Pakkahuoneen lavajuontaja johdatteli perjantai-iltana salintäyteisen yleisön toisen esiintyjän ohjelmiston sisältöön seuraavin sanakääntein. ”Hyvä jazzyleisö kutsun teitä tämän seuraavan konsertin avulla hiljentymään kysymykseen, pystyykö ihmiskunta pelastaumaan itseltään ja säästämään tämän puutarhan, joka pitää meidät elossa. Näiden kysymysten äärelle vei meidät seuraava kokoonpano Susanna & the Brotherhood of Our Lady”.
Kun seuraa norjalaisen laulaja-lauluntekijän, pianistin, Susanna Wallumrødin (s. 1979) uraa alkupäästä nykyhetkeen, niin tuntuu siltä, että hän on aina ollut matkalla jonnekin. Hän on eräänlainen luontainen etsijä.
Hänen debyyttialbuminsa julkaistiin 2004 ja nyt hän on kulkenut tätä matkaa 15 vuotta ja sen aikana on ehtinyt ilmestyä 13 albumia. Susannalla on halu löytää tapa miten pitäisi edetä jatkuvasti murroksessa olevassa musiikkimaailmassa.
Näin on jatkunut kaiken aikaa hänen parinkymmenvuotisen uransa aikana. Hän on määrätietoisesti pyrkinyt kehittymään ja haaveena on ollut pystyä keskittymään itse musiikin tekemiseen eikä vain miettiä sitä bisneksenä.
Alkujaan hänet tunnettiin monenlaisten hittien uudelleentulkitsijana hyvin pelkistettyinä versiointena, joita ei enää voitu kutsua täysiverisiksi covereiksi. Siirryttyään sittemmin omien projektiensa pariin hänen laulunsa on saanut syvempää merkitystä. Ensin tulivat Susanna & the Magical Orchestra, Susanna & the Ensemble neoN, väliin mahtui toisen norjalaislaulajan Jenny Hvalin kanssa tehty yhteistyö, minkä tuloksena julkaistiin vuonna 2014 hyvän vastaanoton saanut albumi Meshes of Voice. Nyt hän on liikkeellä uusimman, merkillisen nimen saaneen, naiskvintetin Susanna & the Brotherhood of Our Ladyn kanssa.
Sittemmin Susanna on levyttänyt vuodesta 2011 alkaen levy-yhtiönsä (SusannaSonata) kautta pääasiassa omia sävellyksiä ja sanoituksia, joista viimeisimpänä tämän vuoden alussa julkaistu, nyt Tampere Jazz Happeningissa kuultu, laulusarja Garden of Earthly Delights. Susanna voitti Kongsberg Jazzfestivalin DNB-muusikkopalkinnon 2016 ja hänet valittiin vuosittaisen tilaustyön tekijäksi Vossa Jazzille 2017, minkä hän esitti siellä tällä samalla kokoonpanolla.
Jotain aika salaperäistä ja selittämätöntä tietämisen taikaa yhtyeen nimen taustalta piilenee. Nimi juontuu siunatun Lady Illustrious Brotherhood -nimisestä, 14. vuosisadan yhteiskunnasta, joka kunnioitti Neitsyt Mariaa. Uuden, Garden of Earthly Delights -levyn nimen osalta riittäisi vielä lisää tulkinnallista miettimistä, mistä se on syntynyt.
”Maallisten ilojen puutarha” on puolestaan saanut nimensä hollantilaisen Hieronymus Boschin vastaavan nimisestä maalauksesta, mikä ilmaisee maallista maailmankaikkeuden elämää symbolisina tasoina ja miten korkeampi taso vaikuttaa alempaan. Onko Susanna pystynyt soveltamaan omaa musiikkiaan näihin aiheisiin sellaiseksi, että niissä voisi löytää jotain yhteyttä.
Joku voisi väittää, ettei Boschin teoksen visuaalisuus kuulu yhtyeen äänessä, ehkä näin on, sitä on aika vaikeata tulkita, mutta toisaalta onko sillä niin suurta merkitystä. En lähde sitä arvioimaan, kun ei ole riittävää pätevyyttä sen suhteen. Ehkä hänen oma liikkumisen intohimon ja seikkailunhalun voisi hahmottaa teoksen johonkin osa-alueeseen.
Jos halutaan miettiä Susanna Wallumrødin musiikin kuvauksellisuutta suhteessa Boschin tähän yhteyteen liitetystä maalauksesta, niin mielestäni on vaikeata löytää yhtäläisyyttä. Boschin maalauksessa kuvataan rumuutta, kurjuutta, surkeutta syntisyyttä ja ihmisen heikkoutta. Elämän raadollisuus tulee esille paholaisina, omituisina hirviöinä, joilla on ihmisten ja eläinten ruumiinosia, syövinä ja ulostavina ihmisinä. Saattaa siitä löytyä jotain kaunistakin, kun oikein tarkkaan alkaisi tutkia.
Susannan lauluissa puolestaan korostuu humaani ajattelutapa, ne ovat sisällöltään kauniita, positiivisella tavalla ajattelevia, haikeita, koskettavan hempeitä ja kuvana mieleen tulee ensin luonto ja sen maisemallinen monimuotoisuus. Hän on kaiken kaikkiaan vaimean hillityn ja hentoisen matalan sävellajin tulkki.
Susanna on kerännyt kokoonpanoihinsa enimmäkseen naissoittajia, ilmeisen harkittua omaperäisyyttä. The Brotherhood of Our Lady on koottu kokonaisuudessaan norjalaisten tämän päivän energisen ja avoimen vapaan musiikin yhtyeissä vaikuttavista naismuusikoista ja se on soitinkoostumukseltaan varsin kokeellisen poikkeava.
Lähes kaikki toivat esitykseen oman elektroniikkansa suomat lisävärinät, samoin kaikki, Ina Sagstuen (syntetisaattori lisäksi), Stina Moltu (kitara lisäksi) ja Natali Garner (lyömäsoittimet lisäksi) toimivat yhteisen lauluäänen muokkaajina Susannan laulun, pianonsoiton lisäksi. Ainoa poikkeus oli Ida Løvli Hidle, joka soitti yksinomaan harmonikkaa.
Susannan laulut kulkivat levyn viitoittamaa tietä käytännössä lähes jatkuvana yhtenäisenä esityksenä. Kappaleista toiseen siirtyminen tapahtui suureksi osaksi yhtenä jatkumona. Susanna nivoi ne yhteen elektronisten sävyjen muutoksella ilman varsinaista selkeätä taukoa, lähes huomaamattomasti. Elektroniikalla oli iso osuus koko esityksessä, sillä muillakin soittajilla oli omat laitteensa laulun ohessa käytössä. Illan esityksessä valojen käyttö oli myös suuressa roolissa ja sillä pyrittiin kuvaamaan Boschin maalauksista syntyvää ihmiskunnan elämää ja sen mukanaan tuomia vaikutteita, synkkää pimeyttä ja paikoin ilon tuomaa sanomaa.
Levyn nimikkokappale kuultiin heti alkuun. Garden of Earthly Delights https://youtu.be/bSlXMl4Wb0c, oli hidas ja lämmin pianopohjainen balladi, missä elektroniikan hyväksikäyttö kaukaisena sumumaisena kumuna taustalla täydensi kauniin tunteikasta Susannan lauluääntä. Laadukas lyhyt avaus.
Kappaleet seurasivat toistaan suuremmitta puheitta. Pääosin ne seurasivat levyn sisältöä, mutta mielestäni joukossa oli joku aikaisemminkin julkaistu kappale. Kaikkia en pystynyt tuntemaan, mutta ainakin seuraavat kappaleet kuulimme.
Ecstasy https://youtu.be/EgqE1qVRWzg, oli virsimäisen haikea, mutta se muuttui matkalla hetkessä elektroniseksi avaruudelliseksi sotatantereeksi, missä laser-asein varustautuneet soturit tunkeutuivat vastustajan avaruusasemille. Lopussa palattiin aloituksen luomaan haikeuteen ja olin kuulevinani aamenen ikään kuin rukouksen päätteeksi.
Wilderness https://youtu.be/0ENU06lqbXk, synkähkö kertomus siitä mitä oli kasvaa ryteikössä puuna, vain katsoen peilistä itseään kulkiessani varjoisilla poluilla.
Wayfarer, https://youtu.be/5ArrxmsWmU0, minne olet menossa, laulu kajahteli asteittain mielenkiintoisesti lennähdellen ja elektronisten efektien vahvistamana varsin mukavasti, vaikkakaan yleiskuva ei suuresti muuttunut. Matka tarjosi epätavallisen jännittävää elektronista äänimaisemointia.
City of Hope https://youtu.be/qtAXziDDy9Y, rakkauden opas tuo toivoa kaupungin elämään, pitää vain seurata kapinanenkeleitä. Mutkikkaan kerronnallisesti käynnistynyt River to Hell, https://youtu.be/lvxn9WuBTns, toistui kertosäkeenä ainakin 8 kertaa peräkkäin. Kappale eteni hitaasti tuoden laulelmallisen tummia pilviä taivaalle. Pahalle ei ole lunastusta….Ei lunastusta totta….Kapinallisenkelit auttavat minua ja sinua….Kuulen synnin kaikuja…..Olemme likaisia ja haisevat…Olemme mukana joella kohti helvettiä.
Todennäköisesti setin aikana ehdittiin hyvin soittaa levyn muutkin kappaleet Death and the Miser, Ship of Fools, Exterior, Gluttony and Lust, Beautiful Life, By Earth and Starry Heaven, Gathering of Birds.
Yhtenäisenä piirteenä lauluissa oli niiden varsin lyhyt kesto. Levyllä suurin osa 15:sta kappaleesta ovat vain 2-3 minuutin pituisia, jotkut jopa alle 2 minuuttia, keskimäärin alle 3 minuuttia. Konsertissa tällä ei sinänsä ollut mitään merkitystä, koska se oli rakennettu yhtenäiseksi esitykseksi.
Toinen erikoinen piirre lauluissa oli niiden nimen käytön kerrostuminen teemoissa. Sama toisto saattoi tulla jopa 8 kertaa yhtäjaksoisesti. Sinällään se ei ollut mikään häiriötekijä, sillä Susanna osasi käyttää ääntään tässä vaiheessa tosi monipuolisen vaihtelevasti ja toistosta tuli vivahteikas ja värikäs osa laulua.
Hyvin paljon toisiaan toistava ohjelmarepertuaari koostui lauluista, joista itselleni tuli mieleen syvällinen kamarimusiikkimainen henkevyys. Tuntui kuin surumielinen hengellisyys olisi kehrännyt kaihoisan haikeasti usvaisen salaisuuden vyyhdin esitystilaan, mutta samalla osin kauhistuttavalla tavalla kuiskaillen elämän ympärillä vaarojen verhoavasta hämäräperäisyydestä.
Vaikka nyt ei kuljettu suoranaisesti jazzin viitoittamaa polkua, niin Susanna osaa vallan hyvin jazzin valtakiemurat, mitä voi todistaa hänen aikaisemmista teoksistaan esimerkiksi vuoden 2016 Triangle albumilta löytyy paikoitellen melko vahvaa free- ja avant- jazzmeininkiä seesteisen esittämisen ohessa.
Susanna Wallumrød on todennäköisesti löytänyt tämän kaltaisesta musiikista sen ominaisen rehevyyden ja hän liikkui uudenkin yhtyeensä parissa ilmiselvästi omalla musiikillisella alueellaan. Hän tuntuu todella rakastavan tämän kaltaisen levollisen musiikin esittämistä, tunnelma oli herkkä ja siitä huokui mielen rauha. Hänen laulunsa oli tasapainoista ja puhdasta, kaikin puolin hätäilemätöntä. Taiteellisen lämminhenkisellä antaumuksella suoritetusta esityksestä jäi mieleen intiimi ja hyvin koskettava läheisyys.
Mutta onko Garden of Earthly Delights -teoksen sisältö musiikillisessa mielessä sen kuvauksellinen ja kirjallinen tulkinta? Olen ymmärtänyt, ettei ainakaan Wallumrødin itsensä mukaan näin ei täysin olisi. En pysty sitä analysoimaan, koska en ole perehtynyt laulujen sanojen sisältöön ja niiden sisältämään sanomaan siinä määrin, että se olisi relevanttia. Saattaa olla, että jotain kuvannollista yhteyttä Boschin moniosaisen teoksen ajatusmaailmasta, sen arvoituksellisuudesta ja unenomaisuudesta on suodattunut Susannan sanoituksiin ja sävellyksiin.
Tampere Jazz Happening 2019, Pakkahuone, perjantai 1.11.2019
21.45 Susanna & the Brotherhood of Our Lady (NO)
(Susanna Wallumrød – laulu, piano, sähköiset tehosteet, Stina Moltu – kitara, laulu, Ida Løvli Hidle – harmonikka, Natali Garner – laulu, lyömäsoittimet, tehosteet, Ina Sagstuen – laulu, tehosteet, syntetisaattori)
