Kirsti Alho on jazzlaulajatar, josta ei ole paljon kuulunut vuosien saatossa, vaikka hänen ensimmäinen levytys ilmestyi jo vuonna 1996. Hänen juurensa ovat Suomessa, mutta hän on asunut ja esiintynyt pääasiassa Saksassa. Kierreltyään aikansa kansainvälisten jazzmuusikoiden kanssa hän asettui asumaan Saksaan jo 1990-luvulla. Swingin parissa alkujaan viihtynyt Kirsti on nykyään ottanut ohjelmistoonsa myös nykyaikaisempaa jazzlaulua. Häneltä taipuu niin sielukkaat balladit, standardit kuin uudemmat tulkinnat vanhoista kappaleista.
Kirsti Alho esiintyi Porissa ensimmäistä kertaa ”Kaikki Eevasta” -projektinsa kanssa lauantai-iltana Klubin Garden -lavalla yhdessä taustayhtyeenä toimineen naistrion kanssa. Mikä sen parempi, sillä ohjelmisto koostui paljolti juuri naisellisuutta esiin tuomiin kappaleisiin, tarinoita ihanista naisista. Triossa soittivat tämän päivän suomalaisen jazzin nuoria energisiä ja taitavia naismuusikoita, pianisti Riitta Paakki, kontrabasisti Kaisa Mäensivu sekä rumpali Hanne Pulli. Kaikki ovat uuden sukupolven suomalaisjazzia seuraaville varmasti jo tutuksi tulleita nimiä.
Harmillista, että juuri ennen yhtyeen toista esiintymistä sunnuntai-iltapäivän Jazz Street Stagella, alkoi sataa. Todella vahinko, sillä yleisö ei löytänyt paikalle, ehkä suureksi osaksi juuri sateen vuoksi. Ne, jotka olivat paikalla, saivat kuitenkin nauttia tunnin mittaisesta lauletusta jazzmusiikista. Kirsti Alhon laulutyyli on hyvin persoonallinen. Syvällinen tulkinta sisälsi paljon improvisoitua laulua. Tätä jazzlaululle ominaista ”skattailua” hän käytti hyvin ilmeikkäästi ja näissä tulkinnoissa hän osoitti mahtavaa taituruutta. Lähes jokainen hänen esittämistä kappaleista sisälsi scatosioita. ”Se ikivanha tarina Tummasta ja Vaaleasta, Neiti Oitis, Kohtalokas Nainen, Lulu, Hellä Hurmos – tarina elämän miehistä, Pikku Midinetti – hääpukujen ompelija, Liljankukka – tarina ihanasta naisesta ja monta muuta kaunista naisaiheista tarinaa”. Näin se kulki tunnelmasta toiseen, hieno esitys tältä naisnelikolta.
