Alttosaksofonisti Miguel Zenón on kotoisin Puerto Ricosta, mutta 38-vuotiaan muusikon tie on vienyt, kuten niin monen muun, New Yorkiin. Kulttuurisella ja sosiaalisella taustalla tuppaa olemaan merkitystä ihmisten tapaan toimia. Näin on myös Miguel Zenónin kohdalla käynyt ja siitä hän kertoo musiikin keinoin viime vuoden marraskuussa julkaistulla albumilla Identities Are Changeable. Miguel keskusteli ja haastatteli New Yorkin asumisyhteisönsä keskuudessa ihmisiä siitä miten he kokevat puertoricolaistaustaisina asumisen New Yorkissa. Näistä kokemuksista ja ajatuksista syntyi käsitys siitä miten elämisen ympäristömuutokset vaikuttavat ihmiseen henkisesti ja toiminnallisesti.
Moninkertainen Grammy-ehdokas, tuottaja, opettaja ja säveltäjä Miguel Zenón ei ole kovin tuttu nimi Suomen jazzrintamalla, mutta jossain vaiheessa nimi on vilahtanut mielessäni.
Aivan niin, hän on tosiaan vieraillut aikaisemmin Porissa vuonna 2008 huippukovan miehityksen SF JAZZ Collectiven riveissä. Itse asiassa hän on tämän kollektiivin perustajajäsen.
Nyt hän oli tullut Poriin oman kvartettinsa kanssa. Kyseessä ei siis ole ihan kuka tahansa puhaltaja ja eilisen perusteella siihen saatiin varsin vakuuttava todiste. Hän on noussut New Yorkin vuosien aikana suuremman yleisön tietoisuuteen eikä mitenkään turhan takia.
Identities Are Changeable -levytys toteutettiin Big Band -versiona, missä kvartetin lisäksi taustalla oli 12 lisäpuhaltajaa vahvistamassa, joten soundi on hieman toisenlainen kuin kvartetin esittämänä. Miguel Zenón Quartet soitti jäntevän elävää ja runsaasti monimuotoisia sävelkuvioita viljelevää jazzia, missä traditio oli hyvin mukana, kylläkin tämän päivän hengen mukaisella tavalla esitettynä. Yhtyeen muodostivat pianisti Luis Perdomo, basisti Hans Glawischnig ja rumpali Henry Cole.
Yhtyeen esitys eilen oli selkeän yksinkertainen, Zenón esitteli bändikaverinsa ja kertoi, mitkä kappaleet he soittavat ja sitten mentiin viime vuonna ilmestyneen Identities Are Changeable -levyn merkeissä. Aloituksena oli nimikkokappale ja sitten Same Fight, Second Generation Lullaby ja First Language yhteen pötköön.
Zenónin puhalluksesta huokui tuore taiteellinen lähestyminen jazzin rajapintoihin, melodiset tulkinnat eivät jättäneet kenellekään epäselväksi, että nyt kuljettiin rehellisesti jazzin peruspolkuja edeten varmaotteisesti ilman ylimääräisiä kikkailuja. Pasmat olivat selvillä ja vuorovaikutus soittajien kesken vahvaa. Hyvin eläväinen ja yllätyksellinen blues Same Fight oli Zenónin oma näkemys Afrikan amerikkalaisten ja puertoricolaisten kesken New Yorkissa. Second Generation Lullaby ilmaisi sitä myrskyisää ja hieman sekasortoistakin kanssakäymistä, mikä vallitsee ihmisten keskinäisissä suhteissa.
Vaikka minulle jäi hieman sellainen vaikutelma, että Zenón ei ollut oikein tyytyväinen vallitseviin olosuhteisiin lavalla, niin en huomannut sen suoranaisesti vaikuttaneen kvartetin soittamiseen. Mielestäni tämän yhtyeen paikka olisi ollut ehdottomasti Lokkilavalla. Puolipimeä Tedin Teltta, mikä on rakennettu lähinnä esityksille, joita kuunnellaan ”bailaten” seisaallaan ei ollut oikea paikka Zenónin kaltaiselle jazztähden vetämälle yhtyeelle. Paikalla oli yllättävän vähän kuulijoita, mutta oletan vallitsevien olosuhteiden vaikuttaneen tähän. Nimenomaan jazzista aktiivisesti kiinnostuneet kuulijat eivät halua seisoen kuunnella teltassa musiikkia. Itsellänikin oli tiettyjä vaikeuksia seisaallaan paikallaan ollen keskittyä kuunteluun ja kävelin hissukseen esityksen aikana ympäriinsä. Moka mikä moka.
Pori Jazz 2015
Kirjurinluoto, Tedin Teltta, perjantai, 17.7.2015
klo 20:30 Miguel Zenon Quartet
