Hänen mielestään nykyinen free jazz on mennyt liian suureen älyllisyyteen, minkä johdosta tahdin ja rytmin merkitys on unohtunut. 
Steve Reid oleskeli läntisessä Afrikassa Vietnamin sodan aikoihin useita vuosia ja tutustui sikäläiseen musiikkiin perin pohjin työskennellessään mm. legendaarisen Fela Kutin kanssa. Täältä ovat afromusiikin salat peräisin ja se kuuluu hänen musiikissaan. Tampereella hänen vetämänsä Ensemblen esitys ei kuitenkaan vakuuttanut ainakaan alkuosaltaan. Mielestäni rummutus ja Dominic Lashin basso tulivat aivan liian lujaa eikä hyvän kosketinsoittajan Boris Netsveteavin pianon soitto tahtonut kuulua ollenkaan. Joseph Rigbyn saksofoni ei erottunut myöskään joukosta. Koko setin alkuosa tuntui puuroutuneen samaan tahtiin. Se oli kuin tasaisesti eteenpäin puuskuttava höyryveturi konsanaan. Setti vietiin läpi ilman taukoja ja loppua kohden tunnelma parani, kun senegalilainen Moyhamadou Sarrin vikkelät kädet pääsivät sydämen kyllyydestä taputtelemaan Konga-rumpuja.
