DDT.n jälkeen Saariselän Santa’s Hotel Tunturin lavalle asteli torstai-iltana 24.11. suomalaisen jazzin kova nelikko; vibrafonisti Arttu Takalo, kitaristi Varre Vartiainen, basisti Ape Anttila ja rumpali Jussi Lehtonen. Kaamosjazzien iskelmätuokio oli alkamassa… Paula Koivuniemeä odotellessa herrat verryttelivät yhden biisin ajan ja sitten Varre kutsui lavalle illan tähden, jota suuren tanssilattian ympärillä odotteli tiivis yleisörintama.
Jazzdiggareiden kulmakarvat kohoilivat epävarmoina… iskelmätähti jazzaamassa? Jo Paulan ensimmäinen kappale svengasi noita epäluuloja suuren osan pois. Lullaby of Birdland toimi käheän hienosti. Aitoon aikuisen naisen äänialaan sopivana ja intensiivisenä. Ilman turhaa fraseerausta tai yliyrittämistä. Siis makoisasti.
Koivuniemi antoi paljon tilaa myös orkesterilleen, joten kokonaisuus heti alusta alkaen toimi hienosti. Tutut standardit olivat saaneet uusia, Koivuniemen tyyliin paremmin sopivia sovituksia ja tuorestuksia. Soittajien soolotukset olivat parasta A-luokkaa.
Kappale valikoima koostui vanhoista tutuista jazzstandardeista ja viihdemusiikin helmistä, kuten esim. Fly Me to the Moon ja Secret Love. Paulan omasta ohjelmistosta kuultin vain kolme biisiä, niistäkin kaksi jazzillisempina sovituksina. Ainoastaan Aikuinen nainen yhteislauluna tanssilattialla tungeksivan yleisön kanssa oli perinteisessä iskelmäformaatissa.
Kitaristi Vare Vartiainen loihti kitarastaan takuuvarmaa tavaraa ja revitteli muutaman soolon herkullisen maukkaasti, saaden yleisölta spontaanit aplodit.
Lavan laidan varjossa vibrafoniaan kilkutteleva Arttu Takalo osoitti upeaa taituruuttaan ja tunnelmointi kykyään. Välillä hän hyppäsi pianononkin ääreenkin soinnuttelemaan. Ison miehen soittoa isolla sydämellä.
Basisti Ape Anttila ja rumpali Jussi Lehtonen loivat tukevat raamit kokonaisuudelle. Ammattimiesten varmuudella, mutta tilanteen vaatimalla tunteella ja iloisella ilmeellä he täydensivät kokonaisuuden.
Koivuniemi osoittautui ennakko-odotuksia paremmaksi jazztulkiksi. Hän oli jättänyt turhat fraseeraukset iskelmäosastolle ja pureutui esittämiinsä kappaleisiin enemmän tunnepohjaisesti ja sisältöön syventyen.
Tarjosinkin hänelle setin jälkeen uutta nimikettä: Jazz-Paula. Hän totesi sen kuitenkin olevan vielä liian aikaista, mutta jatkoi, että hän on nyt vasta Swing-Paula. Syttö jazzmusiikin suuntaan on kuitenkin ilmeinen.
Encorea varten Kaamosjazzin taiteellinen johtaja Aarno Cronvall pyysi salin täyteiseltä yleisöltä hiljaisuutta. Se onnistuikin salin etuosalta, mutta salin takaosien firmojen korruptioöykkärit eivät moiseen alistuneet. Ikävä piirre, joka ilmenee turhan usein viinan turvottaessa korvien väliä. Voi helvetti, minkälaista käytöstä!
Niin tai näin, Paula Koivuniemi päätti tämän yllättävän maukkaan jazzkonserttinsa duona Arttu Takalon kanssa… se on vain… vain rakkaus (OR)
Kaamosjazz, Santa’s Hotel Tunturi, Saariselkä
Torstai 24.11.2016 klo 21.30
Paula Koivuniemi laulu, Varre Vartiainen kitara, Arttu Takalo vibrafoni, Ape Anttila basso, Jussi Lehtonen rummut
