanhoista kirkkomusiikeista tämän päivän menohitteihin. Nautittavina kokonaisuuksina tai pikajunan vauhdilla kiitävinä potpureina… ilmiömäistä! Kun tähän kaikkeen yhdistetään hienon menevä koreografia, niin sanattomaksi se vetää…
Ehkäpä jutun alla oleva YouTuben -klippi antaa kokonaisuudesta hyvän kuvan, sillä sitä on muuten vaikea selittää ja hahmottaa.
Loistava juttu… kansainvälistä huippulaatua…
Musiikkia? Musiikkifestivaalille sopivaa?
Toiminnajohtaja Laasonen on luonut niin Brassballettin että Vocapeoplen myötä uuden sabloonan Imatralle, jota mielestäni kannattaa ehdottomasti jatkaa, sillä se tuo uusia ulottovuuksia koko festivaalille ja sen myötä uskoakseni myös uutta yleisöä.
Eli tällainen musiikkishow-, revyy-, kabaree-ilta on hieno oivallus, kunhan vain esitykset saadaan hiottua ja hitsattua sopivan mittaisiksi.
Voisiko IBBF:n yksi ilta olla Suomen Moulin Rouge, Lido, Crazy Horse… Kyllä se voisi!
Illan päätteeksi kuultiin takuuvarmaa yleisömagneettia; Semmareita eli Seminaarimäen mieslaulajia. Ja homma toimi kuin se kuuluisa junan vessa. Tutut hittibiisit täyttivät BB-klubin ja paikalla ollut yleisö eli mukana satakymppi lasissa.
Mitä sitten Imatralla vietetyt kolme päivää antoivat musiikillisesti?
Maanantai 2.7. oli todellinen rautaisannos big band musiikkia. Erinomaisen hieno juttu.
Tiistai 3.7. oli päivällä edelleen kadulla bb-juhlaa ja illalla oli tarjolla makoisa annos menneiden vuosikymmenten svengaavaa musiikkia. Myös erinomaisen hieno päivä.
Keskiviikko 4.7. oli tavallaan ja osin valitettavastikin kaksijakoinen: Oli uusien legendojen juhlapäivä, joka jäi hieman liian vähälle huomiolle, ja sitten tämä show-ilta. Ehkäpä nuo legendat olisi voitu sijoittaa tiistaille, jolloin he tyylisuunnallisesti olisivat sopineet kuvioon ja mahtuneet jopa BB-klubin ohjelmistoonkin. Keskiviikon hienoja päiväjuttuja olivat lasten jazzit, jotka vetivät tuhatkunta pienempää ja suurempaa ihmistä puoliltapäivin BB-klubille sekä BB-kadun upea BB- Course -Showtime. Joka tapauksessa erinomaisen hieno päivä tämäkin.
Kiitos näistä päivistä! Voimia sekä uusia ideoita toiminnajohtaja Laasoselle esikuntineen!
{youtube}N6EYrqIn0yI{/youtube}
