Pori Jazzin 50 -vuotisjuhlakemut ovat ohitse ja uusi puolivuosisata haasteineen on edessä. Ja haastetta varmasti rittää paljoltikin, sillä jotenkin valjuksi tuo nyt saavutetun merkkipaalun juhlinta jäi… kokonaisuudesta puuttui se todellinen juhlan tuntu…
Ehkäpä tähän on syynä uusien henkilöiden astuminen festivaalin johtotehtäviin… he eivät omaa sitä perinteen ja nostalgian henkeä, jota vuosikymmenet Kirjurinluotoa tallanneet persoonat ovat säilyttäneet sisimmässään. Uusi sukupolvi tekee festivaalia omalla tavallaan… joten monta menneiden vuosikymmenten aikana totuttua hyvää asiaa ja perinnettäkin on joutanut roskikseen… valitettavasti.
Uudistusten kärjessä oli jazzihmisten näkövinkkelistä katsottuna Lokkilavan ja sen vastapäätä pystytetyn Tedin teltan yhteisö. Nyt oltiin luotu ikioma jazzparatiisi, jota tuki osittain pieni Teatterilava Pormestarin sillan lähellä pääareenalle mentäessä. Tosin viimemainittu jäi jotenkin paitsioon ohjelmiston päällekkäisyyksien johdosta.
Jazzparatiisi kärsi vielä aikalaisista penikkataudeista mm. ohjelmiston liian tiukasta yhtäjaksoisuudesta. Kun viimeiset sävelet Lokkilavan setissä vaikenivat, niin Tedin teltta alkoi paahtaa heti uutta kuultavaa teltan täydeltä. Kuulijoiden korville ei siis suotu hetkenkään lepoataukoa, saati sielulle sulatteluhetkeä. Esimerkiksi 15 minuttin tauko settien välillä olisi antanut tilaisuuden moiseen sekä rauhalliseen siirtymään lavalta toiselle että tauon aikaiseen hotellihelpotuksessa käyntiin. Nyt piti laskeskella vesiä bajamajassa musiikin tahdissa…
Tedin teltta oli muutenkin ilmeisesti ajateltu pääosin yöbailuja varten, sillä sieltä puuttuivat kokonaan etuosasta istuimet. Olisi kai ilmeisesti ollut vaikeaa siirtää niitä konserttien jälkeen sivuun moisia yöjuttuja varten… Hah!
Muutenkin tuo muutoin kohtuullista ohjelmistoa tarjoava teltta oli jaettu ilmeisesti taka- ja sivuosan ravintolan vaatimusten ehdoin… selvä jako etuosan kuuntelijoiden ja takaosan ravintolan suhteen olisi ollut selvä ja toimivampi. Nyt tuo ravintola, aiheutti myös monelle turhan lenkin Tedin telttaan ensi kertaa mennessä… Suomalaisen lainsäädännön vaatimista reppu- ja laukkutarkastuksista puhumattakaan…
Tuo tarkastustoiminta aiheutti järjestysmiehillekin ylimääräistä stressiä. Tuota stressiä heidän piirissään tuntui lisäävän myös jonkinlainen tiedonpuute ja järjestelmällisyys. Asiallisuutta ja kohteliaisuutta löytyi kuitenkin mukavasti.
Lokkilava/Tedin teltta -miljöön ruoka- ja ravintolapalvelut olivat kokonaisuudessaan aikalaisen heppoisat. Kun jazzohjelmisto kesti siellä päivittäin noin seitsemän tuntia, olisi kaivannut sekä tasokkaampia ruoka- että muunlaisia myyntipisteitä. Myös niiden sijoitukseen ja muotoon pitäisi tulevaisuudessa kiinnittää enemmän huomiota… nyt esim. kahvinmyyntipömpeli sijaitsi katsomoalueella. Se olisi voinut olla viereisen kävelytien toisella puolellakin…
Mutta Tedin teltan perusidea on kuitenkin hyvä, kunhan asiat saadaan hiottua kuntoon. Myös ohjelmapolitiikan suhteen. Perinteinen Lokkilava on silloin saamassa oivan parin itselleen.
Tuo piskuinen Teatterilava olisi tarjonnut monta hyvää haastattelua, mutta kun yhtäaikaa soi hyvä jazz ilman taukoa jazzparatiisissa, ne jäivät väkisin väliin. Olisiko synttärin kunniaksi ollut syytä tuoda osa jutusteluista Lokkilavalle tai Tedin telttaan. Ainakin silloin ne olisivat saaneet enemmän kuulijoita ja arvoistaan huomiota…
Suurena plussana täytyy pitää sitä, että jazzkadulta pääsi suoraan vanhaa kunnon reittiä eli Taavin siltaa pitkin Kirjuriin ja edelleen Lokkilavalle. Jäipä monta turhaa askelta pois…
Pisteitä ei sen sijaan saanut jazzkadun ilmaislava, joka oli siirretty perinteiseltä paikaltaan Raatihuoneenmäestä jazzkadun Raumansillan puoleiseen portinpieleen. Täysi floppi, sillä iltapäivän ja illan aurinko porotti suoraan kuuntelijoiden silmiin.
Myös lavan eduskatsomo oli tasamaata ja pienentynyt entiseen verrattuna melkolailla. Tämä aiheutti sen, että koko jazzkatu tukkeutui joidenkin esiintyjien aikana totaalisesti. Liekö tässäkin tapauksessa sijoitukseen oli vaikuttanut katsomoon kiinteästi liittynyt ravintola… Kyllä jazzkadun ainoa esiintymislava pitää olla sen keskeisellä paikalla… yleisöystävällisenä, kuten ennenkin.
Positiivista ilmaislavan suhteen oli tietysti se, että siellä tarjoiltiin vanhaan malliin todella monipuolinen ja suuri annos, lähes 50 konserttia hyvää musiikkia. Myös monien uusien ja nuorten esiintyjien voimin.
Kirjurissa sen sijaan jatkui kotimaisuudessa osittain vanha malli. Oli suorastaan kornia soitattaa kahta suomalaista huippubändia ”lämppärinä” päälavalla iltapäivän aluksi. Lokkilava/Tedin teltta tarjosi muutaman kotimaisen makupalan, joten siellä homma toimi paremmin.
Pori Jazzin entinen voimahahmo Jyrki Kangas moitti julkisuudessa voimakkain sanakääntein sitä, että Pori ei enää ole varsinainen jazzkaupunki, koska kaupungilla ei soi jazz, kuten ennen festivaalin aikana. Iltapaikat ovat lähes kokonaan hävinneet, koska kaikki keskittyy Kirjuriin.
Asiassa on puolensa, mutta Kangas on lie oikeassa, etteivät Cafe Jazz ja Klubi-Klubben Garden enää yksinään vastaa haasteeseen. Eli kaupungilta puuttuvat nimenomaan pienet intiimimmät paikat, joissa voisi Kirjurin jälkeen ottaa jazzilliset yömyssyt… bailukansalle keskitetty Kirjuri on ok… mutta jazzkaupungin imago ei loista parhaalla mahdollisella tavalla.
Vaikka säätila ei täysin suosinut tämän vuotista festivaalia, niin varsinainen sade jäi onneksi aika vähäiseksi, poikkeuksena lauantai-iltapäivä, jolloin ropsautti vettä reilummasti. Sadeviitta osoittautui tuolloin oivaksi keksinnöksi, sillä sateenvarjot olivat oikeaoppisesti kielletyt festivaalilla.
Päälava populistimmilla esiintyjillään veti ilmeisen mukavat kävijämäärät eikäpä Lokkilava/Tedinteltta -yhdistelmänkään kuulijamäärissä oletettavasti petytty. Nyt kukin kohderyhmä oli eriytetty sopivasti ja Lokkilavan miljöössä voitiinkin keskittyä musiikkiin muun riehan ja nauttineiden puuttumisen myötä. Niinpä musiikin kuuntelu ja siitä nauttiminen olikin siellä pääasia. Ja se tuntui todella makoisalta…
Jazznäkövinkkelistä Pori Jazz harppasi jälleen hienon askeleen kohti menneisyyttä ja alkuperäistä ideaansa. Sen mahdollistavat yleisömagneettina toimivat maailmantähdet Areenalla sekä Lokkilavan eriytetty jazzmaailma. Tästä on lienee hyvä jatkaa…
