Saksofonisti, klarinetisti ja säveltäjä Eirik Hegdal toi ryhmineen Kerava Jazziin riemukkaat sävelterveiset Norjasta. Norjalainen jazz voi kuullun perusteella oikein hyvin; omailmeinen tyylitaju ja tarkkaan arvostelukykyyn pohjautuva suoritustapa ovat luoneet vuonojen maan jazzille ansaittua nimeä kaikkialla maailmassa. Viime vuosikymmenenä myös norjalainen sähköinen jazz – ”electric noir” – on myös saanut paljon huomiota osakseen. Nyt fokus oli kuitenkin akustisessa lähdössä; Mingusin ja Monkin sävelmaiseman tuontia avaruusaikaan voi pitää erittäin onnistuneena.
Eirik Hegdal on ystävällinen ja kohtelias herrasmies, ja samalla arvonsa hyvin tunteva. Hän on toiminut Norjan tunnetuimman jazzorkesterin, Trondheim Jazz Orchestra (TJO), taiteellisena johtajana jo vuodesta 2002. Moniin projekteihinsa hän on saanut maailmantähtiä (mm. pianisti Chick Corea), mutta mikä tärkeintä, perusasiat on laitettu kuntoon ja soittotaidossa on otettu valtava askel eteenpäin.
Samoin tilaa on suotu kokeiluille ja klassikkojen uudistamiselle. Keravalle Hegdal toi oman yhtyeensä Team Hegdalin, joka on esiintynyt jo 2002 lähtien. Miehitys on ajan saatossa hieman muuttunut, mutta perusasetelma on pysynyt samana: kaksi saksofonia/bassoklarinettia, piano, kontrabasso ja rummut. Kova ennakkomaine ja uteliaisuutta herättävä soitinyhdistelmä panivat odottamaan paljon setiltä jo etukäteen.
Kun swing karaistui
Eikä tarvinnut pettyä. Mielenkiintoisia uusia sävellyksiä, joista osa oli vielä maestro Hegdalin mukaan alustavassa työnimivaiheessa, ja upeat tulkinnat tekivät konsertista elämyksen. Outputista kävi ilmi Hegdalin laaja jazztietämys; nyt oli mm. tilaisuus kuulla ”postmodernia swingjazzia” – tosin niin (hyvällä tavalla) “nyrjähtäneenä” sovitelmana, ettei sitä heti edes swingiksi tajunnutkaan. Loistavaa!
Aivan erityisesti Team Hegdalin tapa lähestyä ja muokata Thelonius Monkin ideamaailmaa viehätti; siis taidolla ja suurella sydämellä, voisi tiivistää. Maestro Hegdal vaihteli soitintaan bassoklarinetista baritoniin ja muihin saksofoneihin, ja oli jokaisella instrumentilla yhtä vakuuttava. Klarinetin perkussiivinen käyttö oli maukasta.
Bassoklarinetisti Rudi Mahall soitti vaikeaa instrumenttiaan hyvin puhtaasti ja intoutui twistaamaankin, niin hauskaa oli. Mahallin ja maestro Hegdalin yhteissoittoa oli kerrassaan ilo kuunnella. Mahall tuurasi festivaalilla Team Hegdalin toista saksofonistia, Andre Roligheteniä: on vaikea kuvitella enää toimivampaa ratkaisua.
Tiimin kontrabasisti Ole Morten Vågan oli kääntänyt voitokseen jazzbasistien heikohkon jousisoittitaidon; hän veteli karmaisevia huiluääniä raskaalla kädellä. Kuulosti juuri niin hyytävältä kuin kuvailukin, mutta sopi kokonaisuuteen hyvin.
Inspiroituneesti soittanut Vågan oli kehittänyt myös omintakeisen ”slap-tekniikan” kontrabassolle. Hän vielä tehosti vaikutelmaa paukuttelemalla kieliä mensuuriin ja vetelemällä kitaristien suosimia pull-offeja.
Pianisti Oscar Grönberg ja rumpali Hans Hulbæmo tekivät takuutyötä, pyrkimättä nostamaan omaa insatsiaan sen kummemmin. Varaa tähän olisi ollut, muttei makeaa mahan täydeltä.
Team Hegdalin katalogiin lukeutuu jo kolme levyä, joista viimeisin “VOL III” ilmestyi viime vuonna. Siihen tutustumista lukijoille kiivaasti suositellaan. Keravallakin kuultu Swing soi tässä alla.
Rumputulta ja saksofonisarjaa
Saksofonisti ja klarinetisti Ken Vandermark (Chicago) esiintyi Kerava Jazzilla ensimmäistä kertaa. Vahvassa ja varsin aggressiivisessa saksofonisoundissa ilmentyi hetkittäin hyvinkin voimakkaita impressioita avantgardesta ja eurooppalaisesta free-perinteestä yleensä. Hän on myös merkittävä, uudenaikainen klarinetisti.
Eihän siinä mitään, mutta kun säestäjänä on ainoastaan rumpali. Tai kuka nyt säesti ketä; Paal Nilssen-Love ei soita perinteisellä jazzrumpalin lyöntitekniikalla. Soitto perustuu pitkälle vapaaseen ilmaisuun. Kuitenkin se oli kurinalaista ja tarkkaan jäsenneltyä. Hänellä on oma, iso yhtyeensä, Large Unit, joka on tehnyt Suomen vierailunkin.
Vimmaa ja puhtia duon puristuksessa oli lähes pelottavissa määrin. Kommunikaatio toimi kuitenkin moitteetta alusta loppuun tässä ”punk-jazz”-vyörytyksessä. Yleisö oli ehkä pienissä vaikeuksissa, kun Team Hegdalin nykyswing-maailmasta hypättiin hengästyttävään free punk jazziin – ehkä klubikeikka olisi sopinutkin duon tyylilajiin hieman paremmin.
Lukuisat projektit (mm. Peter Brötzmann) ovat epäilemättä tuoneet ilmaisuevoluutiota Vandermarkin musiikkiin. Viime vuosina hän onkin keskittynyt olennaisesti juuri omaan tuotantoonsa, jossa hän on implementoinut vaikutteita freestä ja jopa punk-rockista. Tuloksena on erinomainen ja persoonallinen duo- kompositio.
Kerava Jazz 2016 lauantaina 4.6.2016
Team Hegdal
Eirik Hegdal, saksofonit, klarinetit; Rudi Mahall, bassoklarinetti; Ole Morten Vågan, basso; Oscar Grönberg, piano; Hans Hulbæmo, rummut
Vandermark, Nilssen-Love duo
Ken Vandermark, saksofonit, klarinetit; Paal Nilssen-Love, rummut